marginaali


  Uudempia postauksia »

Wikipedian skannausta

#2819. Maanantai, 20. elokuuta 2007 klo 11.24.02, kirjoittanut Jani. 10 kommenttia.

“Orga­ni­saa­tiot ja yri­tyk­set muok­kaa­vat tie­to­sa­na­kir­ja Wiki­pe­dian doku­ment­te­ja itsel­leen mie­lui­sam­paan suun­taan jat­ku­vas­ti, pal­jas­taa ame­rik­ka­lais­nuo­ru­kai­sen laa­ti­ma ohjel­mis­to. Ohjel­mis­to sel­vit­tää ano­nyy­mien muok­kaus­ten teki­jöi­den ip-osoit­tei­den omis­ta­jat, jol­loin muok­kauk­sen teh­nyt taho pal­jas­tuu.” #

Tie­to­viik­ko: “Yri­tyk­set kau­nis­te­le­vat Wiki­pe­dia-artik­ke­lei­ta surut­ta” #

Tie­to­viik­ko oli useim­mis­ta muis­ta suo­ma­lai­sis­ta läh­teis­tä poi­ke­ten sel­vit­tä­nyt suo­ma­lais­ten orga­ni­saa­tioi­den muok­kaus­his­to­rioi­ta, mut­ta oli kau­nis­tel­lut artik­ke­lia jät­tä­mäl­lä sii­tä suo­rat lin­kit pois, joten kerä­sin nii­tä tähän alle. Mitään järin mehe­vää näis­tä ei kyl­lä vali­tet­ta­vas­ti tai­da saa­da aikaan, vaik­ka­kaan en kyl­lä lähes­kään jokais­ta muu­tos­ta käy­nyt kat­so­mas­sa. Iso osa muok­kauk­sis­ta vai­kut­ti käsit­te­le­vän perin­tei­siä nört­tiai­hei­ta kuten tie­to­ko­ne­pe­le­jä. #

Jo ulko­maan­kie­li­ses­tä Wiki­pe­dias­ta löy­ty­vien, suo­ma­lai­sor­ga­ni­saa­tioi­den IP-ava­ruuk­sis­ta teh­ty­jen muok­kaus­ten mää­rän perus­teel­la voi­si kui­ten­kin olet­taa, että mikä­li Wiki­pe­dia Scan­ner jonain päi­vä­nä laa­je­nee kat­ta­maan myös suo­men­kie­li­sen Wiki­pe­dian, joi­tain skuup­pe­ja sii­tä var­mas­ti saa­daan irtoa­maan. #

Luet­te­lo on pää­osin muo­toa “orga­ni­saa­tio (hakusa­na jol­la se löy­tyi)” ja sen jär­jes­tys on mel­ko mie­li­val­tai­nen. #

  • Sisä­asiain­mi­nis­te­riön polii­sio­sas­to (polii­si)
  • Yleis­ra­dio (yleis­ra­dio)
    • Sano­ma Osa­keyh­tiö ja Sano­ma Corporation
    • Sano­ma Magazi­nes Finland/Tietokone
    • Turun-Sano­mat Oy
    • Poh­jois-Suo­men Sano­ma­leh­ti Oy

    (sano­ma)

  • Alma Media Oyj (alma media)
  • Kes­ki-Suo­ma­lai­nen Oy (kes­ki­suo­ma­lai­nen)
  • Aamu­leh­ti Yhty­mä Oy (aamu­leh­ti)
  • Huf­vuds­tadsbla­det, Huf­vuds­tadsbla­det Ab ja Hufvudstadsbladet/Borgobladet (huf­vuds­tadsbla­det)
  • Suo­men Kes­kus­ta Rp (kes­kus­ta)
  • Sdp-Net (sdp)
  • Suo­men Pos­ti Oy (pos­ti)
  • Suo­men Advent­ti­kirk­ko (advent­ti­kirk­ko)
  • Kirk­ko­hal­li­tus (evl)
  • Puo­lus­tus­voi­mat (puo­lus­tus­voi­mat)
  • Fin­nish Defence Forces Defence Staff Hel­sin­ki (fin­nish)
  • Osuus­pank­kien Kes­kus­liit­to (osuus­pank­ki)
  • Nor­dea Bank (nor­dea)
  • Sam­po Plc ja Vakuu­tus­osa­keyh­tiö Sam­po (sam­po)
  • Nes­te Oil (nes­te)
    • Mcdo­nald’s Fin­land Oy
    • Par­lia­ment Of Finland

    (fin­land)

Avainsanat: Wikipedia

Omana itsenä oleminen

#2818. Sunnuntai, 19. elokuuta 2007 klo 19.39.04, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Minul­la on nel­jä var­si­nais­ta oma­na itse­nä­ni ole­mi­sen astet­ta ja nii­den lisäk­si yksi ult­ra-aste. Nel­jä var­si­nais­ta astet­ta jär­jes­tyk­ses­sä vah­vim­mas­ta hei­koim­paan, siis vähi­ten oma­na itse­nä­ni ole­mi­seen, val­lit­se­vat sil­loin kun: #

  1. Olen yksin.
  2. Olen yhden luo­te­tun seurassa.
  3. Olen per­heen parissa.
  4. Olen vie­rai­den parissa.

Vii­mei­sen koh­dan vie­rai­siin lukeu­tu­vat kaik­ki muut kuin ensim­mäi­sis­sä kol­mes­sa koh­das­sa mai­ni­tut ihmi­set. #

Sai­raan­hoi­ta­jan kans­sa jut­te­lu ei suo­raan sovi yhteen­kään nois­ta loke­rois­ta. Se on täl­lä het­kel­lä enim­mäk­seen jotain kol­man­nen ja nel­jän­nen välil­tä, ja samal­la het­kit­täin myös jotain ensim­mäi­sen ja toi­sen välil­tä. #

On vähän omi­tuis­ta, miten yri­tyk­se­ni olla omaa itseä­ni siel­lä kään­ty­vät itse­ään vas­taan: mitä enem­män puhun itses­tä­ni ja omis­ta asiois­ta­ni, sitä vie­raam­mal­ta se kaik­ki minus­ta tun­tuu. En minä taval­li­ses­ti puhu itses­tä­ni ja omis­ta asiois­ta­ni juu­ri mitään, en edes yllä­ole­van astei­kon kak­kos­ta­sol­la. Kaik­ki sanal­lis­ta­mis­yri­tyk­set tun­tu­vat syn­nyt­tä­vän vain jon­kin­lai­sia olki­nuk­ke­ja joko tah­to­mat­ta­ni tai sit­ten jon­kin tie­dos­ta­mat­to­man vai­ku­tuk­ses­ta. #

Kir­joit­ta­mi­sen suh­teen tilan­ne on osin toi­sen­lai­nen. Jos­tain syys­tä kir­joit­taes­sa­ni itses­tä­ni tai omis­ta asiois­ta­ni ei tun­ne olki­nuk­kien luo­mi­ses­ta ole yhtä vah­va kuin puhues­sa­ni. Ehkä se joh­tuu vain sii­tä yksin­ker­tai­ses­ta syys­tä, että puhues­sa­ni­kin tun­nen tar­vet­ta olla joh­don­mu­kai­nen, mut­ta en ole riit­tä­vän hyvä puhu­ja sitä tar­vet­ta toteut­taak­se­ni. Sanon vää­riä asioi­ta tai oikei­ta asioi­ta vää­ril­lä tavoil­la, en huo­maa tai osaa kor­ja­ta vir­hei­tä­ni riit­tä­vän suju­vas­ti, ja ajau­dun siten hel­pos­ti sivu­rai­teil­le tai puhu­maan jopa täy­sin perät­tö­miä. Kir­joit­taes­sa­ni voin rau­has­sa kor­ja­ta epä­joh­don­mu­kai­suu­te­ni ennen kuin pai­nan jul­kai­su­nap­pia. #

Tämä kaik­ki nojau­tuu tie­tys­ti lii­an vah­vas­ti ihan­teel­li­seen käsi­tyk­seen itses­tä, joka ei kos­kaan ole epä­joh­don­mu­kai­nen. Osin sik­si­kin luu­len, että kaik­kein omim­pa­na pitä­mä­ni minä itse oli­si täy­sin vail­la sano­ja ja var­sin­kin tapo­ja sanal­lis­taa se. Vie­lä joi­tain vuo­sia sit­ten olin sitä miel­tä, että jos sisim­pä­ni oli­si pak­ko pukea ään­teik­si, se oli­si silk­kaa tus­kan­huu­toa, mut­ta enää minä en onnek­si tun­ne niin­kään. Omin minä­ni on palan­nut hil­jai­suu­teen, jota se oli ollut luul­ta­vas­ti jo hyvin kau­an ennen tuo­ta jak­soa. #

Oma­na itse­nä­ni ole­mi­sen ult­ra-asteek­si nimi­tän sitä tilaa, jos­sa tie­dos­ta­ma­ton lak­kaa vai­kut­ta­mas­ta, ja olen vain taval­li­ses­ti sen var­joon jää­nei­tä ker­rok­sia. Se onkin mie­len­kiin­toi­nen tila, sil­lä se on saman­ai­kai­ses­ti kieh­to­va ja pelot­ta­va. Yleen­sä sen pelot­ta­vuus on vah­vem­paa kuin kieh­to­vuus, ja sik­si minä pää­asias­sa vält­te­len sitä. Eri­tyi­sen pelot­ta­vaa on sen pal­jas­tu­mi­nen muil­le ihmi­sil­le. #

Puo­leen­sa­ve­tä­vin­tä sii­nä taas on se, että luul­ta­vas­ti sii­nä tun­nen kaik­kein vah­vim­min ole­va­ni oma itse­ni. Sik­si nimi­tän­kin sitä täs­sä ult­ra-asteek­si, sil­lä se sijoit­tui­si yllä­ole­vas­sa astei­kos­sa ykkös­ta­son ylä­puo­lel­le. Sii­tä tus­kas­ta huo­li­mat­ta, jota masen­nus aiheut­taa, olen toi­saal­ta alus­ta asti rakas­ta­nut tätä kipua ja sen aiheut­ta­jaa, kos­ka ne ovat tuot­ta­neet minul­le näi­tä ult­ra­ta­son koke­muk­sia. Luet­kin täs­sä par­hail­laan intii­mein­tä pal­jas­tus­ta, jon­ka maso­kis­ti voi itses­tään teh­dä. #

Tämän alku­kan­tai­sen minuu­den esiin­tuo­mi­seen on tie­tys­ti mui­ta­kin tei­tä kuin masen­tu­mi­nen ja sii­tä saa­ta­va psyyk­ki­nen kipu. Päih­teet ovat kei­nois­ta var­maan­kin se tun­ne­tuin ja ilmei­sin. Toi­nen ovat äärim­mäi­set koke­muk­set, jol­lai­sia oli­si­vat esi­mer­kik­si eri­lai­siin onnet­to­muuk­siin jou­tu­mi­set, mut­ta joi­ta on jo kau­an voi­nut hank­kia para­dok­saa­li­ses­ti myös täy­sin tur­val­li­ses­ti: huvi­puis­to­jen pelon­tun­net­ta tuot­ta­vien lait­tei­de­nEnglan­nin käsit­teel­lä thrill ride ei tai­da olla var­si­nais­ta suo­men­kie­lis­tä vas­ti­net­ta. vie­hä­tys selit­ty­nee ehkä juu­ri sil­lä vai­ku­tuk­sel­la, että toi­mies­saan se pakot­taa ihmi­ses­tä tie­toi­sen ulos jät­täen jäl­jel­le vain joi­den­kin “alem­mik­si­kin” nimit­tä­mät ker­rok­set. #

Jani Raketin istuimella #

Minä en ole kos­kaan ollut eri­tyi­sen innos­tu­nut huvi­puis­to­jen näis­tä lait­teis­ta, isol­ta osin sik­si, että monis­sa niis­tä pyö­ri­tään, ja sen minus­sa her­käs­ti aiheut­ta­ma fyy­si­nen pahoin­voin­ti­suus on vas­ten­mie­li­sim­piä asioi­ta mitä tie­dän. Mut­ta muu­toin­kaan näi­den lait­tei­den tuot­ta­mat elä­myk­set eivät ole minus­ta miel­lyt­tä­viä sik­si, että huvi­puis­tot ovat jul­ki­sia paik­ko­ja ja kuten sanoin, kaik­kein omim­man itsen pal­jas­ta­mi­nen muil­le on minus­ta pelot­ta­vaa. #

Omim­pa­na itse­nä­ni ole­mi­sen tun­ne on kui­ten­kin ilmei­sen voi­ma­kas, sil­lä kävin kai­kes­ta täs­tä huo­li­mat­ta­kin lau­an­tai­na Lin­nan­mäen Rake­tis­sa, joka on jo kau­an hou­ku­tel­lut minua vah­vas­ti fal­li­sel­la muo­dol­laan. Sul­ki­ja­li­hak­sen pet­tä­mi­nen oli näin hil­kul­la ja syl­ki tai­si pirs­kah­taa hal­lit­se­mat­to­mas­ti suus­ta alas­tu­lo­vai­heen lopus­sa, mut­ta muu­ten se meni ihan hyvin. #

Ylös­me­no ei ollut lähes­kään yhtä pahan tun­tuis­ta kuin se ensim­mäi­nen alas­tu­lo, joka ei mat­kus­ta­jil­le ollut­kaan pelk­kää vapaa­ta pudo­tus­ta niin kuin olin olet­ta­nut: olka­päät puris­tui­vat val­jai­den ylä­osaan ja per­se tun­tui väki­sin­kin nouse­van pen­kis­tä. Sii­nä vai­hees­sa luot­ta­muk­se­ni lait­teen tur­val­li­suu­teen oli men­nyt­tä yhdes­sä tie­toi­suu­den kans­sa, ja juu­ri sehän oli tie­tys­ti tar­koi­tus­kin. #

Avainsanat: psykologia

Monseigneur

#2817. Lauantai, 18. elokuuta 2007 klo 9.46.24, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

Jos­tain syys­tä täs­tä Mon­seig­neuristä tulee hyvin elä­väs­ti mie­leen eräs blo­gi­kol­le­ga. #

“Mon­seig­neur saat­toi hel­pos­ti nie­lais­ta yhtä ja tois­ta — eräät tyy­ty­mät­tö­mät väit­ti­vät, että hän oli nie­lai­se­mai­sil­laan koko Rans­kan­maan — mut­ta aamu­kaak­kao ei men­nyt alas hänen kur­kus­taan ilman nel­jän voi­mak­kaan mie­hen ja kokin apua. Niin, kaak­kaon vie­mi­seen Mon­seig­neurin huu­lil­le tar­vit­tiin tosi­aan­kin nel­jä mies­tä, joil­la kai­kil­la oli lois­ta­vat puvut ja jois­ta arvok­kaim­mal­la täy­tyi vält­tä­mät­tä olla kak­si kul­ta­kel­loa tas­kus­sa Mon­seig­neurin alul­le­pa­ne­man jalon ja vaa­ti­mat­to­man muo­din mukaan. Eräs pal­ve­li­jois­ta kan­toi kaak­kao­ku­pin Mon­seig­neurin eteen, toi­nen hie­roi kaak­kaon hie­nok­si väli­neel­lä, joka hänel­lä oli tätä tar­koi­tus­ta var­ten, kol­mas ojen­si Mon­seig­neurille lau­tas­lii­nan, nel­jäs, jol­la oli kak­si kel­loa, kaa­toi kaak­kaon kup­piin. Mon­sig­neurin oli mah­do­ton luo­pua ainoas­ta­kaan kaak­kaon juon­tia avus­ta­vas­ta pal­ve­li­jas­ta, jos hän tah­toi pitää yllä arvo­aan ihai­le­van maa­il­man sil­mis­sä. Hän oli­si saa­nut häviä­mät­tö­män tah­ran kil­peen­sä, jos oli­si tul­lut toi­meen kol­mel­la pal­ve­li­jal­la ja jos nii­tä oli­si ollut vain kak­si… hän oli­si kuol­lut häpeäs­tä.” #

Char­les Dic­kens: Kak­si kau­pun­kia, s. 95 (suo­men­ta­nut Hel­ka Var­ho) #

 

Kansalaismediakatsaus

#2816. Torstai, 16. elokuuta 2007 klo 16.18.47, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Hen­rik vink­ka­si sitee­ran­neen­sa mui­den muas­sa minua toi­mit­ta­man­sa Kan­sa­lais­me­dia­kat­saus-podcastin tämän vii­kon jak­sos­sa (#33). En ole pahem­min podcastien kuun­te­lua har­ras­ta­nut, enkä ollut aiem­min Kan­sa­lais­me­dia­kat­sauk­ses­ta kuul­lut­kaan. Tuon tämän­viik­koi­sen lähe­tyk­sen kuun­nel­tua­ni minul­le tuli sel­lai­nen vai­ku­tel­ma, että tämä radios­sa­kin kuul­ta­va vii­kot­tai­nen ohjel­ma voi­si vih­doin­kin tar­jo­ta täy­tet­tä Blo­gi­sa­no­mien loput­tua sydä­mee­ni jää­nee­seen tyh­ji­öön. #

“Kan­sa­lais­me­dia­kat­saus on syk­syn 2007 ajan yle.fi - kana­val­la jul­kais­ta­va tilat­ta­va äänioh­jel­ma, podcast, jos­sa kuul­laan poi­min­to­ja vii­kon var­rel­ta kiin­nos­ta­vis­ta blo­geis­ta ja podcasteis­ta. Kat­sauk­sen toi­mit­taa Hen­rik Ant­to­nen[.]” #

blogit.yle.fi #

Avainsanat: Kansalaismediakatsaus, Yle

Tohtori Moreaun saari

#2815. Keskiviikko, 15. elokuuta 2007 klo 18.04.12, kirjoittanut Jani. 15 kommenttia.

Kun olin saa­nut Toh­to­ri Moreaun saa­ren luet­tua, pää­tin kat­sel­la saman­ni­mi­sen elo­ku­van (se kun sat­tui vie­lä­pä sopi­vas­ti ole­maan tar­jol­la juup­pa­ris­sa). Elo­ku­va oli toi­saal­ta var­sin viih­dyt­tä­vä siten kuin vain huo­not elo­ku­vat voi­vat olla, ja saat­tai­sin hyvin­kin pulit­taa sii­tä aina­kin kol­me euroa Ant­ti­las­sa. Toi­saal­ta minua ärsyt­ti sii­nä tavat­to­mas­ti se äärihol­lywoodilai­nen tapa jol­la Wellsin alku­pe­räis­ta­ri­naa oli nyky­ai­kais­tet­tu. #

Monis­sa klas­si­kois­sa iso osa vie­hä­tys­tä ovat nime­no­maan ne van­han ajan puit­teet, jois­sa seik­kai­lu tapah­tuu. Sik­si nii­den nyky­ai­kais­ta­mi­nen ei ole kovin­kaan mones­ti tari­naan lisää­mis­tä vaan sii­tä vähen­tä­mis­tä. Oma­na aika­naan nuo puit­teet eivät ehkä ole tun­tu­neet niin­kään eksoot­ti­sil­ta, mut­ta minus­ta ajan pati­na on useim­mi­ten var­sin­kin seik­kai­lu­ker­to­muk­sis­sa vain plus­saa. #

Elo­ku­van­te­ki­jän ei tuli­si­kaan mie­les­tä­ni läh­teä tavoit­te­le­maan ajan­koh­tai­suut­ta puit­teis­sa jol­lei hän sit­ten ole lähes var­ma sii­tä, että siten lop­pu­tu­los tulee ole­maan jotain enem­män kuin mitä se alku­pe­räi­sen ajoi­tuk­sen säi­lyt­tä­mäl­lä tuli­si ole­maan. Lop­pu­jen lopuk­si asia on kui­ten­kin hyvin har­voin niin, tai aina­kin se on niin huo­mat­ta­vas­ti har­vem­min kuin miten usein nyky­ai­kais­ta­mis­ta Hol­lywood-elo­ku­vis­sa käy­te­tään. #

Ole­tet­ta­vas­ti tämä­kin on nii­tä asioi­ta, jois­ta jot­kut mogu­lit ovat vain saa­neet pää­hän­pint­ty­män; että suu­ri ylei­sö mak­saa mie­luum­min seik­kai­lue­lo­ku­vas­ta sil­loin, kun se sijoit­tuu nyky­ai­kaan kuin sil­loin, jos se sijoit­tuu vaik­ka­pa sadan vuo­den takai­siin aikoi­hin. Mie­les­tä­ni aina­kin steam­punk-vil­li­tys on kui­ten­kin vah­va todis­te päin­vas­tai­ses­ta. #

Kai­ken lisäk­si gee­ni­tek­no­lo­gian, johon alku­pe­räi­sen tari­nan vivi­sek­tio oli täs­sä elo­ku­vas­sa vaih­det­tu, vää­rin­käyt­tö ei ollut enää elo­ku­van val­mis­tu­mis­vuon­na 1996 miten­kään oma­pe­räi­nen kau­hus­ke­naa­rio. Se oli menet­tä­nyt oma­pe­räi­syy­ten­sä vii­meis­tään kol­me vuot­ta aikai­sem­min, Juras­sic Parkin myö­tä. #

Sitä pait­si vivi­sek­tio­kin on edel­leen kaik­kea muu­ta kuin men­nei­syy­den haa­mu. Vaih­ta­mal­la vivi­sek­tion gee­ni­tek­niik­kaan, joka sii­hen ver­rat­tu­na on yleen­sä pal­jon klii­ni­sem­pää, elo­ku­van­te­ki­jä on samal­la tul­lut eli­mi­noi­neek­si suu­rim­man osan sii­tä inhi­mil­li­syy­teen niin välit­tö­mäs­ti kos­ke­vas­ta raa­kuu­des­ta, jon­ka takia vivi­sek­tio on edel­leen vah­vas­ti kiis­ta­na­lai­nen aihe. #

Kir­jas­sa­kin Pren­dick jou­tuu pake­ne­maan huo­nees­taan kun ei lopul­ta enää kes­tä vie­rei­ses­sä salis­sa lei­kel­tä­vä­nä ole­van puu­man tus­kan­huu­to­ja (sic). Miten elo­ku­van­te­ki­jä on voi­nut kuvi­tel­la­kaan, että elä­vien eläin­ten leik­ke­lyn kor­vau­dut­tua mik­ros­koo­pis­sa tapah­tu­val­la neu­lan­pis­te­lyl­lä, elo­ku­va voi­si enää vedo­ta kat­so­jan tun­tei­siin alku­pe­räi­sen aiheen veroi­ses­ti? #

[#] Pahin Hol­lywood-kli­see, jon­ka elo­ku­van­te­ki­jä on Toh­to­ri Moreaun saa­reen lisän­nyt, on kui­ten­kin typyk­kä. #

Typyk­kä on nais(sivu)hahmo, jol­la on elo­ku­van tari­nas­sa kor­kein­taan sen ver­ran teke­mis­tä, että vain kaik­kein hel­poim­min har­hau­tet­ta­vat kat­so­jat onnis­tu­taan sil­lä vakuut­ta­maan hänen läs­nä­olon­sa oikeu­tuk­ses­ta. Typy­käl­lä on vähän jos lain­kaan repliik­ke­jä, mut­ta sen sijaan hänel­lä saat­taa olla run­saas­ti­kin kir­ku­mis­koh­tauk­sia — siis koh­tauk­sia, jois­sa hän yhdes­tä tai toi­ses­ta, täy­sin tyh­jän­päi­väi­ses­tä syys­tä kir­kuu pään­sä puh­ki. #

Jol­lei pää­roo­li­hah­mo suo­ra­nai­ses­ti osoi­ta­kaan rakas­tu­neen­sa typyk­kään elo­ku­van lop­puun men­nes­sä, niin kaik­ki mer­kit (kuva­kul­mat, koh­taus­ten aset­te­lu ja muu sel­lai­nen) viit­taa­vat enem­män tai vähem­män hie­no­va­rai­ses­ti sii­hen, että jon­kin­lais­ta väri­nää näi­den kah­den välil­lä on joka tapauk­ses­sa — olkoon­kin, että se on täy­sin käsit­tä­mä­tön­tä, kos­ka mies­pää­roo­li­hah­mo on tyy­pil­li­ses­ti roh­kea, äly­käs ja karis­maat­ti­nen, kun taas typyk­kä on… pelk­kä kir­ku­va nuk­ke. #

Pis­tää vihak­si. Raa­dan nis­ka limas­sa teh­däk­se­ni hyvän elo­ku­van, ja krii­ti­kot sano­vat: “jos sii­nä oli­si rak­kaus­ta­ri­na, se oli­si menes­tys.” #

Carl Den­ham elo­ku­vas­sa King Kong (Mar­ko Hau­ta­lan suo­men­nos) #

Jos­tain syys­tä elo­ku­van­te­ki­jät tun­tu­vat pel­kää­vän pel­kis­tä mie­his­tä tai nai­sis­ta koos­tu­van näyt­te­li­jä­kaar­tin varas­sa ole­vien elo­ku­vien teke­mis­tä. Yksi ilah­dut­ta­va poik­keus täs­tä on The Thing – “se” jos­ta­kin, jos­ta ehkä juu­ri sik­si pidän­kin niin kovas­ti, että se on puh­taas­ti uro­se­lo­ku­va“All-male movie” kuten John Car­pen­ter sitä John Car­pen­ter’s The Thing: Ter­ror Takes Sha­pe -doku­men­tis­sa kut­suu., jota ei siis ole typy­köil­lä pilat­tu. #

Marlon Brando tohtori Moreauna
© New Line Cine­ma #

Alku­pe­räi­nen Toh­to­ri Moreaun Saa­ri oli­si sekin ollut muu­ta­mia täy­sin har­mit­to­mia ja per­soo­nat­to­mak­si taus­tak­si jää­viä eläi­nih­mis­nai­sia lukuu­not­ta­mat­ta täy­del­lis­tä uro­se­lo­ku­va-aines­ta, ja sitä suu­rem­pi oli­kin pet­ty­myk­se­ni, kun vuo­den 1996 Hol­lywood-tul­kin­taan oli väen vän­gäl­lä tuu­pat­tu typyk­kä. #

Elo­ku­van mies­näyt­te­li­jöi­den roo­li­suo­ri­tuk­set ovat kerän­neet kysee­na­lais­ta kun­ni­aa, ja kiel­tä­mät­tä Mar­lon Bran­do onkin kyl­lä mel­ko… eri­koi­nen ilmes­tys vii­meis­tään vedet­ty­ään sam­pan­ja­kul­hon pää­hän­sä. Jones­town-doku­ment­te­ja vas­ti­kään kat­sel­tua­ni minun sil­mää­ni ja kor­vaa­ni pis­ti kui­ten­kin enem­män se, miten pal­jon Bran­don Moreau muis­tut­ti Jim Jonesia puhua mus­sut­taes­saan val­tais­tui­mel­laan, aurin­ko­la­sit pääs­sään. #

  #

Avainsanat: Jim Jones, Marlon Brando, Tohtori Moreaun saari
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9.4 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö