marginaali

Mash-up

#19583. Tiistai, 19. heinäkuuta 2011 klo 11.54.15, kirjoittanut Jani.

Syntetisaattori Näin unta, että pela­sin tie­to­ko­ne­pe­liä, joka oli sekoi­tus Maa­il­man vah­vin­ta Nal­lea, Popu­lousia ja Simci­tyä. Nal­lel­la piti ensin löy­tää huna­jaa, jota syö­mäl­lä hah­mo sai jumal­voi­mat ja pys­tyi luo­maan kau­pun­ki­val­tioi­ta, jot­ka saa­tet­tiin lopul­ta soti­maan kes­ke­nään. #

Sit­ten olin armei­jas­sa ker­taa­mas­sa. En mei­nan­nut löy­tää vapaa­ta ilmoit­tau­tu­mis­tis­kiä mis­tään, ja sit­ten kun löy­sin, sain vää­rän väri­sen ja rei­käi­sen vil­la­pai­dan: muil­la oli min­tun­vih­reä, minul­le annet­tiin har­maa. Min­tun­vä­ri­nen näyt­ti kyl­lä ihan kum­mal­li­sel­ta, mut­ta ajat­te­lin, että kai sen on sit­ten olta­va sel­lai­nen, kun ker­ta muil­la­kin oli. Etsin ja etsin, enkä löy­tä­nyt, ja kun sit­ten menin syö­mään (ruo­ka­na oli kui­vaa pizzaa, juus­to­sii­vu­ja ja appel­sii­ni­me­hua), muut oli­vat­kin vaih­ta­neet vil­la­pai­tan­sa har­maa­seen. #

Sit­ten minul­la oli syn­te­ti­saat­to­ri, jon­ka kos­ket­ti­mis­ta kuu­lui ään­tä vain sil­loin kun pääs­sä­ni oli nii­tä vas­taa­via trau­mo­ja. Trau­mat pur­kau­tui­vat soit­ta­mal­la, joten koe­tin sit­ten pai­naa kuta­kin kos­ke­tin­ta niin kau­an kuin niis­tä ään­tä läh­ti, jot­ta sai­sin ne kaik­ki hil­jai­sik­si. #

Unet ovat tääl­lä olleet aivan levot­to­mia, olen ollut men­nei­syy­des­sä ja masen­nuk­sen syö­ve­reis­sä ja aamui­sin taas pomp­pi­nut flip­pe­ri­pal­lo­na unen ja val­veen välil­lä. #

Nuo kuolleet silmät

#13629. Sunnuntai, 1. elokuuta 2010 klo 14.33.21, kirjoittanut Jani.

Kaksi poikaa rannalla käsi kädessä Olen unis­ta pää­tel­len retar­doi­tu­nut. Aikoi­naan näin unia armei­jas­ta, sit­ten lukios­ta ja ylä­as­tees­ta, ja nyt ala-astea­jois­ta. (Oikeas­ti se ei tie­ten­kään men­nyt noin, mut­ta tuo on pal­jon nase­vam­pi tari­na kuin rosoi­nen todel­li­suus, jos­sa näen näi­tä kaik­kia sekai­sin. Typis­tin vain nii­den kes­ki­näi­set pai­no­tuk­set edel­lä kir­joit­ta­maa­ni yksin­ker­tais­tuk­seen.) #

Puit­teis­ta riip­pu­mat­ta unien tee­ma on aina sama. Kou­lus­sa on kes­ki­päi­vä (vaik­ka ulko­na on aina pilk­ko­pi­me­ää), ja jäl­jel­lä on siis vie­lä 2-4 oppi­tun­tia. Se tun­tuu minus­ta niin muser­ta­van pit­käl­tä ajal­ta, että tajuan, etten miten­kään voi sel­viy­tyä sii­tä. Pää­tän läh­teä kotiin. Vaik­ka tie­dän, etten pys­ty jää­mään, yleen­sä pel­kään tulos­sa ole­vaa opet­ta­jaa (/kapiaista) ja sitä, että läh­töä­ni pide­tään ran­gais­ta­va­na lint­saa­mi­se­na. Unis­sa, jois­sa opet­ta­ja on pai­kal­la, hän yleen­sä kui­ten­kin ymmär­tää sai­rau­te­ni ja pitää itses­tään sel­vä­nä, että olen täy­sin kyvy­tön mihin­kään. #

Näi­hin ala-astea­jan uniin liit­tyy lisäk­si suru­mie­li­syyt­tä sii­tä mitä meis­tä on tul­lut. Minus­ta ihmi­nen ei aikuis­tues­saan suin­kaan aktua­li­soi lap­suu­ten­sa poten­ti­aa­lia eli ikään kuin val­mis­tu lopul­li­sek­si itsek­seen, niin kuin tapah­tu­ma ehkä puh­taas­ti bio­lo­gi­ses­sa mie­les­sä tuli­si tul­ki­ta. Sen sijaan hän vain van­he­nee, enkä sil­lä siis tar­koi­ta mitään kyp­sy­mi­sen kal­tais­ta posi­tii­vis­ta, vaan kaik­kea van­he­ne­mi­seen liit­ty­vää huo­no­ne­mis­ta. Alkaen jo ulkoi­ses­ta ole­muk­ses­ta, hel­vet­ti: aikuis­tu­mi­nen tar­koit­taa sitä, että sileä, kau­nis ja haju­ton lap­si-ihmi­nen rup­sah­taa läs­ki­sek­si, kar­vai­sek­si ja hai­se­vak­si irto­nah­ka­sä­kik­si. Enke­li muut­tuu demo­nik­si, jär­kyt­tä­väk­si irvi­ku­vak­si omas­ta enti­ses­tä itses­tään. #

En sil­ti suin­kaan haluai­si pala­ta lap­suu­teen, sil­lä niin kuin jo ties kuin­ka mon­ta ker­taa olen kir­joit­ta­nut, lap­suus on elä­män vit­tu­mai­sin­ta aikaa. #

Soo soo pojat

#10460. Tiistai, 10. marraskuuta 2009 klo 16.18.06, kirjoittanut Jani.

“Lapin kärä­jä­oi­keus tuo­mit­si kak­si varus­mies­pal­ve­lus­ta suo­rit­ta­nut­ta mies­tä sak­koi­hin sim­pu­tuk­ses­ta. Ali­ker­sant­ti­na toi­mi­neet mie­het oli­vat pakot­ta­neet alok­kai­ta anta­maan tupail­moi­tuk­sia vas­toin sään­tö­jä. Samas­sa yhtey­des­sä mie­het oli­vat käyt­tä­neet sää­dy­tön­tä kiel­tä eli kiroil­leet. #

Tupail­moi­tuk­sia oli vaa­dit­tu sän­gyl­lä vat­sal­laan maa­ten, jol­loin alo­kas oli jou­tu­nut anta­maan ilmoi­tuk­sen sän­gyn alta tai sän­gyl­lä seläl­lään maa­ten, jol­loin alo­kas­ta oli jou­dut­tu nos­ta­maan ilmaan anta­maan ilmoi­tuk­sen. Lisäk­si tupail­mo­tuk­sia oli käs­ket­ty teke­mään sei­nän takaa.” #

Yle: “Jää­kä­ripri­kaa­tis­sa sim­pu­tet­tiin alok­kai­ta” #

Ai, se oli sään­tö­jen vas­tais­ta? Kyl­lä sitä meil­lä har­ras­tet­tiin ihan niin kuin se oli­si kuu­lu­nut asi­aan… #

Ja nuo nyt oli­vat nii­tä armei­jan par­hai­ta puo­lia minus­ta, tuol­lai­set huu­mo­ri­ju­tut. #

Iro­ni­sen nil­li­tyk­sen täs­tä aihees­ta jätän MBC:lle (mis­sä vitus­sa tei­dän blo­gin­ne etusi­vu on?), jos­sa ei juu­ri muu­ta teh­dä­kään kuin nil­li­te­tään iro­ni­ses­ti näis­tä täm­möi­sis­tä. Puu­tun sen sijaan itse sii­hen, mihin aina näis­sä: #

ssa koulutetaan #

ed. #

tä #

27. viikon linkit

#2892. Sunnuntai, 6. heinäkuuta 2008 klo 20.06.21, kirjoittanut Jani.

Täl­tä vii­kol­ta ei näkö­jään muu­ta irron­nut­kaan kuin link­ke­jä, ja näi­tä­kin oli tosi kint­ta­nas­ti. Vali­koi­ma oli niin sur­kea, että vii­den huo­mio­nar­voi­sen kerää­mi­ses­sä oli kova työ. #

  • Soti­las­näy­tös rans­ka­lai­sit­tain
    Kaik­ki­aan 17 ihmis­tä louk­kaan­tui, kun soti­las­näy­tök­ses­sä ammut­tiin oikeil­la luo­deil­la Carcassonessa.
  • Ilman jär­keä
    Val­ta­kun­nan­syyt­tä­jä Mika Ilma­nin ris­ti­ret­ki sanan­va­paut­ta vas­taan jat­kuu. Mie­hen fasis­tis­ta jär­jen­juok­sua on vai­kea käsittää.
  • Lavu­aa­ri­va­ras
    Mies varas­ti lavu­aa­rin lin­ja-autoa­se­man ves­sas­ta Rova­nie­mel­lä. Havain­nois­ta voi soit­taa rikospoliisille.
  • Juup­pa­rin lokit Viaco­mil­le
    Newy­or­ki­lais­tuo­ma­ri heit­ti You­Tu­ben käyt­tä­jien yksi­tyi­syy­den ker­ta­hei­tol­la ulos ikkunasta.
  • Hie­ta­nie­men hau­dan­ryös­tä­jä­jä­nik­set
    Hel­sin­gin Hie­ta­nie­men hau­taus­maal­la kanit kaa­ta­vat hau­ta­ki­viä, levit­te­le­vät lui­ta sekä kai­va­vat esiin uur­nia ja arkkuja.

Matkakertomus

#2690. Tiistai, 13. maaliskuuta 2007 klo 12.12.23, kirjoittanut Jani.

Mat­kal­la poh­joi­sel­le koti­paik­ka­kun­nal­leen hil­jai­nen nuo­ru­kai­nen sai Oulus­sa vie­reen­sä lähes täy­del­li­sen vas­ta­koh­tan­sa: mie­hen har­hai­le­vas­ti kat­se­le­via, sini­siä sil­miä peit­tä­neet luo­met ker­toi­vat ele­tys­tä elä­mäs­tä, ja sii­tä samas­ta elä­mäs­tä tari­noi­mal­la viih­dyt­ti hän mat­ka­kump­pa­ni­aan Kemiin saak­ka. #

Mies oli aikoi­naan pääs­syt Ali­bin kan­teen ammus­kel­tu­aan erääl­lä lap­pi­lai­sel­la paik­ka­kun­nal­la polii­se­ja koh­ti ja saa­tu­aan itse luo­te­ja nah­kaan­sa näi­den vas­ta­tes­sa tuleen. Todis­teek­si mat­ka­lai­nen sai näh­dä luo­tien sisään­me­no­rei’is­tä mie­hen ala­var­ta­loon jää­neet jäl­jet. Samal­la esi­tel­tiin myös navan ylä­puo­lel­ta var­ta­loon kah­vaa myö­ten erääs­sä toi­ses­sa väli­koh­tauk­ses­sa vii­me juhan­nuk­se­na upon­neen veit­sen jät­tä­mä arpi. Kak­si vuot­ta ker­toi mies vapau­des­ta nyt naut­ti­neen­sa seit­se­män vuot­ta elä­mäs­tään van­ki­las­sa vie­tet­ty­ään. #

Mies­tä tovin tark­kail­tu­aan nuo­ru­kai­nen alkoi hil­jaa mie­les­sään miet­tiä edel­tä­vät­kö vai­kea kes­kit­ty­mis­häi­riö ja kyvyt­tö­myys arvioi­da mui­den ihmis­ten tun­ne­reak­tioi­ta aina käyt­täy­ty­mis­tä, jol­lais­ta yhteis­kun­ta ei suvait­se. Hän miet­ti myös, että mik­si juu­ri näis­tä ongel­mis­ta kär­si­vät yksi­löt tun­tu­vat sopeu­tu­van Suo­men armei­jaan parem­min kuin muut, ja mitä se mah­dol­li­ses­ti ker­too armei­jas­sa har­joi­te­tuis­ta kas­va­tus­me­ne­tel­mis­tä ja nii­den vai­ku­tuk­sis­ta ihmi­siin, joi­den käyt­täy­ty­mi­nen ei läh­tö­koh­tai­ses­ti ole ran­gais­ta­vaa. #

Armei­jas­sa he oli­vat nimit­täin sat­tu­mal­ta pal­vel­leet samas­sa yksi­kös­sä vain muu­ta­man vuo­den ero­tuk­sel­la, ja sii­tä oli­si luul­ta­vas­ti riit­tä­nyt pal­jon­kin yhteis­tä jutun­juur­ta, mikä­li nuo­ru­kai­nen oli­si avan­nut suun­sa sen pal­jas­taak­seen. Taval­li­seen tapaan­sa hän ei kui­ten­kaan puhu­nut juu­ri mitään, vas­tai­li kor­kein­taan yhdel­lä tai kah­del­la sanal­la. Hil­jai­nen vas­taan­ot­to ei kui­ten­kaan vai­kut­ta­nut ker­ron­taan, vaan mies puhui lähes tau­koa­mat­ta koko mat­kan, ja kiit­te­li­pä lin­ja-autos­ta nous­tes­saan vie­lä jut­tuseu­ras­ta­kin. #

Aika veli­kul­tia. #