marginaali

Naakkojen uskonto

#25801. Torstai, 26. huhtikuuta 2012 klo 18.37.13, kirjoittanut Jani.

Edustalla kaksi naakkaa antennilla, taustalla häämöttää kaksi (kirkon?)tornia Kävin taas aamul­la salil­la. Unoh­din palau­tus­juo­ma­pul­lon juo­mi­neen sin­ne pöy­däl­le, mut­ta ehdin vie­lä pala­ta ase­mal­ta hake­maan sen ennen lin­ja-auton läh­töä. Ja oli­si nii­tä tul­lut auto­ja sen jäl­keen­kin. #

Autos­sa oli nyt vähem­män väkeä kuin vii­mek­si, ja toi­mi­va ilmas­toin­ti! Panin tie­tys­ti heti pohot­ti­met täy­sil­le pohot­ta­maan vii­le­ää. #

Töis­sä olin teho­kas, vaik­ka aina­han minä olen, mut­ta nyt olin ikään kuin vahin­gos­sa: sain vai­kean koo­din toi­mi­maan isom­mit­ta pon­nis­te­luit­ta. (Sen sijaan taas se, min­kä pitäi­si olla help­poa kuin hei­nän­teon, tuot­ti vai­keuk­sia. Ehkä yhteen­las­ket­tu tehok­kuu­te­ni oli siis sit­ten­kin nor­maa­li­ta­soa.) #

Kirk­ko­num­mel­la junas­ta nous­tua­ni näin pari kas­te­ma­don­raa­toa sii­nä radan vie­res­sä omi­tui­ses­ti irral­laan. Ajat­te­lin, että ehkä naa­kat ovat tuo­neet madot uhri­lah­joik­si lähi­ju­nil­le, joi­ta lin­nut pitä­vät äiti­ju­ma­li­na, kos­ka nämä kan­ta­vat sisäl­lään ja syn­nyt­tä­vät sosi­aa­li­sä­lyk­kään oppor­tu­nis­tie­läi­men puo­li­ju­ma­lia, ihmi­siä. #

Jääkarhu

#25741. Perjantai, 13. huhtikuuta 2012 klo 18.45.01, kirjoittanut Jani.

Näin­pä pit­käs­tä aikaa kar­hu-unta. Oli perä­ti jää­kar­hu. Mui­ta­kin vil­lie­läi­miä oli. Olin poh­joi­sen­ko­to­na kor­jai­le­mas­sa jotain Wiki­pe­dia-artik­ke­lia, kun avoi­mes­ta ulko-oves­ta len­näh­ti sisäl­le riek­ko­ja tms., ja täs­tä aiheu­tu­neen seka­sor­ron takia teke­miä­ni muok­kauk­sia ei hyväk­syt­ty, vaan ne kumot­tiin (eli kumo­tet­tiin, niin kuin Face­book sanoi­si). #

Sen jäl­keen oves­ta har­hai­li sisään jää­kar­hun­pen­tu, ja pian sen peräs­sä pen­nus­taan huo­les­tu­nut emo. (Hah­mot tuli­vat Lapin Kan­san jutus­ta, jos­sa anto­po­mor­fi­sel­ta tul­kin­nal­ta hais­kah­ta­vaa neu­vok­kuut­ta osoit­ta­nut jää­kar­hue­mo aut­toi pal­lo­päi­sen poi­ka­sen­sa pulas­ta.) #

Unen kar­hue­mo oli oikean jää­kar­hun tavoin val­ta­van kokoi­nen, mut­ta se ei vai­kut­ta­nut lain­kaan aggres­sii­vi­sel­ta vaan vain sel­lai­sel­ta lup­pa­nal­ta kuin Venus Ranuan eläin­puis­ton You­Tu­be-kana­val­la[ala­vii­te]Eläin­puis­tol­la on näem­mä jos­tain syys­tä nyt toi­nen­kin kana­va.[/alaviite] (jol­la se toki seik­kai­lee ihmi­sis­tä eril­lään). Olin sil­ti kau­huis­sa­ni, kun pel­kä­sin jät­ti­läi­sen het­ke­nä minä hyvän­sä saa­van pää­hän­sä, että olen­kin uhka. Mie­tin kuu­mei­ses­ti, pitäi­si­kö näy­tel­lä kuol­lut­ta vai päin­vas­toin yrit­tää säi­kyt­tää eläin tie­hen­sä tekey­ty­mäl­lä uhkaa­vak­si. #

(Hyök­kää­vän jää­kar­hun pel­ko puo­les­taan tuli jää­kar­huai­hei­ses­ta Red­dit-ket­jus­ta, jos­sa lin­kat­tiin Darwi­nin-pal­kin­toai­nes­ta sisäl­tä­vään videoon, jos­sa Alas­kan eläin­tar­han Bin­ky näyt­tää mitä teh­dään suo­ja-aidan ylit­tä­neil­le.) #

Tämä une­ni jää­kar­hue­mo ei kui­ten­kaan hyö­kän­nyt, vaan tas­sut­te­li poi­ka­sen­sa löy­det­ty­ään tämän kans­sa nätis­ti taas oves­ta ulos. Mie­tin, että seu­raa­vak­si pitäi­si kai soit­taa hätä­kes­kuk­seen, jot­ta siel­tä voi­tai­siin edel­leen varoit­taa ihmi­siä taa­ja­mas­sa kul­ke­vas­ta jää­kar­hus­ta. Isä­kin suun­nit­te­li nyt taka­pi­hal­la käp­päil­leen kar­hun ampu­mis­ta, mut­ta se vai­kut­ti epä­var­mal­ta hank­keel­ta, kos­ka kivää­ri, luo­dit ja met­säs­tä­jä ovat hir­ven­kaa­toon opti­moi­dut. (Ali­ta­jun­ta­ni ei tie­dä aseis­ta pal­joa­kaan, ja voi hyvin­kin olla, että hir­ven­kaa­toon pys­ty­vä ase tap­pai­si jää­kar­hun­kin yhtä tehok­kaas­ti.) #

Minua suret­ti aja­tus sii­tä, että jää­kar­hue­mon kävi­si toden­nä­köi­ses­ti kal­pa­ten. Eten­kin, kun se ei äskei­sen käyt­täy­ty­mi­sen­sä perus­teel­la vai­kut­ta­nut lain­kaan ihmis­syö­jäl­tä, ja pyr­ki koko ajan pikem­min­kin vält­te­le­mään ihmi­siä. #

(Tämä­kin on nii­tä unia, joi­den mer­ki­tys tun­tuu minus­ta niin itses­tään­sel­väl­tä, että tun­tui­si aivan pöh­köl­tä kir­joit­taa sitä tähän perään. Se on niin kuin kir­joit­tai­si tähän saman jutun toi­seen ker­taan, mut­ta vään­täen vähän enem­män rau­ta­lan­gas­ta.) #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2017-11-29 18:17[/klo] Lisä­sin tämän muok­kaus­his­to­rian tes­tai­lua varten.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Lumikurjen kauneus on järkkymättömän tahdon kauneutta

#24757. Perjantai, 9. joulukuuta 2011 klo 19.40.03, kirjoittanut Jani.

Ittō Oga­mi valis­taa kur­jen nimeä kan­ta­vaa nais­ta kun­nial­li­suu­des­ta, mitä tulee pää­tök­siin elä­mäs­tä ja kuo­le­mas­ta: Tsu­ru on juu­ri yhdes­sä lan­kon­sa kans­sa kos­ta­nut mie­hen­sä kuo­le­man, mut­ta pari­val­ja­kon pol­vet alka­vat tutis­ta Oga­min miek­kai­lu­tai­to­jen edes­sä eikä heis­tä ole vas­taa­maan Oga­min haas­tee­seen kos­taa hänel­le Tsu­run lää­nin­her­ran sala­mur­ha. Oga­mi pal­jas­taa näin, ettei­vät Tsu­ru ja lan­ko sit­ten­kään kul­ke­neet aidos­ti kos­ta­jan pol­kua, vaan pikem­min­kin vain halusi­vat näyt­täy­tyä tuon polun kul­ki­joi­na, jaloi­na kos­ta­ji­na tois­ten sil­mis­sä. #

Ittō Ogami: "Behold your namesake! Tsuru, the Crane! In the heart of winter she folds one leg and buries her head beneath a wing, moving not a muscle... That's what it means to survive on courage alone! Itezuru — the frozen crane! That desperate struggle is her beauty! She doesn't resist. She doesn't complain. She depends only on herself, drawing out her last ounce of strength. Is that not the way of all who truly follow their hearts...?" #

“Kat­so kai­maa­si! Tsu­ru, kur­ki! Sydän­tal­vel­la se not­kis­taa toi­sen jal­kan­sa, hau­taa pään­sä sii­ven suo­jaan eikä lii­kah­da­kaan. Sel­lais­ta on pel­käl­lä roh­keu­del­la sel­viy­ty­mi­nen! Itezu­ru — lumi­kur­ki! Tuos­sa epä­toi­voi­ses­sa kamp­pai­lus­sa pii­lee sen kau­neus! Ei se vas­tus­te­le. Ei se vali­ta. Sen koh­ta­lo on sen omis­sa käsis­sä, ja se pin­nis­tää sii­hen vii­mei­set­kin voi­man­sa. Eikö sel­lai­nen ole kaik­kien nii­den pol­ku, jot­ka seu­raa­vat sydä­men­sä ään­tä…?” #

(suo­men­nos oma­ni) #

Mut­ta onko sel­viy­ty­mi­sen vaa­ti­muk­siin alis­tu­mi­nen aina täl­lä taval­la ehdot­to­man kun­nial­lis­ta? #

Space Ava­lanc­he esit­te­lee meil­le lei­jo­nien elä­mää mehe­väs­ti gangs­ta-elä­män­tyy­liin rin­nas­tet­tu­na. #

Lion 1, male: "This all you got? Where's the rest at?" Lion 2, female: "Ah c'mon sugar, been working real hard..." L1M: "Don't you sugar me bitch! I kill you!" L2F: "Agghh!! No baby! Please!!" Lion 3, male: "Yo! That ain't no way to treat a lady!" L1M: This ain't none of your business!" L3M: "Motherfucker, I'm making it my business!" (BAM!) L3M: "Rest easy girl... You is safe." [Later, on a bed] L3M: "Don't be getting too comfy now... They gazelle ain't gonna catch theyselves." #

Lei­jo­na­naa­ras tai sen sym­bo­loi­ma väki­val­tai­sen parit­ta­jan armoil­la elä­vä pros­ti­tuoi­tu käy sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua sii­nä mis­sä lumi­kur­ki­kin. Oga­mi pitäi­si epäi­le­mät­tä sitä­kin kun­nial­li­se­na, mut­ta entä­pä, jos tilan­ne kään­ne­tään­kin pää­lael­leen? Mitä jos reu­ma rais­kai­si Oga­min sor­met niin, ettei miek­ka enää pysyi­si hänen kädes­sään, ja hän jou­tui­si­kin hen­gis­sä sel­viy­tyäk­seen myy­mään per­set­tä rat­to­poi­ka­na? Epäi­len, että sii­nä koh­taa aina­kin moni Oga­mia vähäi­sem­pi samu­rai pitäi­si­kin yhtäk­kiä kun­nial­li­sem­pa­na käy­dä ram­poi­ne käsi­neen tais­te­luun, jos­sa sai­si sur­man­sa. #

Oga­mi­han on jo ker­ran täl­lai­sen valin­nan eteen jou­tu­nut: enti­se­nä shō­gu­nin pää­te­loit­ta­ja­na hän jou­tui sala­juo­nen uhrik­si, ja sai vali­ta kuo­le­man ja sala­mur­haa­ja-rōni­nin kier­to­lai­se­lä­män välil­lä. Jäl­kim­mäi­nen oli kyl­lä Oga­min tasoi­sel­le mie­hel­le mas­sii­vi­sen häpeäl­li­nen arvon­alen­nus, mut­ta se ei pai­nis­ke­le lähes­kään samas­sa sar­jas­sa katu­pros­ti­tuoi­dun elä­mäl­lään käy­män vaih­to­kau­pan kans­sa. #

Oga­mi käyt­tää kui­ten­kin kur­jen kamp­pai­lua vain esi­merk­ki­nä sydä­men­sä ään­tä seu­raa­van polus­ta. Lumi­kur­jen koh­dal­la kyse on hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­ses­tä, kun taas ihmi­sen pol­ku voi, kuten Oga­min koh­dal­la, olla vaik­ka­pa kos­ta­jan pol­ku. Oga­min mukaan kos­ta­jan tulee olla pyr­ki­myk­ses­sään yhtä tin­ki­mä­tön kuin kur­ki, joka rii­pii käyt­töön vii­mei­set­kin voi­ma­va­ran­sa ja tai­vut­taa koko tah­ton­sa pal­ve­le­maan ainut­ta pää­mää­rään­sä, hen­gis­sä sel­viy­ty­mis­tä. #

Kos­ta­jan polul­la hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­nen on sekin tois­si­jais­ta veri­ve­lan mak­sa­mi­sen rin­nal­la, eikä omal­le hen­gel­le tule antaa mitään arvoa sil­loin, kun se sei­soo polul­la kul­ki­jan ja hänen pää­mää­rän­sä välis­sä. Jopa täy­sin var­man tuhon edes­sä tulee jat­kaa sydä­men mää­rää­mään suun­taan. #

Lone Wolf and Cub #8: “Chains of Death” © Kazuo Koi­ke & Gose­ki Koji­ma. Space Ava­lanc­he: “The Savan­na” © Eoin Ryan & Pablo Mayer. #

Kulmahampaan laki

#24709. Lauantai, 3. joulukuuta 2011 klo 20.43.30, kirjoittanut Jani.

Mustavalkoinen piirroskuva: ihmisen ylähampaat alta, kulmahampaiden kohdalla kaksi pientä hammasta Näin tois­sayö­nä pari merki(tykse)llistä unta. #

Ensim­mäi­ses­sä minul­ta puto­si­vat kul­ma­ham­paat, mut­ta nii­den alta pal­jas­tui kas­va­mas­sa olleet uudet parit kuta­kin pudon­nut­ta ham­mas­ta koh­den. Se näyt­ti toi­saal­ta aika iljet­tä­väl­tä, mut­ta toi­saal­ta ajat­te­lin, että on aika siis­tiä, että ne oli­vat nime­no­maan kul­ma­ham­pai­ta, jot­ka ovat pedon merk­ki. #

Toi­ses­sa unes­sa olin Kur­ki­hyp­py­län­tien rivi­ta­lol­la lap­suu­den­per­heen ja S:n kans­sa. Keit­tiön etu­pi­han­puo­lei­ses­ta ikku­nas­ta näkyi pihal­la seis­syt koi­vu (sel­lais­ta sii­nä ei muis­taak­se­ni oikeas­ti kos­kaan ollut), jos­sa kii­pei­li kak­si varis­ta. Toi­nen niis­tä kan­toi nokas­saan (mei­dän) koi­ran punais­ta flexi­ta­lu­tin­ta. Lin­tu aikoi sel­väs­ti­kin varas­taa sen, mut­ta vem­pain oli sen ver­ran pai­na­va varik­sen kan­taa, että ylös pyr­kies­sään se putoi­li koi­vus­sa yhä uudes­taan takai­sin alem­mil­le oksil­le. #

Isä sän­tä­si ulos ja arva­sin, että varis­pa­ral­le käy keh­nos­ti. Lin­tu ei kan­ta­muk­sen­sa kans­sa pääs­syt kar­kuun (eikä älyn­nyt flexiä jät­tää­kään), ja isä vään­si sil­tä nis­kat nurin. Minus­ta tun­tui pahal­ta, ei niin­kään lin­nun takia (se kuo­li ihan het­kes­sä ja kivut­to­mas­ti) vaan tilan­tees­sa val­lin­neen ris­ti­rii­dan takia: tie­sin ettei S tykän­nyt varik­sen tap­pa­mi­ses­ta, ja toi­saal­ta taas isä ei kyke­ne näke­mään sel­lai­ses­sa mitään vää­rää. Tun­sin sen inhot­ta­van voi­mat­to­man vas­tuun ris­ti­pai­neen, jota kes­ke­nään yhteen­so­vit­ta­mat­to­mat näke­myk­set yhtä aikaa näke­mään kyke­ne­vä tun­tee pel­käs­tään yhtä näke­mys­tä ker­ral­laan edus­ta­vien läheis­ten seu­ras­sa. #

Joutsenet

#24276. Sunnuntai, 16. lokakuuta 2011 klo 19.34.44, kirjoittanut Jani.

Näin unta ojas­ta. Sen vesi oli ruos­teen­pu­nais­ta, niin kuin sii­nä oli­si koh­ta­lai­sen lujaa vir­ra­nut vesi oli­si ollut ver­ta tai niin kuin se oli­si saas­tu­nut pahoin. #

Vir­ran muka­na tuli kak­si ruh­jou­tu­nut­ta jout­sen­ta. Arva­sin nii­den jää­neen auton alle jos­sain ojan ylä­juok­sul­la. Jäl­kim­mäi­sen lin­nuis­ta tote­sin kuol­leek­si. Sen sydä­men ja aivo­jen koh­dal­la oli koko ruhon läpi mene­vät reiät. #

Ruhjoutunut joutsen verivirrassa #

Ensin tul­lut jout­sen eli vie­lä mut­ta kitui sel­väs­ti, sen sii­vet­kin oli­vat aivan toh­jo­na ja se käyt­täy­tyi aivan kum­mal­li­ses­ti (jout­se­nek­si). Minua ahdis­ti se, että jon­kun oli­si pitä­nyt lopet­taa lin­tu, mut­ta aikaa haas­kau­tui, kun yri­tin sel­vit­tää oli­si­ko lähet­ty­vil­lä joku minua tai­ta­vam­pi tap­pa­ja. #

Sit­ten pai­kal­le ilmes­tyi tyyp­pi jon­ka teh­tä­vä­nä oli ottaa jout­sen hen­gil­tä. Hän leik­ka­si lin­nun kau­lan nis­ka­puo­lel­ta hitaas­ti poik­ki. Minua kuvot­ti ja mie­tin, että onko­han se nyt tuo­kaan kovin kivu­ton tapa. Onnek­si lin­nun pää irto­si kui­ten­kin piak­koin. #