marginaali

[Ladataan otsikkoa, odota hetki…]

#9814. Maanantai, 28. syyskuuta 2009 klo 11.49.33, kirjoittanut Jani.

Rollaattori #

Juma­lau­ta että tie­to­ko­nee­ni on hidas. Ei hait­taa vähää­kään jos aivot ovat aamul­la vähän tön­kös­sä, jokai­sen valin­nan ker­ki­ää kyl­lä hyvin peruut­taa kun kes­tää sekun­ti­kau­pal­la että tie­to­ko­ne rea­goi. #

Pitäi­si vis­siin teh­dä hen­gi­tys­har­joi­tuk­sia. Huo­ma­sin täs­sä että hen­gi­tän ihan päin per­set­tä, pin­nal­li­ses­ti. Vaik­kei se kyl­lä toi­saal­ta kum­ma­kaan, täs­sä käm­päs­sä on niin pak­su ilma ettei sitä pal­jon tee mie­li­kään hen­gi­tel­lä. Eihän sitä tääl­lä muhies­saan nor­maa­lis­ti huo­maa­kaan, mut­ta kun piti äsken käy­dä aamu­na­va­jai­sik­si kau­pas­ta pakas­tei­ta, niin oli kuin sei­nään oli­si kävel­lyt kun tulin takai­sin. #

Tym­pii nyt etten pan­nut sii­hen talo­yh­tiön kehi­tys­ky­se­lyyn, että ilman­laa­tu­kin on sur­kea, niin kuin panin sii­tä läm­pö­ti­las­ta. Ja sen läm­pö­ti­lan­kin suh­teen tym­pii, etten käyt­tä­nyt sitä lopus­sa ollut sana on vapaa -osio­ta sen tar­ken­ta­mi­seen, että tääl­lä on lii­an kuu­ma. Luke­vat sitä nyt tie­ten niin että minul­la on kyl­mä ja lyö­vät vain lisää pök­köä pesään. #

Onpa sym­paat­ti­nen kar­hu Pih­ti­pu­taal­la: #

“Sun­nun­tai-ilta­na kar­hu tuli sadan met­rin pää­hän talos­ta pop­si­maan ojan­pen­koil­ta kau­raa. Ihmis­ten jää­tyä tui­jot­ta­maan kar­hua tämä pois­tui lähi­met­sään.” #

Kale­va: “Kar­hu käys­ken­te­lee piha­pii­ris­sä Pih­ti­pu­taal­la” #

Pirua­ko ne tule­vat tui­jot­te­le­maan kun toi­nen vain yrit­tää saa­da vähän kau­raa navan alle! #

Pietarin susi

#8757. Torstai, 25. kesäkuuta 2009 klo 10.13.12, kirjoittanut Jani.

“Mar­ras­kuun 19 p. war­hain aamul­la näyt­ti aiwan suu­ri susi itsen­sä Jela­gin luo­dol­la Pie­ta­ris­sa. Kel­lo 4 sama­na aamu­na koh­ta­si se Tutsh­kowan sil­lal­la porwa­ri Wla­sowin, täyt­ti hänen pääl­len­sä, löi hänen maa­han ja puri hän­tä wasem­paan olka­pää­hän. Eräs poli­si kii­ruh­ti apuun, mut­ta susi jul­muu­des­tan­sa puri hän­tä molem­piin käsiin. Mut­ta näh­des­sän­sä was­tuk­sen otti susi pakoon, juok­si mel­kein koko kau­pun­gin läpit­se ja haawoit­ti wie­lä 31 ihmis­tä. Kel­lo 7 aikaan saa­tiin hän hen­gil­tä. Haawoi­te­tut wie­tiin hos­pi­ta­lei­hin. Mut­ta kos­ka tämä susi oli hul­lu, antoi poli­si käs­kyn tap­paa kaik­ki kotie­läwät, joi­ta tämä susi oli saa­nut pur­ra; sil­lä sii­tä tulewat ne myös hul­luik­si ja purewat ihmi­siä, jot­ka saawat sii­tä jul­man kiwun nimel­tä wesi-kau­hu, joka kipu on aiwan waa­ral­li­nen.” #

Kan­sal­lis­kir­jas­ton His­to­rial­li­nen sano­ma­leh­ti­kir­jas­to: Sano­mia Turus­ta no 50 (12.12.1854), s. 3 #

Juma­leis­sön, kuin­ka mah­ta­vaa. Kun voi­si jos­tain ope­tel­la kir­joit­ta­maan tuo­hon tyy­liin! Mar­kus Kajo­han on kai vähän sel­lais­ta tapail­lut, mut­ta vain tapail­lut. #

Ant­ti Lap­pa­lai­sen Suden jäl­jet -kir­jas­ta luin tuon alu­nal­ku­jaan. On se karua mei­nin­kiä ollut tuol­loin 1800-luvul­la, tun­tuu että las­ta kaa­tui kuin hei­nää pel­käs­tään näi­den susien takia. #

Muu­ten nyt kun tuo­ta Lap­pa­lai­sen kir­jas­sa ole­vaa sitaat­tia ver­taan omaa­ni (yllä), jon­ka jäl­jen­sin kan­sal­lis­kir­jas­ton digi­toi­dus­ta kopios­ta, niin on sii­tä hän pudoit­ta­nut jon­kun sanan pois, vie­lä­pä kir­jai­men­kin, sii­tä kui­ten­kaan luki­jal­le erik­seen mai­nit­se­mat­ta. #

Mikäs sii­nä, saa­han vapaa­ta aineis­toa muo­ka­ta ihan mie­len­sä mukaan. Tulee­pi vain mie­leen, että onko kysy­myk­ses­sä taha­ten teh­ty pik­ku­vir­hei­den ripoit­te­lu, jol­lais­ta myös­kin kar­tan-teki­jät har­joit­ta­vat, jol­la sit­ten oma­pe­räi­syyt­tä vail­la ole­vas­ta läh­tees­tä sel­lai­nen teh­dään ja näin teki­jän-oikeut­ta rik­ko­vat jäl­jen­tä­jät kiin­ni saa­daan. #

Ursus melancholicus

#7413. Keskiviikko, 15. huhtikuuta 2009 klo 10.06.35, kirjoittanut Jani.

Jääkarhu #

Vii­me yönä näin unta, että pai­nin jää­kar­hun kans­sa. Jou­duin jos­tain syys­tä sen kyn­siin, ja tie­sin, että ainoa tapa sel­viy­tyä sii­tä hen­gis­sä oli alis­tua koko­naan sen leik­ki­ka­luk­si eli antaa sen vään­nel­lä minua ihan miten sitä huvit­ti. Olin het­keä aiem­min näh­nyt jon­kun teke­vän niin huvin vuok­si ja sii­tä tie­sin tämän kei­non. Kar­hu puris­ti minut alleen maa­ta vas­ten ja otti pää­ni leu­ko­jen­sa väliin niin, että tun­sin sen läm­pi­män ja kos­tean hen­gi­tyk­sen naa­mal­la­ni. Sii­nä­kin yri­tin vain olla rau­hal­li­ses­ti ja liik­ku­mat­ta, huo­li­mat­ta ase­tel­man kuu­mot­ta­vuu­des­ta. #

Edel­li­sis­tä kar­hu-unis­ta onkin aikaa. Olen jo aikoi­na­ni pää­tel­lyt tuon eläi­men sym­bo­loi­van minul­le ahdis­ta­via asioi­ta. Täs­sä tämän­ker­tai­ses­sa se voi­si kyl­lä­kin olla myös masen­nuk­sen sym­bo­li pää­tel­len tuos­ta “ainoa kei­no sel­viy­tyä sii­tä hen­gis­sä on alis­tua sen rie­po­tel­ta­vak­si” -ideas­ta. Unes­sa meto­din tar­koi­tuk­se­na oli jäl­ji­tel­lä pen­nun käyt­täy­ty­mis­tä ja vedo­ta siten aikui­sen suo­je­lu­vais­toon, joka toi­mii sen leik­kies­sä pen­nun kans­sa. Todel­li­suu­des­sa­han jää­kar­hun­pen­nul­la ei ole mitään hen­gis­sä­sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia vie­raan aikui­sen kyn­sis­sä. #

Tosin Cal­ga­ryn yli­opis­ton jul­kai­sun mukaan on näkö­jään havait­tu aina­kin yksi tapaus, jos­sa koke­ma­ton jää­kar­hu­naa­ras adop­toi toi­sen yhtä koke­mat­to­man naa­raan yhden pen­nun kah­des­ta omas­taan sii­hen saak­ka koos­tu­neen pesu­een­sa jat­kok­si.A.E. Deroc­her, Ø. Wiig: “Obser­va­tion of Adop­tion in Polar Bears (Ursus mari­ti­mus)”; Arc­tic Vol. 52, No. 4 (jou­lu­kuu 1999). #

Mut­ta mil­lä ihmeen algo­rit­mil­lä Ksml.fissä skaa­la­taan nuo kuvat? Van­has-rie­pu­kin näyt­tää pik­se­löi­ty­mi­sen takia jol­tain örkil­tä. Siis jopa enem­män kuin taval­li­ses­ti. #

Myyrän vimmalla

#6609. Torstai, 26. helmikuuta 2009 klo 15.01.57, kirjoittanut Jani.

Nuk­ku­maan­me­ne­mi­nen on taas masen­ta­vaa ja herää­mi­nen se vas­ta masen­ta­vaa onkin. Kak­si päi­vää on men­nyt taas ihan haas­kioon lii­kun­nan kan­nal­ta. Tänään sain sen­tään käy­tyä käve­le­mäs­sä. #

Näin kevyen­lii­ken­teen­väy­läl­lä has­sun myy­rän, joka minut näh­ty­ään yrit­ti kai­vau­tua äkkiä takai­sin kinok­seen. Kinos oli niin kova, että myy­rä­rie­vul­ta lop­pui puh­ti kes­ken ja se jäi sit­ten vain pyl­löt­tä­mään sii­hen kolon­sa suul­le, perä­pää ulko­na, kun menin ohi. #

Pai­kal­lis­tin vih­doin ja vii­mein sen Kel­jon Pris­man ves­san, jon­ka ole­mas­sao­los­ta kuu­lin exmel­tä mel­kein kak­si vuot­ta sit­ten. #