M: No hei.
J: Hei.
M: Viimeksi kävitkin... onkos siitä vähän toista viikkoa?
J: Joo, toissaviikolla. ...meni vähän, tai että, jäi tässä viikko väliin.
M: Niin. (Hymyilee ystävällisesti.)
J: (Vastaa hymyyn.) Mutta se ei haittaa?
M: Ei haittaa, eli niin kuin silloin aluksi vähän puhuttiin, että vaikka olisi hyvä jos kerran viikossa voisit käydä, niin tämä on kuitenkin ihan sinun omilla ehdoilla käytävää vuoropuhelua, eli voit mennä ja tulla miten haluat.
J: Niin.
M: Siinähän tämä poikkeaa sellaisesta... tavallisesta, tai sanoisko oikeasta terapiasta, että sellaisessahan on jotkut sovitut raamit joiden puitteissa sitten pitäydytään. Eli jos on se aika vaikka kerran viikossa niin sitten lähdetään siitä että siellä paikan päällä ollaan silloin kerran viikossa, jos ei mitään esteitä satu.
J: Niin. (Saa mielijohteen ja alkaa hymyillä.)
M: (Hymyillen takaisin, kysyvästi:) No?
J: Ei ku... tuli vaan mieleen että... miten sitte jos, ku niinku jos on tuommonen "oikia" terapia, ja jos sitte jättäytyyki sieltä joskus pois vaikka, ihan vaikkei ole mitään niinku oikiaa syytä, niin että miten sitte se terapeutti siihen... että minkä se sille voi. Millä se niinku rankasis?
M: (Hymyillen.) Niin. Minäkään en tietenkään tiedä, kun en koskaan semmosessa tilanteessa ole ollut, mutta ainakin kuvittelisin, tai että uskoisin näin, ettei terapeutti sellaisessa tilanteessa mitenkään rankaise kuitenkaan. Että siitä asiasta pyritään sitten pikemminki niinku selviämään sillä lailla keskustelun avulla kuin että ruvettaisiin sitten jotain rangaistuksia jakelemaan.
J: (Ymmärtäen.) Niin... tietenki. Niin.
M: Mutta tästä päästäiskin ehkä sopivasti takaisin siihen mistä oli jo vähän viimeksikin puhetta, siinä lopussa, kun, jos muistat, kun oli puhetta siitä... sinun koulunkäynnistä ja, siihen liittyvistä muistoista?
J: (Vakavoituen.) Joo.
M: Onko nyt... onko siitä tullut jotakin ajatuksia tässä nyt, välillä?
J: No... ei... ku se viime viikko meni vähän sillä lailla, tai että se miksen täälä käynykään niin oli se ku oli niin, ettei jaksanu paljon.
M: Niin.
J: Tai mu... tai että, kyllä minä sitä, tai oikiastaan joo, mietin vähän sillon heti sen jälkeen, että olipa (hymähtäen) hyvä ku tuli puheeksi (hymyillen käyttämälleen ilmaisulle). Että se ku, kun se liittyy se, ku mistä oli puhetta siitä opettajista ja semmosesta... kyttäämisestä-
M: Niin.
J: -niin se liittyy sillei, siihen liittyy se semmonen viha tai vihaisuus mitä mulla on, ja mikä on... tai no, ei voi nyt enähän ehkä sanoa että olis isommin sen kans ongelmia ku, olen sillai, eristäny... itteni niin muusta mailmasta ettei ole sen kans, jouvu niinku... tuntemaan sitä. Mutta että se... ehkä sitte justiin on osittain sitä ongelmaa kans, tai että se aiheuttaa kans sitä, että jouvun olemaan justiin tällä lailla... eristyksissä ja varuillani koko ajan, ettei vain joutus, etten niinku... tuntis sitä. Vihaa.
M: (Ymmärtävästi.) Niin.
J: (Miettii.) Tai ehken... tai no, on se, tunteminenki sen, niin raskasta, mutta enemmänki siinon... tai se mikä siinon hankalaa on se, että se justiin ku sitä joutuu niinku pitelemään sisällä... ku minen... oikein osaa sillä lailla, tai no. Suuttua osaan kyllä, mutten osaa niinku... ilmasta sitä vihaani sillon jos suutun, ku se menee... se on niinku pommi räjähtäis sisällä, mutta sielä sisällä eikä niinku sen, niinku minusta tuntus, että jos sitä niinku suuttus niin ihminen, ihmiset yleensä, ne osaa sillä lailla, näyttää sen. (Kysyvänä.)
M: Niin.
J: Eli sillä lailla... jos minäki osaisin..., tai minä niinku pelkään, että jos minä sitte näytän sen, tai että sei ole niin että minä sen pystysin... (hymyä väläyttäen) hallittemaan sitte, jos niinku päästäsin sen vihani ulos. Ku minusta tuntuu, että minun pitää se pitää sisällä ettei, ku niinku ne... ilmaukset sille, joita minä mietin jos niinku... tulee mi- tai jos tapahtuu jotaki semmosta, että vihastun, niin ne mitä mulle lähinnä tulee mieleen, että millä sen voisin ilmasta, niin net on semmosia... (arastellen) aika väkivaltasia juttuja.
M: (Hyväksyvästi.) Niin.
J: (Vaikenee, hieman helpottuneena.)
M: Elikä, jos nyt, ymmärsinkö oikein, eli että pelkäät sen vihasi niinku... näyttämistä koska pelkäät, että sitte, tapahtuiski ehkä jotakin hirveää jos... antaisit sen ikään ku oikein ryöpsähtää valloilleen?
J: (Vakavana.) Niin.
M: (Odottaen.)
J: Tuo oli muuten... se miten sen niinku, ilmasit, että jotenki... pelkäisin sitä, mitä tapahtuis... niin tuli mieleen, että se etten tiedä... tai, etten tiedä — tietenkään — oikiasti niinku että miten siinä kävis, tai... noh (hymähtäen)... mutta että tämä minun peleko, siitä mitä että kävis sitte jos, niin sei tietenkään perustu niinku... semmoseen että tietäsin, että niin, että jotaki pahaa siinä kävis, ku en minä... (saa mielijohteen) oikiastaan ole koskaan sillä lailla, antanu sen tulla ulos. Etten ole niinku, (huvittuneena) koskaan vaikka, puukottanu ketään vaikkois (hymyillen ilkeänä) monta kertaa mieli tehnykki.
M: Olisikos se sitten, että sellaisiako ne ajatukset sitten, sen tyyppisiäkö ne ovat, että jos vaikka suutut jollekulle oikein kovasti, niin mietit, että "pitäisi pistää tuota puukolla"?
J: No... niin. Tai, ne nyt on, millon mitäki, se semmonen... teräaseen käyttö nyt ehkä käy mielessä useimmin, ehkä siksi lähinnä ku se on semmonen, realistisin niistä. (Hymyilee jälleen ilkeänä.) Käytettävissä olevista keinoista.
M: Niin.
J: Että sitä niinku... vaikka ehkä helpoin ja... tehokkain olis, tai semmonen, jolla varmimmin sais pahaa jälkeä olis tietenki joku varmaan, tuliase, mutta että (väheksyen) mistäpä minä nyt semmosen yhtäkkiä tempasen, jos jossaki jouvun semmoseen tilanteeseen missä, olen... tai että, vi- suutun yhtäkkiä kauhiasti.
M: Niin.
J: Heh, en minä kyllä, etten kyllä toisaalta sitä... mitään ve... -istäkään kyllä sen kummemmin, etten ole... no joskus (puolittain leikillään) kyllä semmosta Leathermania, mutta sitä tarvii nuissa, tietokonehommissa, mutta etten ruu, ole ruukannu semmosta varsinaista tappoasettakaan kuiten kantaa koskaan mukanani, niinku vissiin jotku.
M: (Odottaa.)
J: Se on... ehkä sillai, sitä kautta voin niinku jotenki... ymmärtää sitä semmosta, gangsta-kulttuuria, tai mitä näitä nyt on, ehkä jossaki romanikulttuurissaki se vähän niinku kuuluu asiaan, että mies kantaa aina jotaki asetta matkassa. Että sen tehtävä on niinku, justiin tämä mikä se mullaki on näissä... kuitenki nyt vielä toistaseksi, tähän asti vain mielikuvissa ollu, semmonen, niinku... kunnian puolustaminen. Semmonen, vihan kanavointi.
M: Niin.
J: (Pohtii hiljaa.)
M: Tuliko- mikäs mietityttää?
J: Ei ku... jäin vain tuota, miettimään mitä sanoin että, ku puhuin kunniasta. Että "kunnian puolustaminen". Että mistä se tuli mieleen.
M: Niin.
J: En tiiä, ehkä se vain, että sitä on kuullu käytettävän näissä yhteyksissä, tai... ehkä, pikemminki... varsinki niinku, itämaisista kulttuureista jos puhutaan, niin puhutaan semmosesta ku kasvojen menettämisestä, tai, mistähän seki tulee, en tiiä onko se sitte oikiasti niien kulttuurissa mitä, mutta että niinku ehkä, enemmänki ku mistään, kunnian puolustamisesta niin siinon kyse siitä, niien kasvojen, tai että siltä, kasvojen menettämiseltä... suojautumisesta. Siinä semmosessa, että, sitte tartutaan johonki aseeseen ja, tehään vahinkoa.
M: Niin.
J: Tai... eihän se, tai en nyt tiiä, en sillai mitenkään hirviän syvällisesti näitä mitään itämaisia tunne, mutta että sillai vähän samasta asiasta, että sielä k
u puhutaan siitä kasvojen menettämisen pelosta, niin sitte taas täälä länsimaissa siltä pelolta sitte niinku... ainaki suojauvutaan sillai että otetaan joku ase. Ja tarvittaessa sitte käytetään, niin ettei sitte menetäkään niitä kasvojaan. Eli häpeästä.
M: Niin.
J: Ku se... sillai se, vaikka se mitä sanoin että "kunnian puolustaminen" niin se tuntus minusta ensin ihan vieraalta, että minä en yhtään ajattele sillai, että jotaki kunniaa olis... mutta että jos sen pukee niinku, toisiksi sanoen, että siltä omalta, "häpeältä suojautuminen", niin sitte siinä jo, se niinku, kuulostaa minusta järkevältä.
M: No onko se sitten, mistäs kohtaa, taikka että mistä se häpeä siinä sellaisessa, tilanteessa kun tässä nyt on ollut puhe. Niin mistä se häpeä tulee? Mitä hävetään?
J: (Pohdiskelee.) Se on se... tai ainaki mulle se on... tai että se justiin, miksi niinku minulla ne... opettajatki semmoset, joista viimeksi ole puhe, jokka sillä lailla...kyttää toisia vain sitä omaa egoa pönkittääkseen niin, se yleensäki se semmonen, pomottaminen, niinku työpaikoillaki, ja missä tahansa, niin se on se semmonen, mikä ainaki minulla saa niinku...
M: Eli onko se niinku sitä, hävettävää se jos, joutuu sillä lailla, "pomotettavaksi"?
J: Joo tai, se jos niinku, antaa sen vain tapahtua. Ku siinei minusta viime käessä ole, siis ku niinku nämä ihmiset, jokka sillä lailla, pomottaa, niin ne niinku käyttää hyväkseen sitä ku meillei täälä, siis tämmöset muka, sivistyneet ihmiset, ollaan, tai eletään semmosten sääntöjen puitteissa, tämmösten, käytössääntöjen, ettei, tai jossei niinku saa esimerkiksi toiseen kajota fyysisesti. Niin ne sitte nämät tämmöset ihmiset, net käyttää sitä hyväkseen, ja siinä, siitä minusta... että siitä on kyse oikiastaan melekeinpä kaikissa, niinku koulukiusaamisessaki vaikka ja kaikissa tämmösissä, siis että ku säännöt kieltää sen fyysisen kajoamisen, niin se tarkottaa sitä että toista voi sitte rääkätä henkisesti ihan mielin määrin, ku sillon on turvassa siltä ettei se vois, käyäki minuun käsiksi.
M: Niin.
J: ...ku vaikka tosiasiassa se millä, ainut millä on väliä on sillä että kuka voittaa, ja mitään sääntöjä siinä ei ole, ku se joka voittaa niin se voittaa, ja jos sitte pelaa jollaki... sääntöjen mukaan, siis ettei esimerkiksi turvauvu vaikka väkivaltaan, niin sitte jää vain häviölle, eikä siitä ole mitään hyötyä. Että se on niinku... että minä vain häviän siinä, enkä voita mitään sillä että pelaan sääntöjen mukaan enkä esimerkiksi justiin vaikka, tartu puukkoon ja puukota sitä kiveksiin joka siinä mulle vittuilee tietäen etten minä voi sille mitään. Tai luullen...
M: Mutta eikö kuitenkin, kun sanoit, jos ymmärsin, ettei sillä sääntöjen mukaan, tai sääntöjen puitteissa pelaamisella niinku, voita mitään, niin eikö kuitenki sillä voita sen ettei jouvu esimerkiksi tässä tapauksessa vankilaan?
J: No... niin. (Turhautuneena. Hymähtää.) Minä tässä jo, pelkästään tästä puhuessaniki tuntuu että, sydän hakkaa ja sillai, olen niinku, en nyt vihanen tai... no, ehkä vähän.
M: Niin, tietysti tämä tällainen keskustelu, siihenhän se juuri perustuu, että kun puhutaan näistä asioista taikka asioista mistä tahansa, niin se jo pelkästään että puhuu niistä sellaisista asioista niin saa ihmisessä aikaan sen että tuntee niitä, tunteitakin mitä niihin asioihin liittyy. Ja koska, tai ettei, sellainen keskustelu jossa, jossa vain niinku puhuttaisiin asioista mutta ne olis vain semmoista... kuivaa asiaa, joka ei herättäis mitään tunteita niin, se tuskin olis kovin hyödyllistäkään sitten.
J: (Ymmärtäen ja hieman ilahtuneena.) Niin.
M: Eli että käydään läpi niitä tunteita jotka... tai vaikkei tunteet itsessään olekaan ehkä ongelmallisia taikka niiden kokeminen mitenkään väärin, niin kuitenkin yleensä ihmiset sitten jotka tällaista keskusteluapua tarvii, niin yleensä sitten tarvii sitä ehkä jotenkin siihen, tai että se niiden tunteiden kokeminen ehkä aiheuttaa jonkinlaisia ongelmia jotka sitten näkyy siinä, käytännön elämässä.
J: Niin.
M: Että niin kuin esimerkiksi nyt sinä tuossa hetki sitten mainitsit, että näiden, vihan tunteiden takiakin ehkä osittain olet, elät sillä lailla, aika eristäytyneenä niin, jos sei, taikka että vaikka se onkin ehkä ratkaisu siihen niin joudut ehkä, tai että sanoit kuitenkin myös että joudut vähän niin kuin, välttelemään asioita sen takia, ettet sitten joutuisi tuntemaan sitä vihaa.
J: Niin.
M: Ja usein puhutaan myös tällaisen terapeuttisen keskustelun yhteydessä siitä, kuinka siinä keskustelussa saa ikään ku turvallisesti niin kuin, kokea niitä tunteita joitten kanssa on ehkä siellä, muualla elämässä vaikea tulla toimeen, niin tässä niitä voi kokeilla ikään kuin, niin kuin nyt esimerkiksi vaikka tätä vihaa, että jos pelkää että mitä siitä seuraa jos sitä vihaa tuntee, niin voi tuntea sitä vihaa ja sitten siitä voi keskustellen, sitä voi keskustellen päästä niin kuin sitten, purkamaan eikä tarvikaan, jäädä sitten vain hautomaan sitä niin kuin ymmärtääkseni tuossa kuvasit, että kuinka sitten kuitenkin, sinulle siinä käy kun et kuitenkaan ainakaan vielä ole mitään, sellaista mitä kuvasit että pelkäät että tapahtuu tai että teet, niin et vielä ole tehnyt?
J: Niin, en ole. (Hymyillen kuulemastaan helpottuneena.)
M: (Odottaa.)
J: (Saa mielleyhtymän, hymähtää.) Ja täälei sillai, että ku niinku, se viha ei tule sillai, tapahtumien kautta, että nyt täälä joku minua ärsyttäis sillä lailla niinku se tekee, tai tapahtuu ulkona tuola, ku vaan täälä, tässä se tuli niinku, sen kautta ku kes-, tai kerroin siitä minkälaista semmosessa tilanteissa on, niin ei ole sitäkään vaaraa (hymyillen) että nyt tässä vaikka kävisin sinun kimppuun, ku se et ole sinä josta se, minun ärsyyntyminen johtuu.
M: (Hymyyn vastaten.) Niin.
J: (Tyytyväisen oloinen, hiljaa.)
M: No jos nyt, tässä vaiheessa sitten ei vielä ole jotain mitä haluaisit tähän vielä sanoa, niin voitaisiin tältä kerralta taas lopetella.
J: Joo.
M: Eli tämmöiset keskustelut tällä kertaa, ja sitten taas ensi kerralla jotain, lisää.
J: Niin.
M: No niin.
J: (Lähtee.) Hei!
M: Hei-hei!