#

Odot­te­lin sateen lak­kaa­mis­ta pääs­täk­se­ni mar­ke­teil­le, mut­ta kun se vain jat­kui ja jat­kui, piti men­nä sateen­var­jon kans­sa. Ei sii­nä mitään, se oli vain pää­tök­sen­te­ko­ky­sy­mys (tar­vin­ko sateen­var­joa vai en). Sade on pel­käs­tään hyväs­tä. #

Huo­ma­sin mat­kal­la, että sateen­var­jol­la (so. sateen­var­jon var­jol­la) oli hyvä sul­kea muut ihmi­set pois näkö­ken­täs­tä. Sitä saat­toi vajo­ta kuvi­tel­maan, että onkin ihan yksi­nään liik­keel­lä. Musii­kin kuun­te­lu tulp­pa­kuu­lok­keil­la sul­kee samal­la lail­la muut pois tie­toi­suu­des­ta. Käy­tän sitä junas­sa teh­däk­se­ni itsel­le­ni tilaa, jota muu­ten on siel­lä pii­nal­li­sen rajal­li­ses­ti. #

Olen venlafaksiinin(kin) kans­sa odo­tel­lut, että tuli­si­ko tähän ihmi­sar­kuu­tee­ni jotain muu­tos­ta, mut­ta ei sii­tä kyl­lä nyt­kään näy mitään merk­ke­jä. Sitä tulee mel­ko sään­nöl­li­ses­ti ja usein mitat­tua kaup­pa­reis­su­ni var­rel­la taval­li­ses­ti bus­sia odot­te­le­vien ihmis­ten avul­la. Sei­so­vien ihmis­ten ohi käve­ly on juu­ri sopi­van ahdis­ta­vaa. #

Nyt­kin olin tuol­la mar­ket­ti­reis­sul­la vähän itse­ni koet­te­lu­mie­les­sä: ajat­te­lin, että voi­sin ehkä käy­dä vii­na­kau­pas­sa. Ei sii­tä kui­ten­kaan mitään tul­lut, se on ihan yhtä vai­ke­aa vie­lä­kin. Ei nyt ehkä muu­ten, kyl­lä­hän minä kau­pan kas­sas­ta­kin sel­viän, mut­ta kun siel­lä vii­na­kau­pas­sa jou­tuu arpo­maan sen kort­ti­lait­teen kans­sa. Pitäi­si tie­tää etu­kä­teen tasan tark­kaan, että kuin­ka sii­nä kuu­luu mene­tel­lä, eikä sel­lais­ta tai­toa voi hank­kia muu­toin kuin yri­tyk­sen ja ereh­dyk­sen kaut­ta. Ja että minä­kö rupe­ai­sin räm­pi­mään vir­heis­sä sil­lä lail­la? For­get it! #

Sit­ten ker­ran vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tee­seen jos­tain pakos­ta jou­dut­tua­ni tosin vai­kut­tai­sin ole­van vähän ren­nom­pi. Eilen oli taval­lis­ta puhe­li­aam­pi apteek­ka­ri pal­ve­le­mas­sa, ja yllä­tyk­sek­se­ni huo­ma­sin jäl­ki­kä­teen jopa vas­tan­nee­ni muu­ta­man ker­ran sanoil­la ynäh­te­lyn sijas­ta. (Olkoon­kin, että äänen­käyt­tö­ni takia muti­sen var­maan ulko­puo­li­sen kor­vis­sa ihan samal­la lail­la, vas­ta­sin­pa sit­ten koko­nai­sil­la virk­keil­lä tai ynäh­del­len.) #

Äsken kävin Smar­ke­tis­sa, kun rupe­si teke­mään mie­li tum­maa suklaa­ta. Kas­sal­le tul­les­sa­ni etee­ni ennät­tä­nyt nai­nen tar­jo­si paik­kan­sa minul­le, niin kuin jär­ke­vää ostos­tem­me mää­rät (suklaa­le­vy vs. kär­ryl­li­nen tava­raa) huo­mioi­den oli­kin. Ilah­duin niin etten älyn­nyt edes kiit­tää, mut­ta aina­kaan en (luul­lak­se­ni) vai­kut­ta­nut poik­keuk­sel­li­sen yli­mie­li­sel­tä, niin kuin taval­li­ses­ti. Jos­kus teen sitä kyl­lä tahal­la­ni­kin, pitääk­se­ni muut loi­tol­la. Vie­hät­tä­vim­mil­lä­ni olen tähän saak­ka ollut, kun olen jät­tä­nyt sen tahal­li­ses­ti­te­ke­mät­tä (sic). #

Suklaak­si valk­ka­sin pie­nim­män pak­kauk­sen mitä hyl­lys­tä löy­tyi: se oli 80 gram­man Faze­rin Exclusi­ve Thin Dark. Nie­lai­sen sen tänään ryy­pyn sijas­ta, kun en ker­ran siel­lä vii­na­kau­pas­sa käy­nyt. Pris­mas­ta ostin mal­toa ja heraa. Ame­rican Pro Wheytä ei ollut maus­ta­mat­to­ma­na, piti ottaa suklaan­ma­kuis­ta, per­ke­le. #