marginaali

Mitä sinä haluat

#24813. Sunnuntai, 18. joulukuuta 2011 klo 19.26.15, kirjoittanut Jani.

Ihmi­nen alkaa tyh­jä­nä. #

Seu­raa­vak­si se on, tai voi olla, vail­la hen­keä. Useim­mat ovat; useim­mat eivät syn­ny ilman hen­gen tar­vet­ta, ja on minus­ta kysee­na­lais­ta sekin, voi­ko tuon tar­peen tap­paa, jos se ker­ran on syn­ty­nyt. Mut­ta ihmis­mie­li kyke­nee toki usko­mat­to­miin suo­ri­tuk­siin tar­pei­den­sa peit­te­lys­sä. #

Hen­keä se etsii itsen­sä ulko­puo­lel­ta, emos­ta. Sik­si, jos emo riis­te­tään sil­tä, se jää tyh­jäk­si, hen­keä vail­le. (Tämä ei ole sama kuin tyh­jyys ilman hen­gen tar­vet­ta.) Mut­ta usein emo onnis­tuu vala­maan sii­hen uskon hen­ges­tä, sil­lä niin suu­ri on tyh­jäl­lä hen­gen tar­ve, että min­kä­lai­sen tahan­sa se kel­puut­taa mie­luum­min kuin jää tyh­jäk­si. #

Saa­man­sa uskon se puo­les­taan aika­naan siir­tää itse syn­nyt­tä­mään­sä uuteen ihmi­seen. Ilman omaa uskoa­kin se tulee ehkä syn­nyt­tä­neek­si uudel­le ihmi­sel­leen uskon hen­ges­tä. #

Ja pyö­rä pyö­rii. #

Mut­ta mikä on hen­ki? Jos usko sii­hen (usko, joka on vain osoit­ta­va sor­mi), ote­taan pois, jää­kö mitään jäl­jel­le? #

( . )( . )

#24801. Torstai, 15. joulukuuta 2011 klo 12.38.09, kirjoittanut Jani.

Näin unta että olin näyt­te­li­jä­nä Hercu­le Poi­rot -näy­tel­mäs­sä. Olin otat­ta­nut sili­ko­ni­tis­sit, vas­ta­näyt­te­li­jä­ni (mies hän­kin syn­ty­jään, jos­kin minua kau­niim­pi) samoin, ja meil­lä oli näy­tel­mäs­sä suu­te­lu­koh­taus. Suu­del­man seu­rauk­se­na rakas­tuin tuo­hon vas­ta­näyt­te­li­jää­ni (en näy­tel­män juo­nen mukaan, vaan ns. oikeas­ti), mut­ta hän ei vai­kut­ta­nut minus­ta kiin­nos­tu­neel­ta, vaan vokot­te­li nais­näyt­te­li­jöi­tä (jot­ka siis oli­vat oikei­ta nai­sia). #

Lopus­sa kukai­nen­kin kävi vuo­rol­laan kumar­ta­mas­sa ylei­söl­le. En ollut oikein var­ma omas­ta vuo­ros­ta­ni, ja kun sit­ten olin sopi­van raon arvot­tua­ni käy­nyt kumar­ta­mas­sa, koin mui­den näyt­te­li­jöi­den pahek­su­van minua kat­seel­laan, kos­ka olin käy­nyt lii­an aikai­sin ja varas­ta­nut näin osan heil­le kuu­lu­nees­ta huo­mios­ta. #

Rei­lun kau­pan osta­mis­pro­jek­ti­ni ei ole eden­nyt kovin hyvin. Ostan näkö­jään niin vähän mitään ulko­mai­sia tuot­tei­ta noin yli­pään­sä että voi­sin tar­peek­si usein vali­ta Rei­lua. Kah­via tosin ostan, mut­ta sen­kin sit­ten aina unoh­dan ostaa Rei­lu­na, kun sitä tar­vii niin har­voin. Sitä pait­si aina­kin Pir­kan Rei­lu kah­vi oli pahaa. #

Mut­ta uusi Ryh­mä-X ilmes­tyi eilen, jipii! Olin aja­tel­lut tila­ta sen, mut­ta nyt sit­ten juu­ri tämän kuun nume­ros­sa toi­mit­ta­ja pal­jas­taa, että ensi vuon­na saat­taa ilmes­tyä koko­nais­ta nel­jä nume­roa, jos hyvin käy, ja sekin vain tämän meneil­lään ole­van tari­nan lop­puun­saat­ta­mi­sek­si. Sen jäl­keen kuka ties mitä, jos mitään. Ei pal­jon innos­ta tilaa­maan. #

Eilen kävin vii­na­kau­pas­sa osta­mas­sa uimao­pet­ta­jal­le kii­tok­sek­si ja jou­lu­lah­jak­si pul­lon glö­giä. Ohjaa­jal­le ostin kon­veh­te­ja. Vein ne tänään Avi­reen. #

Jam-102

#24795. Keskiviikko, 14. joulukuuta 2011 klo 18.47.11, kirjoittanut Jani.

Mate­ras­si Ensemble: Quin­tet Op. 88 - 1. Allegro non trop­po ma con brio (Johan­nes Brahms). #

jani@saegusa:~$ diff -u jam-101.txt jam-102.txt \
| sed 's/ -- Jamendo.*//g' | grep -v @ | grep '^+'
+++ jam-102.txt	2011-12-14 18:43:00.471551868 +0200
+Oleg O. Kachanko - Evening Coffee
jani@saegusa:~$ diff -u jam-101.txt jam-102.txt \
| sed 's/ -- Jamendo.*//g' | grep -v @ | grep '^-'
--- jam-101.txt	2011-12-07 20:39:02.486056151 +0200
-Deff Syndicate - Morphology
-dELSUR - X

Lumikurjen kauneus on järkkymättömän tahdon kauneutta

#24757. Perjantai, 9. joulukuuta 2011 klo 19.40.03, kirjoittanut Jani.

Ittō Oga­mi valis­taa kur­jen nimeä kan­ta­vaa nais­ta kun­nial­li­suu­des­ta, mitä tulee pää­tök­siin elä­mäs­tä ja kuo­le­mas­ta: Tsu­ru on juu­ri yhdes­sä lan­kon­sa kans­sa kos­ta­nut mie­hen­sä kuo­le­man, mut­ta pari­val­ja­kon pol­vet alka­vat tutis­ta Oga­min miek­kai­lu­tai­to­jen edes­sä eikä heis­tä ole vas­taa­maan Oga­min haas­tee­seen kos­taa hänel­le Tsu­run lää­nin­her­ran sala­mur­ha. Oga­mi pal­jas­taa näin, ettei­vät Tsu­ru ja lan­ko sit­ten­kään kul­ke­neet aidos­ti kos­ta­jan pol­kua, vaan pikem­min­kin vain halusi­vat näyt­täy­tyä tuon polun kul­ki­joi­na, jaloi­na kos­ta­ji­na tois­ten sil­mis­sä. #

Ittō Ogami: "Behold your namesake! Tsuru, the Crane! In the heart of winter she folds one leg and buries her head beneath a wing, moving not a muscle... That's what it means to survive on courage alone! Itezuru — the frozen crane! That desperate struggle is her beauty! She doesn't resist. She doesn't complain. She depends only on herself, drawing out her last ounce of strength. Is that not the way of all who truly follow their hearts...?" #

“Kat­so kai­maa­si! Tsu­ru, kur­ki! Sydän­tal­vel­la se not­kis­taa toi­sen jal­kan­sa, hau­taa pään­sä sii­ven suo­jaan eikä lii­kah­da­kaan. Sel­lais­ta on pel­käl­lä roh­keu­del­la sel­viy­ty­mi­nen! Itezu­ru — lumi­kur­ki! Tuos­sa epä­toi­voi­ses­sa kamp­pai­lus­sa pii­lee sen kau­neus! Ei se vas­tus­te­le. Ei se vali­ta. Sen koh­ta­lo on sen omis­sa käsis­sä, ja se pin­nis­tää sii­hen vii­mei­set­kin voi­man­sa. Eikö sel­lai­nen ole kaik­kien nii­den pol­ku, jot­ka seu­raa­vat sydä­men­sä ään­tä…?” #

(suo­men­nos oma­ni) #

Mut­ta onko sel­viy­ty­mi­sen vaa­ti­muk­siin alis­tu­mi­nen aina täl­lä taval­la ehdot­to­man kun­nial­lis­ta? #

Space Ava­lanc­he esit­te­lee meil­le lei­jo­nien elä­mää mehe­väs­ti gangs­ta-elä­män­tyy­liin rin­nas­tet­tu­na. #

Lion 1, male: "This all you got? Where's the rest at?" Lion 2, female: "Ah c'mon sugar, been working real hard..." L1M: "Don't you sugar me bitch! I kill you!" L2F: "Agghh!! No baby! Please!!" Lion 3, male: "Yo! That ain't no way to treat a lady!" L1M: This ain't none of your business!" L3M: "Motherfucker, I'm making it my business!" (BAM!) L3M: "Rest easy girl... You is safe." [Later, on a bed] L3M: "Don't be getting too comfy now... They gazelle ain't gonna catch theyselves." #

Lei­jo­na­naa­ras tai sen sym­bo­loi­ma väki­val­tai­sen parit­ta­jan armoil­la elä­vä pros­ti­tuoi­tu käy sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua sii­nä mis­sä lumi­kur­ki­kin. Oga­mi pitäi­si epäi­le­mät­tä sitä­kin kun­nial­li­se­na, mut­ta entä­pä, jos tilan­ne kään­ne­tään­kin pää­lael­leen? Mitä jos reu­ma rais­kai­si Oga­min sor­met niin, ettei miek­ka enää pysyi­si hänen kädes­sään, ja hän jou­tui­si­kin hen­gis­sä sel­viy­tyäk­seen myy­mään per­set­tä rat­to­poi­ka­na? Epäi­len, että sii­nä koh­taa aina­kin moni Oga­mia vähäi­sem­pi samu­rai pitäi­si­kin yhtäk­kiä kun­nial­li­sem­pa­na käy­dä ram­poi­ne käsi­neen tais­te­luun, jos­sa sai­si sur­man­sa. #

Oga­mi­han on jo ker­ran täl­lai­sen valin­nan eteen jou­tu­nut: enti­se­nä shō­gu­nin pää­te­loit­ta­ja­na hän jou­tui sala­juo­nen uhrik­si, ja sai vali­ta kuo­le­man ja sala­mur­haa­ja-rōni­nin kier­to­lai­se­lä­män välil­lä. Jäl­kim­mäi­nen oli kyl­lä Oga­min tasoi­sel­le mie­hel­le mas­sii­vi­sen häpeäl­li­nen arvon­alen­nus, mut­ta se ei pai­nis­ke­le lähes­kään samas­sa sar­jas­sa katu­pros­ti­tuoi­dun elä­mäl­lään käy­män vaih­to­kau­pan kans­sa. #

Oga­mi käyt­tää kui­ten­kin kur­jen kamp­pai­lua vain esi­merk­ki­nä sydä­men­sä ään­tä seu­raa­van polus­ta. Lumi­kur­jen koh­dal­la kyse on hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­ses­tä, kun taas ihmi­sen pol­ku voi, kuten Oga­min koh­dal­la, olla vaik­ka­pa kos­ta­jan pol­ku. Oga­min mukaan kos­ta­jan tulee olla pyr­ki­myk­ses­sään yhtä tin­ki­mä­tön kuin kur­ki, joka rii­pii käyt­töön vii­mei­set­kin voi­ma­va­ran­sa ja tai­vut­taa koko tah­ton­sa pal­ve­le­maan ainut­ta pää­mää­rään­sä, hen­gis­sä sel­viy­ty­mis­tä. #

Kos­ta­jan polul­la hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­nen on sekin tois­si­jais­ta veri­ve­lan mak­sa­mi­sen rin­nal­la, eikä omal­le hen­gel­le tule antaa mitään arvoa sil­loin, kun se sei­soo polul­la kul­ki­jan ja hänen pää­mää­rän­sä välis­sä. Jopa täy­sin var­man tuhon edes­sä tulee jat­kaa sydä­men mää­rää­mään suun­taan. #

Lone Wolf and Cub #8: “Chains of Death” © Kazuo Koi­ke & Gose­ki Koji­ma. Space Ava­lanc­he: “The Savan­na” © Eoin Ryan & Pablo Mayer. #