Pel­kä­sin siis etu­kä­teen taas mie­let­tö­mäs­ti, kun tänään piti men­nä sin­ne aikuisp­sy­kiat­rian polikli­ni­kal­le. Rova­nie­men psy­kiat­ril­la oli ker­ral­laan aikaa kym­me­nes­tä vii­teen­tois­ta minuut­tia, ja olin älli­käl­lä lyö­ty kun tuon­ne lää­kä­ril­le pääs­tyä­ni sain heti alkuun kuul­la, että sitä aikaa oli minul­le varat­tu koko­nai­set nel­jä­kym­men­tä­vii­si minuut­tia, ihan kuten YTHS:llä. Lää­kä­ril­lä oli tosin samaan aikaan päi­vys­tys ja hän pahoit­te­li etu­kä­teen sitä että jou­tuu vas­taa­maan puhe­li­meen sen soi­des­sa. #

Voi myös olla, että tämä nel­jä­kym­men­tä­vii­si minuut­tia kos­kee­kin lähin­nä tuo­ta ensi­kon­tak­tia, joka on poik­keuk­sel­li­nen. Täkä­läi­nen käy­tän­tö on nimit­täin nyky­ään näkö­jään sel­lai­nen, että ensim­mäi­ses­sä tapaa­mi­ses­sa lää­kä­ri (aina­kin täs­sä tapauk­ses­sa vie­lä­pä yli­lää­kä­ri) kar­toit­taa tilan­net­ta ja ohjaa asiak­kaan sen jäl­keen yksik­köön, jos­sa on eri­kois­tut­tu juu­ri nii­hin ongel­miin, jois­ta tämä kär­sii. Omas­sa tapauk­ses­sa­ni se tuli ole­maan polikli­nik­ka kol­mo­nen, joka “vas­taa ahdis­tus- ja masen­nus­häi­riöi­den tut­ki­muk­ses­ta ja hoi­dos­ta”. #

Ajan run­sau­des­ta huo­li­mat­ta sitä ei haas­kat­tu: yli­lää­kä­ri sel­vit­ti kysy­myk­sil­lään kii­tet­tä­vän perin­poh­jai­ses­ti koko tähä­nas­ti­sen poti­las­his­to­ria­ni. Ker­ke­sin­pä täyt­te­le­mään BDI-tes­tin­kinEsi­mer­kik­si Tukia­se­mal­ta löy­tyy BDI-tes­ti, jon­ka voi teh­dä netis­sä. Jäl­jit­te­lin vas­tauk­se­ni muis­tin­va­rai­ses­ti ja las­kin, että tulok­se­ni oli 29 pis­tet­tä (joka on “koh­ta­lai­ses­ti masen­tu­nut” -luo­ki­tuk­sen ylin pis­te­mää­rä, mut­ta kui­ten­kin pis­teen pääs­sä “vai­keas­ti masen­tu­nut” -luo­kas­ta). jos­sain välis­sä. Tämän kar­toi­tuk­sen inten­si­teet­ti ja sen yhtey­des­sä ilmen­nyt lie­vä tekoem­paat­ti­suus jäi­vät lopul­ta ainoik­si ikä­vik­si puo­lik­si tuos­sa käyn­nis­sä: olen saman­ai­kai­ses­ti hel­pot­tu­nut sii­tä, ettei yli­lää­kä­ris­tä tule var­si­nais­ta psy­kiat­ri­kon­tak­tia­ni, ja tyy­ty­väi­nen sii­tä, miten päte­vä­no­loi­ses­ti tämä tun­tui oman nimen­omai­sen teh­tä­vän­sä hoi­ta­van. #

BDI-tes­tin kuu­des kysy­mys ran­gais­tuk­sis­ta, ja vas­tauk­se­ni sii­hen (“Odo­tan että minua ran­gais­taan”) jäi mie­lee­ni, ja yli­lää­kä­ri­kin kysyi sii­tä. Mai­nit­sin esi­merk­ki­nä juu­ri tuon tilan­teen ja sen, kuin­ka odo­tin ennak­koon ja siel­lä olles­sa­ni­kin, että jotain pahaa tapah­tuu. Se oli ehkä vähän epä­sel­väs­ti sanot­tu, mikä taas puo­les­taan joh­tui miel­lyt­tä­mi­sen­ha­lus­ta­ni: en uskal­ta­nut sanoa suo­raan, että pel­kään, että lää­kä­ri sanoo jotain muser­ta­vaa (kuten, että “eihän sinus­sa mitään vikaa ole”, “olet­pas sur­kea otus ihmi­sek­si” tai muu­ta yhtä toden­nä­köis­tä). #

Sain läh­tiäi­sik­si mukaa­ni vie­lä Tero Tai­mi­sen Tie­toa sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pelos­ta ja sen hoi­dos­ta -esitteen.Jostain syys­tä tuo­ta esi­tet­tä ei sen tuot­ta­neen Lund­bec­kin sivuil­ta löy­dy muu­toin kuin tilat­ta­va­na pape­ri­ver­sio­na, niin mitä­tön läpys­kä kuin onkin. Glaxon esit­teet sen­tään ovat tar­jol­la myös PDF:inä. Sii­nä on Lie­bowitzin tes­ti, mut­ta minä en oikein älyä sen tar­koi­tus­ta täs­sä yhtey­des­sä. Lie­bowitz on tar­koi­tet­tu käsit­tääk­se­ni lähin­nä pelon vaih­te­lun mit­taa­mi­siin (esi­mer­kik­si lääk­kei­tä tes­tat­taes­sa), mut­ta mihin yksit­täi­sen ihmi­sen oikein pitäi­si noi­ta pis­te­mää­ri­ään ver­ra­ta? Jaa­ko­bin pis­tei­siin? #

Huo­ma­sin, että kun ran­gais­tuk­se­no­do­tuk­se­ni oli lää­kä­rin luo­na jää­nyt tyy­dyt­ty­mät­tä, odo­tin sen iskun koit­ta­van vie­lä sen jäl­keen­kin. Olin aika pöl­läh­tä­nyt vie­lä pit­kään, kun sitä ei tul­lut­kaan. Sen sijaan sain Das Bootin Ant­ti­lan kes­kus­va­ras­ton tyh­jen­nyk­ses­tä kah­dek­sal­la eurol­la. #

“Mer­kit­tä­vä osa suo­ma­lais­ta audio­vi­su­aa­lis­ta perin­töä on vaa­ras­sa tuhou­tua, varoit­taa Suo­men Jazz- ja popar­kis­to.” #

Yle #

Näkö­jään myös Ylen uutis­toi­mi­tus har­ras­taa samaa kuin minä: oman nimen­sä tai tuot­teen­sa nimen suo­ma­lai­sit­tain tun­nis­ta­mat­to­maan muo­toon rusi­koi­vien taho­jen kie­liop­pi­vir­hei­den kor­jaa­mis­ta - Suo­men jazz- ja popar­kis­ton saa­ta­nat kun kir­joit­ta­vat oman nimen­sä “Suo­men Jazz & Pop Arkis­to”. Minus­ta tuo jazz­kin tosin pitäi­si kir­joit­taa pie­nel­lä sikä­li kuin tuo “Suo­men” on osa yhdis­tyk­sen nimeä, niin kuin se näh­tä­väs­ti on. #

Niin, ja mikä vit­tu se Jär­vi­Suo­mi­kin muka oikein on? Mik­sei sitä ole joka pai­kas­sa kir­joi­tet­tu niin kuin se pitää (Jär­vi-Suo­mi), jos se yri­tyk­sen his­to­rias­ta ker­to­val­la sivul­la on jo ker­ran saa­tu osu­maan oike­aan? #

Näi­tä­hän J II:n kans­sa tai­vas­te­lim­me jo taan­noin. #

En minä aina ole täl­lai­nen kie­liop­pi­nat­si, vaan tämä pyhä viha­ni on rajoit­tu­neen koh­dis­tu­nut lähin­nä tuol­lai­siin kol­lek­tii­vien tuot­ta­miin doku­ment­tei­hin. Yksit­täis­ten ihmis­ten tapauk­ses­sa kie­lio­pin ahtai­den rajo­jen rik­ko­mis­ta voi minus­ta aivan hyvin nimit­tää yksi­löl­li­syy­dek­si ja luo­vuu­dek­si vaik­ka se rehel­li­syy­den nimis­sä oli­si­kin silk­kaa söhel­lys­tä ja sään­nöis­tä tie­tä­mät­tö­myyt­tä niis­tä piit­taa­mat­to­muu­den sijas­ta. Mut­ta heti, kun ruve­taan kir­joit­ta­maan mui­den­kin kuin vain omas­ta puo­les­ta, täy­tyy minus­ta sii­hen kie­len­huol­toon panos­taa ja panos­taa anka­ras­ti. #

Kir­joi­tin eilen Kalo­ri­las­ku­rin kulu­tus­mit­ta­riin iäk­se­ni kak­si­kym­men­tä­nel­jä. Se ei ollut mikään het­kel­li­nen hak­sah­dus, vaan ehdin sitä ennen ihan oikeas­ti poh­tia jon­kin aikaa, että kuin­ka van­ha minä nyt olin­kaan. Niin minun täy­tyy aina teh­dä, mut­ta tämä oli ensim­mäi­nen ker­ta kun ereh­dyin sii­nä noin pahas­ti. Tuos­ta vain kään­sin kel­loa kol­me vuot­ta taak­se­päin. #

Olo­ni on taas ihan tyh­jä ja voi­ma­ton. Vaik­ka olen­kin yksin takai­sin tääl­lä omas­sa kodis­sa­ni, pyö­rii pääs­sä­ni vain “jät­tä­kää minut rau­haan” -aja­tus: haluai­sin eris­täy­tyä täy­del­li­ses­ti koko maa­il­mas­ta, käper­tyä nurk­kaan, kää­riä kädet pää­ni ympä­ril­le ja kier­tyä syväl­le jon­ne­kin pää­ni sisäi­siin sopu­koi­hin. #

Menen huo­men­na ensim­mäis­tä ker­taa käy­mään siel­lä kau­pun­gin psy­kiat­ril­la vuo­sien YTHS-asiak­kuu­den jäl­keen. Vaik­ka kyse onkin lähin­nä kai vain jon­kin­lai­ses­ta yri­tyk­ses­tä siir­rät­tää minut sin­ne puo­lel­le mah­dol­li­sim­man suju­vas­ti, eikä minul­la siis ole sin­ne sen lisäk­si mitään var­si­nais­ta asi­aa, se tapaa­mi­nen ahdis­taa minua jos­tain syys­tä. #

Tai no, kaik­ki tapaa­mi­set­han minua aina ahdis­ta­vat, ettei sii­nä sikä­li mitään mys­til­lis­tä ole. #

Jos täs­sä jotain hyvää on, niin se on se, ettei elä­mäs­sä­ni juu­ri täl­lä het­kel­lä tuos­ta tun­tees­ta huo­li­mat­ta ole mitään oikein kun­non ahdis­tu­mi­sen syitä.Ahdistumisen syi­tä ei siis ole omas­sa elä­mäs­sä­ni, mut­ta maa­il­mal­la­han nii­tä syi­tä toki riit­tää: Polit­kovs­ka­jan mur­ha ja Poh­jois-Korean ydin­koe vaik­ka­pa noin esi­merk­kei­nä. Tun­tuu siis ihan muu­ten vain sil­tä, että kaik­ki menee koko ajan entis­tä huo­nom­paan suun­taan. Se tun­ne on ehkä kui­ten­kin lop­pu­jen lopuk­si hive­nen hel­pom­pi kes­tää sil­loin, kun mit­kään ulkoi­set sei­kat eivät ole sitä tuke­mas­sa. #

Sanoi hän, koput­taen samal­la voi­mal­li­ses­ti puu­ta. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]10:51[/klo] Lisä­sin ala­viit­teen ahdis­tu­mi­sen syis­tä maailmalla.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #