marginaali

Maailman paskin muotiblogaus

#24884. Tiistai, 3. tammikuuta 2012 klo 21.13.06, kirjoittanut Jani.

Olin­pa tänään reip­pa­ha­na. Lähin junal­la ja jäin ex tem­po­re Kau­niai­sis­sa, Gran­kul­la, pois. Kävin kat­sas­ta­mas­sa Data-Sys­tem­sin tilat, mut­ta vain ulkoa­päin. Se oli nii­tä mität­tö­män pie­niä tie­to­ko­ne­pu­tiik­ke­ja, jois­sa kaik­ki on sei­nil­lä tis­kin taka­na. Ei se sinän­sä minua hait­taa muu­ten kuin että sel­lai­sis­sa myy­mä­löis­sä en tyk­kää asioi­da, kun niis­sä on olo niin kuin Sier­ran var­hai­sis­sa peleis­sä, kun menee lar­ry­nä johon­kin huo­nee­seen, jos­sa on itsen lisäk­si joku AI-hah­mo, joka sei­soo pai­kal­laan ja vas­tai­lee kone­mai­ses­ti kysy­myk­siin ja joil­le­kin kysy­myk­sil­le on ohjel­moi­tu sar­kas­ti­nen vas­taus. #

Mut­ta siis olen aja­tel­lut ruve­ta tilaa­maan kom­po­nent­te­ja jat­kos­sa tuol­ta, kun siel­lä on hal­vem­paa kuin Verk­ko­ku­pas­sa, ja sitä pait­si Verk­ko­kup­pa on taas jää­nyt muni­maan tilauk­se­ni kans­sa. Enää en kyl­lä ereh­dy siel­tä tilaa­maan mitään mitä ei ole saa­ta­vil­la heti. Ja vaik­ka oli­si­kin niin saa kyl­lä olla vähin­tään nel­jän­nek­sen hal­vem­paa kuin muu­al­la ennen kuin tilaan. #

Kau­niais­poik­kea­mi­nen oli sen ver­ran lyhyt että ker­ke­sin seu­raa­van Hel­sin­gin-junan kyy­tiin ja sil­lä jat­koin Lep­pä­vaa­raan, Alber­ga. Täh­täi­mes­sä oli t-pai­to­jen osta­mi­nen. Niin kau­an kuin muis­tan on ollut minul­la niin, että on pari kol­me sel­lais­ta t-pai­taa, joi­ta keh­taa pitää ihmis­ten ilmoil­la, ja sit­ten on sel­lai­set 7-8 van­haa, epä­muo­tois­ta, nuh­juis­ta ja risaa pai­taa, joi­ta voi pitää sil­loin kun ei tar­vi pääl­lys­vaat­tei­ta rii­sua, tai jos ollaan vain per­heen tai lähim­pien kave­rei­den kes­ken. Niin nyt sit­ten, kun on vähän rahaa sukan­var­res­sa, ajat­te­lin, että oste­taan­pa t-pai­to­ja niin että onkin 7-8 kel­vol­lis­ta pai­taa. Sehän tar­koit­tai­si, että voi­si pitää hyvää pai­taa vaik­ka vii­kon jokai­se­na päi­vä­nä! #

Alen­nus­myyn­nit­kin tie­tys­ti nyt ovat, mut­ta ne osoit­tau­tui­vat kyl­lä mel­ko keh­noik­si. Sta­diu­mil­le menin ensin. Siel­lä oli kyl­lä pal­jon eri­lai­sia pai­to­ja, mut­ta niis­sä kai­kis­sa oli jotain vikaa: enin osa oli ruman väri­siä, enin osa oli XL- tai XXL tai XXXL-kokoa tai S:ää (minä olen L), ja pai­na­tuk­set oli­vat heik­ko­laa­tui­sia. Merk­ki­tuot­tei­ta kyl­lä enin osa oli, mut­ta sil­ti osa oli val­miik­si vän­ky­rän muo­toi­sia. #

Nykyi­sin sen­tään tie­dän venyt­tää puu­vil­la­pai­dat pyyk­käyk­sen jäl­keen, mut­ta jos pai­ta on val­miik­si vän­ky­rä, se on kyl­lä hyvin epäi­lyt­tä­vää. Vän­ky­rä­pai­to­ja minul­la on enem­män kuin tar­peek­si. Mik­si­hän nii­tä onkin niin pal­jon? Saa­ta­na, hei­tän ne mene­mään! Heti tämän pos­tauk­sen lop­puun kir­joi­tet­tua­ni! #

Halo­sen edus­tal­la oli rekis­sä pai­to­ja. Alen­ne­tut hin­nat 20 € ja enem­män. Sen oli vis­siin tar­koi­tus olla sisään­heit­to­rek­ki, mut­ta minä kyl­lä kim­po­sin sii­tä äkkiä loi­tom­mal­le. #

Inters­por­tis­ta löy­tyi yllät­täen edu­kas­ta Adi­das-pai­taa. Siel­lä noin muu­toin oli kans­sa aika kal­lis­ta ales­ta huo­li­mat­ta, mut­ta Adi­dak­sen bro­dee­ra­tut ESSit oli­vat 12,90 €. Väre­jä oli ere­jä, otin tum­man lai­vas­ton­si­ni­sen. #

Jani Adidas-paidassa #

Top Spor­tis­sa ales­sa oli­vat vain nimet­tö­mät pai­dat, nimek­käät oli erik­seen lapu­tet­tu alen­ta­mat­to­mik­si. Vali­koi­ma oli pie­ni. #

Ant­ti­lan­kin vali­koi­ma oli pie­ni, mut­ta peräl­tä löy­tö­re­kis­tä löy­tyi Umbroa: tur­koo­si Rubio 10,47 €. #

Jani Umbron paidassa #

City­mar­ke­tin peräl­tä löy­tyi Kar­hun huip­pu­tek­ni­nen, 8 €. #

Jani Karhun paidassa #

Huo­maat­te­ko, kuin­ka en jak­sa­nut pukea pai­to­ja pääl­le­ni, ja jou­duin sik­si kan­nat­te­le­maan nii­tä käsil­lä­ni? #

Näil­le tek­ni­sil­le minul­la on kyl­lä käyt­töä salil­la, mut­ta oikeas­taan ajat­te­lin tila­ta Varus­te­le­kas­ta var­si­nai­sik­si sali­pai­doik­si Bun­desweh­rin käy­tet­ty­jä. #

Pris­man alen­nuk­set oli­vat kai­kis­ta pas­kim­mat: -30 % ja vali­koi­ma onne­ton. #

Unia

#24858. Lauantai, 31. joulukuuta 2011 klo 11.46.18, kirjoittanut Jani.

Näin täs­sä vii­kol­la taas unta tran­susek­sis­tä. Täl­lä ker­taa suku­puo­li­se­koi­tus oli (enti­nen Mr.) Spock, mikä kuu­los­taa peri­aat­tees­sa pal­jon kar­mi­vam­mal­ta kuin mitä se unes­sa oli — Ms. Spock oli itse asias­sa var­sin vie­hät­tä­vä. Tämä alkaa näkö­jään muo­dos­tua näi­den unien tee­mak­si. #

Olen myös taas näh­nyt unia, jois­sa hei­las­te­len X:n kans­sa, ja sit­ten yhtäk­kiä tajuan, että minul­la­han on der­pi­na, ja mitä ihmet­tä minä nyt oikein täs­sä toi­lai­len. Olen kau­hean ris­ti­rii­dan kou­ris­sa, kun haluai­sin vaih­taa X:n der­pi­naan, mut­ten haluai­si lou­ka­ta kum­paa­kaan. #

Sit­ten olen taas vetä­nyt pois sitä lopu­ton­ta lan­kaa alae­tu­ham­pait­te­ni välis­tä. Toi­nen ham­pais­ta on (val­ve­to­del­li­suu­des­sa) kier­ty­nyt niin että se on mel­kein poi­kit­tain mui­hin näh­den. Se tun­tuu kie­len kär­jes­sä ärsyt­tä­vä­nä roso­na, min­kä ali­ta­jun­ta sit­ten tul­kit­see niin, että ham­pai­den välis­sä on joku lan­gan­pät­kä tai ruu­as­ta jää­nyt kui­tu. Sit­ten kun muka unes­sa sitä lan­kaa sii­tä vedän pois, niin eihän se roso val­ve­to­del­li­suu­des­sa lak­kaa kie­len pääs­sä tun­tu­mas­ta, joten se lan­ka unes­sa vain jat­kuu ja jat­kuu ja jat­kuu, loput­to­miin vaik­ka kuin­ka vedän. #

Vii­me yönä olin Saa­ran luo­na kyläs­sä. Siel­lä oli val­ve­to­del­li­suu­des­sa­kin siel­lä ole­vien koi­rien lisäk­si yksi uusi, mäyräkoiranpentu[alaviite]Rotu tuli var­maan eilen näke­mäs­tä­ni kuvas­ta, jos­sa kak­si pai­taan puet­tua koi­raa istuu tui­jot­taen, tai sit­ten aiem­min täl­lä vii­kol­la näke­mäs­tä­ni kuvas­ta, jos­sa koi­ra istuu lat­tial­la ihmis­mäi­ses­ti[/alaviite]. Se oli muu­ten ihan kilt­ti, mut­ta tyk­kä­si jäys­tää sor­mia­ni. Sit­ten se pis­si lat­tial­le, ja huo­ma­sin sen vas­ta kun olin jo ennät­tä­nyt sot­kea sii­nä lam­mi­kos­sa ulkoi­lu­pu­ku­ni hihan. #

Kurssin päätöspäivä

#24853. Perjantai, 30. joulukuuta 2011 klo 15.44.06, kirjoittanut Jani.

Valit­sin vapaa­muo­toi­sen mat­ka­teh­tä­vän muo­dok­si tie­tys­ti kir­joit­ta­mi­sen. Runt­ta­sin sen suo­raan pape­ril­le tur­hia miet­ti­mät­tä, joten sii­tä tuli aika ala-aste­mai­nen. #

» #

Kuu­lin täs­tä kurs­sis­ta olles­sa­ni Lep­pä­vaa­ras­sa päi­vä­osas­to­jak­sol­la. Opis­ke­lu­vaih­toeh­dot eivät innos­ta­neet, mut­ta toi­saal­ta ole­mat­to­mal­la työ­ko­ke­muk­sel­la­ni ei suo­raan töi­hin meno­kaan tun­tu­nut rea­lis­ti­sel­ta. Kuu­le­ma­ni perus­teel­la Avi­ren kurs­si vai­kut­ti sopi­val­ta väli­por­taal­ta, tilai­suu­del­ta sel­vi­tel­lä omia mah­dol­li­suuk­sia ja ken­ties kokeil­la työ­elä­mään paluu­ta. #

Kävin tapaa­mas­sa Pip­saa ja Hei­diä, ja sen myö­tä pää­tös läh­teä kurs­sil­le var­mis­tui: ohjaa­jat vai­kut­ti­vat oikein muka­vil­ta, ja loput­kin huo­le­ni kurs­sin mah­dol­li­ses­ta minul­le lii­al­li­ses­ta vaa­ti­vuu­des­ta kari­si­vat pois. #

Aloi­tus­päi­vi­nä jän­nit­ti taas jon­kin ver­ran, mut­ta sii­nä vai­hees­sa lähin­nä se, sopeu­tui­sin­ko ryh­mään ja uusiin ihmi­siin. Onnek­si ryh­mä oli oikein sopi­va ja muka­van moni­puo­li­nen. Tulin ihan hyvin toi­meen kaik­kien kans­sa ja ohjel­ma oli sopi­van kevyt­tä aluk­si. #

Vähi­tel­len teh­tä­vien pain­opis­te siir­tyi enem­män ja enem­män har­joit­te­lu­pai­kan hakua koh­ti. Sii­tä muo­dos­tui uusi jän­nit­tä­mi­sen aihe, mut­ta sii­nä vai­hees­sa koin jo ole­va­ni osa ryh­mää, jos­sa kaik­ki oli­vat samas­sa tilan­tees­sa, joten ver­tais­tu­ki hel­pot­ti. #

Har­joit­te­lu­paik­kaa ei kui­ten­kaan sin­nik­kääs­tä yrit­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta löy­ty­nyt. Hake­mi­nen alkoi käy­dä ras­kaak­si, joten pidin vähän tau­koa ja kes­ki­tyin mui­hin asioi­hin. Aloi­tin uimaan­opet­te­le­mi­sen. #

Sit­ten Pip­sa ehdot­ti jat­koa aja­tel­len rek­ry­toin­tioh­jel­maa. Pää­tin lopet­taa har­joit­te­lu­pai­kan etsi­mi­sen ja kes­kit­tyä rek­ry­toin­tioh­jel­maan hakeu­tu­mi­seen. Sii­hen mukaan pää­se­mi­sel­le ei lopul­ta kum­moi­sia edel­ly­tyk­siä ollut­kaan, mut­ta sopi­van työ­pai­kan löy­ty­mi­nen on vie­lä mel­ko iso kysy­mys­merk­ki. #

Yksi pää­ta­voit­teis­ta­ni kurs­sil­le läh­ties­sä­ni oli sosi­aa­lis­ten tai­to­jen hio­mi­nen. Sii­nä onnis­tuin mie­les­tä­ni ryh­mä­jak­sol­la hyvin. Toi­nen tavoi­te oli sel­kiyt­tää amma­til­lis­ta suun­tau­tu­mis­ta. Aina­kin täs­sä vai­hees­sa ohjel­mis­to­tek­niik­ka tun­tuu ainoal­ta rea­lis­ti­sel­ta vaih­toeh­dol­ta, mut­ta sii­nä ongel­ma­na on työl­lis­ty­mi­sen vai­keus eten­kin minun taus­tal­la­ni. #

Lisä­kou­lut­tau­tu­mi­nen aut­tai­si ehkä, mut­ta opis­ke­lu tun­tuu edel­leen yli­voi­mai­sel­ta aja­tuk­sel­ta. Haluai­sin töi­hin nime­no­maan sik­si, että työn voi aina­kin peri­aat­tee­sa jät­tää työ­päi­vän päät­teek­si työ­pai­kal­le. Opis­ke­lus­sa niin ei voi teh­dä, jos opin­nois­ta aikoo hyö­tyä. #

Nyt olen kurs­sin pää­tös­jak­sol­la. Ensi vuon­na on vie­lä seu­ran­ta­päi­viä. Sen lisäk­si alku­vuo­del­le on suun­nit­teil­la aina­kin uusi päi­vä­osas­to­jak­so, täl­lä ker­taa nime­no­maan eri­lais­ten jat­ko­vaih­toeh­to­jen sel­vit­te­le­mi­sek­si. #

Päivitys

#24847. Tiistai, 27. joulukuuta 2011 klo 20.16.35, kirjoittanut Jani.

Eilen oli vesi poik­ki ja Ges­ter­bys­sä säh­köt­kin. Jää­kaa­pin pakas­te­lo­ke­ro oli sula­nut ja kaik­ki ruo­ka jää­kaa­pis­sa ja pakas­te­lo­ke­ros­sa läm­min­tä ja vet­ty­nyt­tä. Tilan­teen todet­tua­ni pää­tin jät­tää sen sil­leen, olin oikeas­taan tul­lut­kin vain vet­tä hake­maan, eikä sitä ollut (pait­si jää­kaa­pin hyl­lyil­lä ja ruo­ka­pak­kaus­ten pääl­lä). #

Tääl­lä der­pi­nan luo­na onnek­si oli säh­köä, ja kän­ny­kän varas­sa net­ti­kin pela­si (kaa­pe­li­net­ti ei). #

Tänään kävin uudem­man ker­ran koto­na ja yhä siel­lä oli pime­ää. Siwa­kin oli säh­köt­tö­mä­nä pan­tu kiin­ni. Kui­va­sin ja tyh­jen­sin jää­kaa­pin. #

Kävin psy­ko­lo­gil­la. Näin väläh­dys­mäi­ses­ti sen, miten var­hain kaik­ki minun koh­dal­la­ni meni pie­leen, ja miten pal­jol­ti se joh­tui omas­ta syn­nyn­näi­ses­tä ole­muk­ses­ta­ni. Olen oman epä­on­ne­ni sep­pä. #

Eilen katu­va­lot­kin oli­vat pai­koin pimei­nä, ja sen myö­tä tote­sin, ettei enää rii­tä se, että itse näyn pyö­rä­ni valoil­la muil­le, vaan tar­vit­sen kun­nol­li­sen näkö­va­lon. Ostin sit­ten Pris­mas­ta kun­nol­li­sen, aina­kin peri­aat­tees­sa (sen akku pitää lada­ta ennen käyt­töön­ot­toa). Pris­mas­ta sik­si, että sai­sin seu­raa­van bonus­ra­jan täy­teen. #

Kävin myös Sau­na­lah­den kojul­la (Pris­mas­sa) päi­vit­tä­mäs­sä mobii­li­liit­ty­mää­ni. Las­kin vii­kon­lop­pu­na nii­den tar­jous­las­ku­ril­la, että nykyi­sin sai­sin megai­sen data­pa­ke­tin samaan hin­taan kuin mitä olen mak­sa­nut 384 kbps:n pake­tis­ta­ni tähän saak­ka. Liit­ty­mä­ni oli sen ver­ran van­ha, että kojun sau­na­lah­te­lai­sel­la mei­na­si päi­vi­tyk­ses­sä men­nä sor­mi suu­hun, ja se jou­tui soit­ta­maan apu­jou­koil­leen. #

Vii­kon­lop­pu­na päi­vi­tin myös lan­ka­net­ti­ni kym­pis­tä 20-megai­sek­si. Kymp­pi­me­gai­sen puo­li vuot­ta puo­leen hin­taan -jak­so päät­tyi, eikä 20-megai­nen ollut kovin­kaan pal­jon täy­si­hin­tais­ta kymp­piä kal­liim­pi. #

No Fast Forward And No

#24840. Torstai, 22. joulukuuta 2011 klo 14.51.21, kirjoittanut Jani.

Tyrk­kä­sin juu­ri broi­le­rin­koi­pia uuniin. #

Äsken asen­sin taas 2 gigaa muis­tia, läp­pä­riin täl­lä ker­taa. Kau­pat ame­rik­ka­lai­sen dii­le­rin kans­sa sujui­vat oikein hyvin, ja kam­mat tuli­vat rapa­kon takaa EBayn kaut­ta ostet­tui­na nel­jän­nek­sen hal­vem­mik­si kuin jos oli­sin osta­nut ne Huu­to­ne­tin muis­ti­kei­sa­reil­ta. (Oikeas­ti, siel­lä on tyyp­pe­jä jot­ka eivät muu­ta dii­laa­kaan kuin käy­tet­ty­jä muis­ti­kam­po­ja.) #

Sitä ennen olin Espoos­sa ase­man his­sis­sä, joka nousi puo­li­vä­liin, pysäh­tyi miet­ti­mään, pala­si takai­sin alas, ja uut­ta puh­tia kerät­ty­ään nousi sit­ten vii­mein kak­kos­ker­rok­seen. Saat­toi­vat jäl­kee­ni his­sin alao­vel­le tul­leet sii­nä jo ihme­tel­lä, että huvik­se­ni­ko minä sii­nä ylös ja alas mat­kus­tan sitä yhtä ker­ros­vä­liä. #

Sitä ennen olin polil­la. Huo­ma­sin siel­lä tänään kuin­ka minul­la on ikään kuin kak­si eri mie­li­ku­vaa psy­ko­lo­gis­ta. Toi­nen on rea­lis­ti­nen ja perus­tuu tähä­nas­ti­seen koke­muk­see­ni hänes­tä. Toi­nen taas on minua koh­taan vaa­ti­va ja edel­lyt­tää minul­ta kai­ken­lai­sia asioi­ta: että minun pitäi­si pys­tyä ja olla val­mis kai­ken­lai­siin asioi­hin, joi­hin en todel­li­suu­des­sa vie­lä ole. Että minun pitäi­si “paran­tua” nopeam­min, “kehit­tyä” nopeam­min. Tämä vaa­ti­va mie­li­ku­va hii­pii aina vai­vih­kaa rea­lis­ti­sen mie­li­ku­van tilal­le, kun psy­ko­lo­gi ei ole yllä­pi­tä­mäs­sä jäl­kim­mäis­tä ole­mal­la fyy­si­ses­ti läs­nä. Eten­kin sil­loin kun on vas­toin­käy­mi­siä. #