marginaali

Subway-dieetti

#25796. Tiistai, 24. huhtikuuta 2012 klo 19.18.21, kirjoittanut Jani.

Menin­pä aamusel­la salil­le heti kuu­del­ta. Tai siis kuu­del­ta läh­din tääl­tä kotua (lin­ja-autol­la). Peril­lä pyö­räi­lin ja tein vat­sa­li­hak­sia. Sit­te kävin suih­kus­sa ja käp­päi­lin ase­mal­le, mis­sä oot­te­lin kot­va­sen linik­kaa palk­ka­ria ryys­täen. #

Oli­pa mah­ta­va olo! Tosin sii­nä aikai­sem­mas­sa lin­ja-autos­sa, jol­la nyt menin Kamp­piin, oli enem­pi poruk­kaa ku sii­nä mil­lä taval­li­ses­ti meen, eikä ilmas­toin­nis­ta tie­ten­kään tie­toa­kaan, joten läm­pöä oli lop­pu­mat­kas­ta lii­kaa. Muut ihmi­set tie­tys­ti ihan innois­saan istui­vat top­pa­ta­keis­saan saa­ta­na. #

Kam­pis­sa kävin Subways­sä syö­mäs­sä ison pöt­kön aamiai­sek­si. Tämä osoit­tau­tui oikein lois­ta­vak­si menet­te­lyk­si, sen seu­rauk­se­na töis­sä tuli näl­kä vas­ta ilta­päi­vän puo­lel­la. Kal­lis aamiai­nen­han tuo on, mut­ta nyt pär­jä­sin töis­sä väli­pa­lal­la, joten subin hin­nas­ta voi vähen­tää yhden val­mi­sa­te­rian. #

Nyt himot­tais tie­tys­ti joka aamu tehä sama, mut­ta jos nyt aluk­si kui­ten rajot­tais kah­teen päi­vään vii­kol­la. #

 

Totta vai

#25786. Maanantai, 23. huhtikuuta 2012 klo 19.52.29, kirjoittanut Jani.

Uguk­sen ole­muk­ses­sa on jän­nit­tä­vää ten­hoa. (Piti oikein kai­vaa arkis­tois­ta esiin se edel­li­nen tapaa­mi­sem­me näh­däk­se­ni, että olin­ko kiin­nit­tä­nyt tähän huo­mio­ta jo sil­loin. Jos olin­kin, en aina­kaan näkö­jään ole sitä ylös kir­joit­ta­nut.) Vähän niin kuin tapai­si tie­tä­jän tai mee­dion. #

Koh­ta­sim­me tänään (ren­dez­vous) Kaa­kao­puus­sa, ja has­su­na sat­tu­ma­na Ugus oli valin­nut saman pöy­dän, jos­sa istuin vii­mek­si­kin tuos­sa kah­vi­las­sa käy­des­sä­ni, jät­ti­pä vie­lä­pä istut­ta­vak­se­ni saman pai­kan­kin. #

Kes­kus­te­lu sol­jui luon­te­vas­ti, mitä nyt het­kit­täin häi­riin­nyin sii­tä, ettei­vät sana­ni tul­leet­kaan ulos sor­mis­ta­ni, enkä tien­nyt onko tämä tot­ta vai blo­gia. #

Mis­tä­pä puhuim­me? No enim­mäk­seen pää­kau­pun­ki­seu­dun feno­me­no­lo­gias­ta, me kak­si maa­lais­poi­kaa. Pal­jon on toki rive­jä ja rivien­vä­le­jä luet­tu, mut­ta pal­jon oli vii­des­sä ja puo­les­sa vuo­des­sa ehti­nyt ker­tyä kir­joit­ta­mat­ta jää­nyt­tä­kin, kiin­ni otet­ta­vaa. #

Ja sar­ja­ku­vis­ta. Ugus on har­ras­ta­nut Mar­ve­lia niin kuin minä oli­sin pie­ne­nä halun­nut. Yri­tän­kin nyt imeä hänen vii­saut­taan itsee­ni samal­la kun kom­pen­soin lap­suu­den wan­na­beis­miä­ni itse tuot­tei­den paris­sa. (Jii­haa, Toi­nen tule­mi­nen -sar­ja­ni on nyt täy­del­li­nen!) #

“Rangaistavan vihapuheen levittäminen Internetissä”

#25776. Sunnuntai, 22. huhtikuuta 2012 klo 21.08.43, kirjoittanut Jani.

Vii­me syk­sy­nä Val­ta­kun­nan­syyt­tä­jän­vi­ras­to aset­ti työ­ryh­män, jon­ka teh­tä­vä­nä oli arvioi­da, mitä on pidet­tä­vä ran­gais­ta­va­na viha­pu­heen levit­tä­mi­se­nä ja miten riko­soi­keu­del­li­nen vas­tuu täl­tä osin koh­den­tuu eri­lai­siin inter­ne­tin toi­mi­joi­hin, kuten teks­tin tms. laa­ti­jaan, levit­tä­jään, eri­lai­siin sivus­ton yllä­pi­tä­jiin, verk­ko­jul­kai­sun pää­toi­mit­ta­jaan jne. #

Nyt luon­nos työ­ryh­män mie­tin­nök­si “Ran­gais­ta­van viha­pu­heen levit­tä­mi­nen Inter­ne­tis­sä” on ylei­sön kom­men­toi­ta­va­na 23.4.2012 saak­ka. Kom­ment­te­ja voi lähet­tää säh­kö­pos­tit­se työ­ryh­män jäse­nel­le yli­kons­taa­pe­li Mar­ko Fors­sil­le (marko.forss@poliisi.fi). #

Val­ta­kun­nan­syyt­tä­jän­vi­ras­to: Viha­pu­he­työ­ryh­män raport­ti­luon­nos kom­men­toi­ta­va­na inter­ne­tis­sä (via Yle) #

Ter­veh­dys. #

Tämä on kom­ment­ti­ni “Ran­gais­ta­van viha­pu­heen levit­tä­mi­nen Inter­ne­tis­sä” -työ­ryh­män raport­ti­luon­nok­ses­ta. Haluai­sin kiin­nit­tää huo­mio­ta yllä­pi­tä­jän vas­tuuseen, jota käsi­tel­lään osios­sa 3, ja eten­kin sivul­la 37 alka­vaan “Eri­tyi­ses­ti yksi­tyis­hen­ki­lö­nä toi­mi­van Face­book-pro­fii­lin hal­ti­jan tai blo­gi­kir­joit­ta­jan vas­tuus­ta” -osioon. #

Pidän vaka­va­na puut­tee­na sitä, että yllä­pi­tä­jän rikos­vas­tuun käsit­te­lys­sä ei ole ensim­mäis­tä­kään viit­taus­ta asiayh­tey­den mer­ki­tyk­seen. Tämän seu­rauk­se­na vai­kut­taa nyt sil­tä, että sivus­ton yllä­pi­tä­jän ainut mah­dol­li­suus vält­tää sivus­tol­leen jäte­tys­tä rasis­ti­ses­ta mie­li­pi­tees­tä rikos­vas­tuuseen jou­tu­mi­nen on tuon mie­li­pi­teen pois­ta­mi­nen. #

Sivun 8 mukaan “Jer­sild-tapauk­sen perus­teel­la on ero­tet­ta­va oikeus kir­joit­taa ja rapor­toi­da esim. medias­sa rasis­ti­sis­ta ryh­mis­tä ilman, että toi­mit­ta­jaa tai kir­jai­li­jaa tuo­mi­taan rikok­ses­ta.” Tämä tuli­si ilman muu­ta ulot­taa kos­ke­maan myös yllä­pi­tä­jän vas­tuu­ta. #

Muus­sa tapauk­ses­sa esi­mer­kik­si rasis­min­vas­tais­ta blo­gia yllä­pi­tä­vä hen­ki­lö voi­si jou­tua rikos­vas­tuuseen blo­giin­sa jäte­tys­tä rasis­ti­ses­ta kom­men­tis­ta, vaik­ka kysei­ses­sä kom­men­tis­sa esi­te­tyt väit­tä­mät osoi­tet­tai­siin myö­hem­mis­sä kom­men­teis­sa täy­del­li­sek­si hölyn­pö­lyk­si. #

Yksit­täi­siä kom­ment­te­ja ei voi irrot­taa asiayh­tey­des­tään sen enem­pää kuin sitaat­te­ja­kaan, ja Jer­sil­din poh­jal­ta asiayh­tey­des­tään irro­tet­tu­na lain­vas­tai­sil­le mie­li­pi­teil­le kuu­luu kon­teks­tis­saan sanan­va­pau­den suo­ja sil­loin kun kon­teks­ti ei ole ihmi­sar­von louk­kaa­mi­seen täh­tää­vä. #

Työ­ryh­män pää­mää­rä­nä ei käsit­tääk­se­ni ole sanan­va­pau­den rajoit­ta­mi­nen sinän­sä, vaan sel­lais­ten sanan­va­pau­den rajo­jen hake­mi­nen, joil­la tur­vat­tai­siin ihmi­sar­von louk­kaa­mat­to­muus. Sii­nä tapauk­ses­sa, että (esi­mer­kik­si) rasis­ti­nen kom­ment­ti on kon­teks­tis­saan rasis­mil­le enem­män hai­tak­si kuin hyö­dyk­si, meil­lä oli­si täy­del­li­nen tilai­suus tur­va­ta sekä sanan­va­paus että ihmi­sar­von louk­kaa­mat­to­muus. Rasis­ti­sen kom­men­tin pois­tat­ta­mi­nen täl­lai­ses­ta kon­teks­tis­ta taas oli­si rasis­mil­le pikem­min­kin eduk­si kuin hai­tak­si, mikä näh­däk­se­ni oli­si vas­toin työ­ryh­män pää­mää­rää. #

Linjat

#25769. Torstai, 19. huhtikuuta 2012 klo 19.27.44, kirjoittanut Jani.

Pitäs taas men­nä hie­rot­ta­vak­si, jalat on ihan junt­tu­ras­sa. Ja salil­la pitäs käyä vii­kol­la­ki, tun­tuu että sitä läs­kis­tyy ja sur­kas­tuu ja ties mitä, muut­tuu sem­mo­sek­si löy­säk­si pal­lok­si ku on viis päi­vää käy­mät­tä. Löy­säk­si pal­lok­si jos­ta sojot­taa jäy­kät keta­rat. #

Ajat­te­lin että ihan vaik­ka vain 20 minuu­tin HIIT ois hyvä. Aamul­la ajat­te­lin, ilta­päi­väl­lä töit­ten jäl­keen en mones­ti­kaan jak­sais. Aamu­ree­ni ren­tout­tas muka­vas­ti. Jak­sais töis­sä parem­min. #

Syyä en sit­te kyl­lä var­maan ehtis aamul­la koto­na. Se pitäs joten­ki jär­kä­tä, ehkä mat­kal­la tai peril­lä töis­sä. Tai siis ehti­sin jos söi­sin ennen salil­le­me­noa, mut­ta sii­tä nyt ei tule pask… tai siis, täy­del­lä mahal­la on paha huh­kia. Palk­ka­rin ottai­sin tie­tys­ti. #

Muu­ten­ki vitut­taa tuo syö­mi­nen. Ei jak­sais mil­lään. Yri­tä sii­nä sit­te kas­vaa ihmi­se­nä ku ei ruo­ka mais­tu eikä pysy sisäl­lä vaik­ka mais­tuis­ki. #

Ajattelu on sisäistä puhetta, joten

#25760. Sunnuntai, 15. huhtikuuta 2012 klo 20.37.28, kirjoittanut Jani.

Puhe on ääneen ajat­te­lua. Ja se on se syy, jon­ka takia minä kar­sas­tan puhet­ta. #

Ajat­te­lu on hyvin hapui­le­vaa. Sii­nä ede­tään vähän, tör­mä­tään umpi­ku­jaan, pala­taan takai­sin, kokeil­laan tois­ta suun­taa, löy­de­tään reit­ti, jat­ke­taan, pala­taan takai­sin, kor­jail­laan aiem­paa, kokeil­laan taas, kitey­te­tään opit­tu, lisää laas­tia jne. #

Lop­pu­tu­los voi olla ehjä ja kohe­rent­ti, ja jos se on onnis­tu­nut­ta, vaik­ka se on pon­nis­ta­nut tuos­ta hapui­le­vas­ta toi­min­nas­ta, se ei enää tar­vit­se sitä tuek­seen, vaan kyke­nee sei­so­maan omil­la jaloil­laan. Lop­pu­tu­lok­sen esit­tä­mi­nen riit­tää, jos sen sisäl­tä­mä idea halu­taan välit­tää toi­sel­le. Ide­aan joh­ta­neel­la tiel­lä kolut­tu­ja har­ha­pol­ku­ja ei tar­vit­se esit­tää. Sel­lai­nen voi jopa hai­ta­ta pyr­ki­mys­tä välit­tää idea. #

Puhees­sa, joka siis (useim­mi­ten) on ääneen ajat­te­lua, tuo hapui­le­vuus on esil­lä koko pro­ses­sin ajan. Sitä ei voi jät­tää pois näky­vis­tä puhee­seen osa­not­ta­jien kes­ken, kos­ka sil­loin kol­lek­tii­vi­sen aja­tuk­sen joh­to­lan­ka kat­ke­aa, eivät­kä toi­set pahim­mas­sa tapauk­ses­sa pys­ty hyp­pää­mään jat­ku­moon syn­ty­neen kui­lun ylit­se. #

Se ei kui­ten­kaan ole ajat­te­lu­pu­hees­sa minun kan­nal­ta­ni kaik­kein pahin­ta. Pahin­ta on se, että yhtei­ses­sä ajat­te­lus­sa syn­tyy har­ha­pol­ku­ja, jol­lai­sia sisäi­ses­sä puhees­sa­ni ei syn­tyi­si, joh­to­lan­ka kul­kee eri reit­tiä kuin se pel­käs­tään minun sisäl­lä­ni kul­ki­si, eikä lop­pu­tu­los ole minun eikä kenen­kään muun­kaan tuot­ta­ma, vaan se syn­tyy kuin sat­tu­mal­ta, ilman syn­nyt­tä­vää miel­tä. Sii­nä pal­jas­tuu koko kar­mai­se­vuu­des­saan se, kuin­ka edes sii­nä, mis­sä hen­keä juu­ri­kin pitäi­si olla, ei sitä tosia­sias­sa tar­vi­ta. #

Niin kuin kaik­ki ajat­te­lu­kaan ei ole sisäis­tä puhet­ta, ei kaik­ki puhe ei ole ääneen ajat­te­lua. Val­mii­den ideoi­den, ajat­te­lun tulok­sien välit­tä­mi­nen ei ole ajat­te­lua — jol­lei sii­tä­kin teh­dä sel­lais­ta, niin kuin usein käy, mis­tä syys­tä pel­kään sii­hen­kin ryh­ty­mis­tä. Lähim­mäk­si sel­lais­ta puhet­ta, jon­ka taak­se minä­kin voin aset­tua, pää­see per­for­ma­tii­vi­nen puhe. Esi­mer­kik­si puh­das käs­ky­jen anta­mi­nen (oikein suo­ri­tet­tu­na) on ajat­te­lus­ta vapaa­ta puhet­ta. Vih­ki­va­lo­jen lausu­mi­nen ja avio­puo­li­soik­si julis­ta­mi­nen eivät ole puhut­tua ajat­te­lua. Van­no­mi­nen, kiroa­mi­nen (kiroi­lu?). #