#

Vii­me yönä näin unta, että pai­nin jää­kar­hun kans­sa. Jou­duin jos­tain syys­tä sen kyn­siin, ja tie­sin, että ainoa tapa sel­viy­tyä sii­tä hen­gis­sä oli alis­tua koko­naan sen leik­ki­ka­luk­si eli antaa sen vään­nel­lä minua ihan miten sitä huvit­ti. Olin het­keä aiem­min näh­nyt jon­kun teke­vän niin huvin vuok­si ja sii­tä tie­sin tämän kei­non. Kar­hu puris­ti minut alleen maa­ta vas­ten ja otti pää­ni leu­ko­jen­sa väliin niin, että tun­sin sen läm­pi­män ja kos­tean hen­gi­tyk­sen naa­mal­la­ni. Sii­nä­kin yri­tin vain olla rau­hal­li­ses­ti ja liik­ku­mat­ta, huo­li­mat­ta ase­tel­man kuu­mot­ta­vuu­des­ta. #

Edel­li­sis­tä kar­hu-unis­ta onkin aikaa. Olen jo aikoi­na­ni pää­tel­lyt tuon eläi­men sym­bo­loi­van minul­le ahdis­ta­via asioi­ta. Täs­sä tämän­ker­tai­ses­sa se voi­si kyl­lä­kin olla myös masen­nuk­sen sym­bo­li pää­tel­len tuos­ta “ainoa kei­no sel­viy­tyä sii­tä hen­gis­sä on alis­tua sen rie­po­tel­ta­vak­si” -ideas­ta. Unes­sa meto­din tar­koi­tuk­se­na oli jäl­ji­tel­lä pen­nun käyt­täy­ty­mis­tä ja vedo­ta siten aikui­sen suo­je­lu­vais­toon, joka toi­mii sen leik­kies­sä pen­nun kans­sa. Todel­li­suu­des­sa­han jää­kar­hun­pen­nul­la ei ole mitään hen­gis­sä­sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia vie­raan aikui­sen kyn­sis­sä. #

Tosin Cal­ga­ryn yli­opis­ton jul­kai­sun mukaan on näkö­jään havait­tu aina­kin yksi tapaus, jos­sa koke­ma­ton jää­kar­hu­naa­ras adop­toi toi­sen yhtä koke­mat­to­man naa­raan yhden pen­nun kah­des­ta omas­taan sii­hen saak­ka koos­tu­neen pesu­een­sa jat­kok­si.A.E. Deroc­her, Ø. Wiig: “Obser­va­tion of Adop­tion in Polar Bears (Ursus mari­ti­mus)”; Arc­tic Vol. 52, No. 4 (jou­lu­kuu 1999). #

Mut­ta mil­lä ihmeen algo­rit­mil­lä Ksml.fissä skaa­la­taan nuo kuvat? Van­has-rie­pu­kin näyt­tää pik­se­löi­ty­mi­sen takia jol­tain örkil­tä. Siis jopa enem­män kuin taval­li­ses­ti. #