marginaali

Halvinta kaikkea

#9266. Torstai, 27. elokuuta 2009 klo 13.00.58, kirjoittanut Jani.

Kahvinpapuja #

Ei, en unoh­ta­nut, myö­häs­tyin vain vähä­sen. #

Vapaas­ti ohjel­moi­ta­vis­sa päi­vis­sä on se hyvä puo­li, ettei yleen­sä ole tuu­rin varas­sa mitä elin­tar­vi­ke­tar­jouk­siin tulee. Nyt­kin olen kytän­nyt kah­vi­hyl­ly­jä sil­lä sil­mäl­lä, ja tänään tärp­pä­si: Senaat­to­ris­ta sai kak­si Pre­si­dent­ti-paket­tia vii­del­lä eurol­la. Muu­ten­kin olen nyt koet­ta­nut sääs­tää nois­sa ruo­kaos­tok­sis­sa kun täs­sä muu­ton ympä­ril­lä on mui­ta menoe­riä ollut. Valion Arki-sar­jas­ta löy­ty­vät hal­vim­mat jogur­tit ja rae­juus­tot, mut­ta mai­dos­sa hal­vin­ta on Ing­ma­nin ruot­sa­lai­nen, seu­raa­vak­si hal­vin­ta Pirk­ka. #

Mysliä #

Mei­na­sin jo kyl­läs­tyä koko­naan lei­vän syö­mi­seen, mut­ta onnek­si muis­tin sit­ten, että voi­han sitä syö­dä mys­liä jogur­tin kans­sa. Jos­tain syys­tä se mys­lin­syön­ti unoh­tui minul­ta koko­naan pit­käk­si aikaa. Ja ter­veel­li­sin eli vähä­so­ke­ri­sin vaih­toeh­to oli vie­lä­pä hal­vin­ta, joten se mys­li­pus­si oli oikein hyvä han­kin­ta. #

Leppäkerttuja #

Vaih­doin jokin aika sit­ten Felixin ket­su­pin vasi­ten Heinziin, mut­ta nyt ostin sen ket­su­pin­kin sit­ten hin­nan perus­teel­la, Pirk­kaa. Ja ostin pakas­te­mar­jo­ja­kin Senaat­to­ris­ta. Tähän asti olen osta­nut ne tuos­ta lähi-Siwas­ta jot­tei­vät ne ennät­täi­si sulaa koti­mat­kal­la, mut­ta aina­kin nyt pil­vi­sel­lä ilmal­la nuo pysyi­vät ihan hyvin jäi­si­nä tuon pyö­rä­mat­kan ajan. #

“Len­nä len­nä lep­pä­kert­tu suu­ren kiven taak­se. Siel­lä sinun äiti ja isi keit­tää sul­le hyvää puu­roa.” #

trad. (sala­kuun­te­le­ma­ni tun­te­mat­to­man lap­sen sovel­lus) #

Salamia #

Oli­pa hie­no uko­nil­ma yöl­lä, piti oikein ver­hot ava­ta tuos­ta ikku­nan edes­tä ensim­mäis­tä ker­taa nii­den ripus­ta­mi­sen jäl­keen. Ei tuo­kaan nyt sil­ti ollut kuin koh­ta­lai­nen, ja meni har­mi kyl­lä pik­kui­sen ohi täs­tä, mut­ta muka­vaa se sil­ti oli eten­kin, kun tämä oli muis­ti­ni mukaan vas­ta toi­nen täl­le kesäl­le näke­mä­ni. Tääl­lä ran­ni­kol­la nii­tä kyl­lä vis­siin on useam­min kuin tuol­la sisä­maas­sa, aina­kin toi­vot­ta­vas­ti. #

[#] Siwan graf­fi­til­le tuli näkö­jään pois­pe­si­jä. Pai­ne­pe­su­rin humi­na kuu­los­taa mel­kein Merz­bow’lta. Sii­hen täs­sä onkin tyy­ty­mi­nen, kun en ole vie­lä löy­tä­nyt vapaa­ta vas­ti­net­ta Jamen­dos­ta. #

Lajien kirjo: suomalaisia villieläimiä verkossa

#8828. Torstai, 9. heinäkuuta 2009 klo 9.38.16, kirjoittanut Jani.

Tassu #

Haluai­sin toi­vot­taa tei­dät kaik­ki ter­ve­tul­leek­si uusim­paan pro­jek­tii­ni, jon­ka paris­sa olen aher­ta­nut vii­mei­sen kuu­kau­den ajan: Lajien kir­jo keräi­lee suo­ma­lai­sia vil­lie­läi­nuu­ti­sia. #

En vie­lä­kään uskal­la kut­sua sitä val­miik­si, mut­ta haluai­sin, että kri­ti­soit­te sitä ikään kuin se oli­si sitä, jot­ta tie­täi­sin hioa sii­tä aina­kin pahim­mat kar­heu­det vie­lä ennen kuin ilmoi­tan sen esi­mer­kik­si Blo­gi­lis­tal­le. Palau­tet­ta voi jät­tää tämän blo­gi­mer­kin­nän peräs­sä ole­val­le kom­ment­ti­pals­tal­le tai sit­ten tuon blo­gin omal­le palau­te­si­vul­le. Kai­ken­lai­nen palau­te on ter­ve­tul­lut­ta. Muis­ta mai­ni­ta käyt­tä­mä­si selai­noh­jel­ma, mikä­li palaut­tee­si kos­kee sivus­ton toi­mi­vuut­ta tai ulkoa­sua. #

Ne teis­tä, jot­ka eivät käy­tä mai­no­ses­toa, näke­vät sivus­tol­la Googlen mai­nok­sia. Kyse on siis peri­aat­tees­sa kau­pal­li­ses­ta blo­gis­ta, mut­ta en elät­te­le toi­vei­ta rikas­tu­mi­ses­ta vaan lähin­nä toi­voi­sin saa­va­ni noil­la edes osan blo­gin oman domain­ni­men vuo­si­mak­sus­ta kate­tuk­si. #

Ai niin, vie­lä ajat­te­lin kysyä vähän neu­voa var­sin­kin käy­tet­tä­vyy­so­rien­toi­tu­neil­ta luki­joil­ta. Olen yrit­tä­nyt kek­siä jotain hie­no­va­rais­ta tapaa ero­tel­la blo­gi­mer­kin­nöis­tä sel­lai­set, joi­den viit­taa­mas­sa artik­ke­lis­sa on artik­ke­lin aihees­ta kuva­ma­te­ri­aa­lia. Siis tie­dät­te­hän, niin kuin tämä mei­dän kaik­kien vihaa­ma “kat­so kuvat!” -otsi­koin­ti. Mis­sään tapauk­ses­sa en halua käyt­tää tuo­ta keho­tus­ta, mut­ta tämän pro­jek­ti­ni myö­tä olen huo­man­nut, mikä sel­lai­sen käy­tön tar­peen syn­nyt­tää: halu ker­toa hyvin nopeas­ti tie­toa sulat­ta­vil­le luki­joil­le, että aina­kin nämä kan­nat­taa kat­soa, vaik­kei jak­sai­si­kaan lukea kuin pari ensim­mäis­tä sanaa kus­ta­kin virk­kees­tä. #

Ensin suun­nit­te­lin jotain eri­kois­merk­kiä (esi­mer­kik­si web­ding­sis­tä) kuva­jut­tu­jen otsi­kon perään, mut­ta sii­nä oli pari­kin ongel­maa: mitään “nyrk­ki sil­mään” -kuva­ket­ta (kuten kame­raa) ei ollut, ja toi­sek­seen eri­kois­merk­kien näky­mi­sen luo­tet­ta­vuus on vähän niin ja näin aina­kin Win­dow­sis­sa. Toi­nen vaih­toeh­to oli­si kuva­tie­dos­to­na toteu­tet­tu kuva­ke, mut­ta sel­lai­nen taas ei näkyi­si syöt­teen­lu­ki­jois­sa eikä mis­sään sel­lai­ses­sa pal­ve­lus­sa, joka haa­lii sisäl­töä näyt­tääk­seen sii­tä vain teks­tit, niin kuin Googlen haku esi­mer­kik­si. #

Hyviä ideoi­ta tämän­kin suh­teen siis vas­taa­no­te­taan. #

Pietarin susi

#8757. Torstai, 25. kesäkuuta 2009 klo 10.13.12, kirjoittanut Jani.

“Mar­ras­kuun 19 p. war­hain aamul­la näyt­ti aiwan suu­ri susi itsen­sä Jela­gin luo­dol­la Pie­ta­ris­sa. Kel­lo 4 sama­na aamu­na koh­ta­si se Tutsh­kowan sil­lal­la porwa­ri Wla­sowin, täyt­ti hänen pääl­len­sä, löi hänen maa­han ja puri hän­tä wasem­paan olka­pää­hän. Eräs poli­si kii­ruh­ti apuun, mut­ta susi jul­muu­des­tan­sa puri hän­tä molem­piin käsiin. Mut­ta näh­des­sän­sä was­tuk­sen otti susi pakoon, juok­si mel­kein koko kau­pun­gin läpit­se ja haawoit­ti wie­lä 31 ihmis­tä. Kel­lo 7 aikaan saa­tiin hän hen­gil­tä. Haawoi­te­tut wie­tiin hos­pi­ta­lei­hin. Mut­ta kos­ka tämä susi oli hul­lu, antoi poli­si käs­kyn tap­paa kaik­ki kotie­läwät, joi­ta tämä susi oli saa­nut pur­ra; sil­lä sii­tä tulewat ne myös hul­luik­si ja purewat ihmi­siä, jot­ka saawat sii­tä jul­man kiwun nimel­tä wesi-kau­hu, joka kipu on aiwan waa­ral­li­nen.” #

Kan­sal­lis­kir­jas­ton His­to­rial­li­nen sano­ma­leh­ti­kir­jas­to: Sano­mia Turus­ta no 50 (12.12.1854), s. 3 #

Juma­leis­sön, kuin­ka mah­ta­vaa. Kun voi­si jos­tain ope­tel­la kir­joit­ta­maan tuo­hon tyy­liin! Mar­kus Kajo­han on kai vähän sel­lais­ta tapail­lut, mut­ta vain tapail­lut. #

Ant­ti Lap­pa­lai­sen Suden jäl­jet -kir­jas­ta luin tuon alu­nal­ku­jaan. On se karua mei­nin­kiä ollut tuol­loin 1800-luvul­la, tun­tuu että las­ta kaa­tui kuin hei­nää pel­käs­tään näi­den susien takia. #

Muu­ten nyt kun tuo­ta Lap­pa­lai­sen kir­jas­sa ole­vaa sitaat­tia ver­taan omaa­ni (yllä), jon­ka jäl­jen­sin kan­sal­lis­kir­jas­ton digi­toi­dus­ta kopios­ta, niin on sii­tä hän pudoit­ta­nut jon­kun sanan pois, vie­lä­pä kir­jai­men­kin, sii­tä kui­ten­kaan luki­jal­le erik­seen mai­nit­se­mat­ta. #

Mikäs sii­nä, saa­han vapaa­ta aineis­toa muo­ka­ta ihan mie­len­sä mukaan. Tulee­pi vain mie­leen, että onko kysy­myk­ses­sä taha­ten teh­ty pik­ku­vir­hei­den ripoit­te­lu, jol­lais­ta myös­kin kar­tan-teki­jät har­joit­ta­vat, jol­la sit­ten oma­pe­räi­syyt­tä vail­la ole­vas­ta läh­tees­tä sel­lai­nen teh­dään ja näin teki­jän-oikeut­ta rik­ko­vat jäl­jen­tä­jät kiin­ni saa­daan. #

Ursus melancholicus

#7413. Keskiviikko, 15. huhtikuuta 2009 klo 10.06.35, kirjoittanut Jani.

Jääkarhu #

Vii­me yönä näin unta, että pai­nin jää­kar­hun kans­sa. Jou­duin jos­tain syys­tä sen kyn­siin, ja tie­sin, että ainoa tapa sel­viy­tyä sii­tä hen­gis­sä oli alis­tua koko­naan sen leik­ki­ka­luk­si eli antaa sen vään­nel­lä minua ihan miten sitä huvit­ti. Olin het­keä aiem­min näh­nyt jon­kun teke­vän niin huvin vuok­si ja sii­tä tie­sin tämän kei­non. Kar­hu puris­ti minut alleen maa­ta vas­ten ja otti pää­ni leu­ko­jen­sa väliin niin, että tun­sin sen läm­pi­män ja kos­tean hen­gi­tyk­sen naa­mal­la­ni. Sii­nä­kin yri­tin vain olla rau­hal­li­ses­ti ja liik­ku­mat­ta, huo­li­mat­ta ase­tel­man kuu­mot­ta­vuu­des­ta. #

Edel­li­sis­tä kar­hu-unis­ta onkin aikaa. Olen jo aikoi­na­ni pää­tel­lyt tuon eläi­men sym­bo­loi­van minul­le ahdis­ta­via asioi­ta. Täs­sä tämän­ker­tai­ses­sa se voi­si kyl­lä­kin olla myös masen­nuk­sen sym­bo­li pää­tel­len tuos­ta “ainoa kei­no sel­viy­tyä sii­tä hen­gis­sä on alis­tua sen rie­po­tel­ta­vak­si” -ideas­ta. Unes­sa meto­din tar­koi­tuk­se­na oli jäl­ji­tel­lä pen­nun käyt­täy­ty­mis­tä ja vedo­ta siten aikui­sen suo­je­lu­vais­toon, joka toi­mii sen leik­kies­sä pen­nun kans­sa. Todel­li­suu­des­sa­han jää­kar­hun­pen­nul­la ei ole mitään hen­gis­sä­sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia vie­raan aikui­sen kyn­sis­sä. #

Tosin Cal­ga­ryn yli­opis­ton jul­kai­sun mukaan on näkö­jään havait­tu aina­kin yksi tapaus, jos­sa koke­ma­ton jää­kar­hu­naa­ras adop­toi toi­sen yhtä koke­mat­to­man naa­raan yhden pen­nun kah­des­ta omas­taan sii­hen saak­ka koos­tu­neen pesu­een­sa jat­kok­si.A.E. Deroc­her, Ø. Wiig: “Obser­va­tion of Adop­tion in Polar Bears (Ursus mari­ti­mus)”; Arc­tic Vol. 52, No. 4 (jou­lu­kuu 1999). #

Mut­ta mil­lä ihmeen algo­rit­mil­lä Ksml.fissä skaa­la­taan nuo kuvat? Van­has-rie­pu­kin näyt­tää pik­se­löi­ty­mi­sen takia jol­tain örkil­tä. Siis jopa enem­män kuin taval­li­ses­ti. #