marginaali

Domo

#11205. Tiistai, 12. tammikuuta 2010 klo 11.05.23, kirjoittanut Jani.

 #

Buha­haa, olen palan­nut! Voi hyvä juma­la että voi yksi päi­vä ilman omaa int­ter­net­tiä teh­dä tiuk­kaa. Nyt tun­tuu sil­tä että voi­sin hala­ta tei­tä kaik­kia. Noin, tul­kaa­pa tän­ne! Aaaaaaaawwwwwwwwwwwww! Kul­ta­mus­su­kat! Iha­nat! Äiti rakas­taa tei­tä kaik­kia! #

Kyl­lä, minul­la on elä­mä. Se vain sijoit­tuu mel­kein koko­naan tän­ne vir­tu­aa­li­seen. Niin­pä minul­la ei ole­kaan pal­jon mitään ker­rot­ta­vaa kulu­neen vuo­ro­kau­den ajal­ta. #

Se hyvä puo­li netit­tö­myy­des­sä oli, että sain eilen luet­tua Shō­gu­nin ykkös­osan lop­puun, eikä tar­vi­nut uusia sitä (erä­päi­vä oli eilen). Kyl­lä­pä onkin mah­ta­va romaa­ni! Pie­ne­nä aina ihai­lin näi­den Cla­vellin jär­kä­lei­den sel­kä­myk­siä kir­jas­tos­sa. Ja sisäl­tö se vas­ta minua kieh­toi­kin, kun olin nin­jo­jen ja samu­rai­den fani niin kuin minus­ta tun­tuu, ettei­hän pie­ni poi­ka voi muu­ta olla­kaan, jos niis­tä tie­tää. #

Hyvä sil­ti, etten sil­loin yrit­tä­nyt­kään lukea näi­tä. Kyl­lä nämä ovat aikuis­ten kir­jo­ja, jois­ta pal­jon oli­si minul­ta men­nyt var­mas­ti ohi, ja oli­sin ehkä kyl­läs­ty­nyt­kin kes­ken. Voi kyl­lä toi­saal­ta olla, että aikui­sel­ta nämä sit­ten taas vaa­ti­vat edes jon­kin­lais­ta kiin­nos­tus­ta feo­daa­lia­jan Japa­nin kult­tuu­ria koh­taan. Eli täm­möis­ten minun­lais­te­ni, sisäi­ses­ti pien­ten, ulkoi­ses­ti iso­jen poi­kien kir­jo­ja. #

Vanhojapoikia

#10945. Tiistai, 8. joulukuuta 2009 klo 8.24.10, kirjoittanut Jani.

“Japa­ni­lai­nen toi­mit­ta­ja Yos­hia­ki Takei, valo­ku­vaa­ja Koic­hi­ro Mat­sui ja kolumnisti/kääntäjä Kei­ko Moris­hi­ta-Hil­tu­nen viet­ti­vät kak­si kesäis­tä päi­vää [Tam­mer-Hanu­rien] kans­sa valo­ku­va­ten ja haas­ta­tel­len. He koko­si­vat mate­ri­aa­lia suo­ma­lais­ten mies­ten elä­män­ta­vas­ta japa­ni­lai­sel­le inter­net­si­vus­tol­le. Tee­ma­na oli Oppi­kir­ja äijyy­teen. Se sai kui­ten­kin otsi­kok­seen [Miten tul­la suo­ma­lai­sen setä­mie­hen kal­tai­sek­si.]” #

Hanu­ri 4/2009: Japa­ni­lai­set kiin­nos­tui­vat Tam­mer-Hanu­reis­ta (via Juha) #

Sure this is so old, will disappear soon

#9388. Tiistai, 1. syyskuuta 2009 klo 13.21.44, kirjoittanut Jani.

Täs­sä on aamu men­nä hujah­ta­nut salioh­jel­maa suun­ni­tel­les­sa. Joten­kin se jäse­nyy­den han­kin­ta ahdis­taa, vaik­ka tai­taa taas olla enem­män­kin kyse sii­tä että mie­li hake­mal­la hakee jotain ulkois­ta syy­tä sisäi­sil­le tun­ne­ti­loil­le, joil­la ei tosia­sias­sa ole mitään teke­mis­tä min­kään ulkoi­sen kans­sa. Van­hat, kote­loi­tu­neet asiat ne siel­lä vain taas kolot­ta­vat. #

Ishi­ma­ru asia­na­ja­ja sanoi, “laki kes­kus­tas­ta mat­rii­si”, joka tun­ne­taan myös nimel­lä kom­men­taat­to­ri­na ja tele­vi­sio. #

“行列のできる石丸弁護士、著作権侵害訴えられる” (Dai­ly Yomiu­ri; Google-kään­tä­jän suo­men­nos) #

Sain ala­ti jat­ku­vaan satun­nai­sen etsin­tää­ni het­kek­si uut­ta pot­kua tuos­ta Googlen kään­nös­ko­nees­ta. Olen lues­kel­lut japa­nin­kie­li­siä läh­tei­tä sen läpi, ja tulok­set ovat, kuten arva­ta saat­taa, var­sin satun­nai­sia. Alan olla huo­les­tut­ta­van has­sah­ta­nut japa­ni­lai­suu­teen, mut­ta toi­sin kuin ilmei­ses­ti useim­pien län­si­mais­ten hiki­ko­mo­rien tapauk­ses­sa, minul­la tämän tau­din syy­nä ei ole ani­me vaan Godzil­la. Ani­men ystä­vää minus­ta ei ilmei­ses­ti ker­ta kaik­ki­aan kos­kaan tule. #

Heh, sain tuos­sa sala­sa­na­ke­hot­teen ilman mitään merk­ke­jä sen alku­pe­räs­tä, enkä siis tien­nyt mikä ohjel­ma sitä sala­sa­naa kysyi ja mik­si, joten syö­tin sii­hen sala­sa­na­ni, vain sik­si kos­ka niin­hän juu­ri ei pitäi­si teh­dä. Näin sää­lit­tä­vil­lä tavoil­la ilme­nee minun itse­tu­hoi­suu­te­ni. #

Paska anime

#8867. Lauantai, 11. heinäkuuta 2009 klo 9.23.43, kirjoittanut Jani.

Tar­joan seu­raa­van ani­me-idean vapaas­ti kenen tahan­sa toteu­tet­ta­vak­si: #

Pää­hen­ki­löm­me on var­hais­tei­ni-ikäi­sen ja nuo­ren aikui­sen välil­le epä­mää­räi­ses­ti sijoit­tu­va (so. ei lii­an hel­pos­ti iäl­tään tark­kaan mää­ri­tel­tä­vis­sä ole­va) poi­ka, tyt­tö tai her­mafro­diit­ti. Hän on hiu­kan ujo ja syr­jään­ve­täy­ty­vä, ja hän­tä ehkä kiusa­taan kou­lus­sa. #

Pilot­ti­jak­son juo­ni kuu­luu lyhyes­ti näin: erää­nä päi­vä­nä pää­hen­ki­löm­me on tulos­sa kou­lus­ta kotiin, kun hän kom­pas­tuu ja kaa­tuu naa­mal­leen kadul­la ole­vaan pas­ka­pö­kä­lee­seen. Mut­ta tämä ei ole­kaan mikään taval­li­nen pas­ka­pö­kä­le, vaan yksi kah­dek­sas­ta Mui­nais­ten Vii­sai­den Vään­tä­mäs­tä Tai­ka­tor­tus­ta. #

Tai­ka­tort­tu herää eloon, ja ker­too pää­hen­ki­löl­lem­me, että legen­dan mukaan se, joka koh­taa Vii­sai­den Vään­tä­män Tai­ka­tor­tun, on Suu­ri Son­ta­so­tu­ri. Suu­ren Son­ta­so­tu­rin teh­tä­vä on kerä­tä kaik­ki kah­dek­san tai­ka­tort­tua, ja tais­tel­la nii­den avul­la Ava­ruu­den Ilkei­tä Örk­ki­pö­kä­lei­tä vas­taan. #

Sii­tä läh­tien sar­jas­sa seu­ra­taan Suu­rek­si Son­ta­so­tu­rik­si meta­mor­foi­tu­neen pää­hen­ki­lön seik­kai­lu­ja, kun tämä etsii jäl­jel­lä ole­via Tai­ka­tort­tu­ja. Aina välil­lä Ava­ruu­den Ilkeät Örk­ki­pö­kä­leet hyök­kää­vät, mut­ta Suu­rek­si Son­ta­so­tu­rik­si Valit­tu onnis­tuu aina kukis­ta­maan ne kerää­mien­sä Tai­ka­tort­tu­jen avul­la. #

Suu­rin osa sar­jan tuo­tois­ta syn­tyy luon­nol­li­ses­ti oheis­tuot­tei­den kau­pas­ta: sar­jan tii­moil­ta myy­dään kaik­kea mah­dol­lis­ta pas­kaa, ja ihmi­set, var­sin­kin lap­set osta­vat sitä hul­lun kiil­to sil­mis­sään. #

Super-scientific play room

#7895. Keskiviikko, 13. toukokuuta 2009 klo 15.53.41, kirjoittanut Jani.

Onko se joku budd­ha­lai­ses­ta kult­tuu­ri­pe­rin­nös­tä joh­tu­va kan­sal­li­nen ilmiö, vai vain har­ras­ta­mie­ni kult­tuu­riob­jek­tien (Godzil­la-elo­ku­vat) kök­köy­den aiheut­ta­ma har­ha­kä­si­tys, että japa­ni­lai­set lausu­vat kes­kus­te­lus­sa pal­jon itses­tään­sel­vyyk­siä? Esi­merk­ki­nä vaik­ka­pa Godzil­la koh­taa King Ghi­do­ra­hin -elo­ku­vas­ta (Godzil­la vs. King Ghi­do­rah) seu­raa­va kat­kel­ma, jos­sa King Ghi­do­ra­hin syn­nyin­ta­paa jan­ka­taan minuu­tin sisäl­lä kaik­ki­aan nel­jä ker­taa. #

Terasawa: Doratit? Muuttiko Bikinin atollin säteily ne hirviöksi? [1]
Fujio: Pienistä lemmikeistä tuli valtaisa hirviö. [2] 
Saegusa: Minusta tuntuu, että Emmy jätti tahallaan kolme doratia saareen. 
Mazaki: Niistä kolmesta doratista muodostui King Ghidorah. [3] 
Terasawa: Silloinhan King Ghidorah on 2200-luvun ihmisen luomus. [3 ½]
Fujio: Miksi he halusivat luoda sellaisen? He aikovat tuhota Japanin! 
[kohtaus vaihtuu]
Wilson: Tietokoneen laskelmat täsmäävät. Jätit saareen kolme doratia. Ydinkoe muutti ne Godzillaakin hurjemmaksi hirviöksi. [4]

Okei, ne kol­me dora­tia sulau­tui­vat ydin­ko­keen vai­ku­tuk­ses­ta yhdek­si jät­ti­läis­hir­viök­si — se tuli jo sel­väk­si! Ja kun tuo tuol­lai­nen alle­vii­vaus ei täs­sä oli­si edes tar­peen, se King Ghi­do­ra­hin syn­ty kun on täs­sä joh­don­mu­kai­suu­des­saan lie­väs­ti sanot­tu­na ontu­vas­sa teke­lees­sä siel­tä kaik­kein sel­keim­mäs­tä pääs­tä ilmiöi­tä. Mitä jos selit­täi­sit­te sen sijaan vaik­ka sen, että Godzil­lan “pyyh­ki­mi­nen his­to­rias­ta” tar­koit­taa käy­tän­nös­sä vain sen nykyi­sen sijain­nin muut­tu­mis­ta ilman, että hir­viön tähän men­nes­sä aiheut­ta­mat tapah­tu­mat ilmei­ses­ti muut­tu­vat nykyi­syy­den ihmis­ten mie­lis­sä miten­kään? Aina­kaan Godzil­la ei vai­ku­ta heil­le täy­sin tun­te­mat­to­mal­ta niin kuin olet­tai­si ole­van sen jäl­keen, kun his­to­ri­aa käväis­tään muut­ta­mas­sa niin, ettei hir­viö kos­kaan pää­se edes syn­ty­mään. #

(Ei pidä käsit­tää vää­rin; juu­ri näi­den lap­sel­li­suuk­sien ja jär­jet­tö­myyk­sien takia minä näis­tä elo­ku­vis­ta niin pal­jon nau­tin­kin. Vaik­ka näi­tä kat­soi­si miten mon­ta ker­taa, jär­ki ei kyke­ne selit­tä­mään näke­mään­sä, ja sik­si vie­hä­tys säi­lyy.) #