marginaali

Ajan takaa ajatusta

#15727. Keskiviikko, 20. lokakuuta 2010 klo 13.46.40, kirjoittanut Jani.

Iktys nokallaan Oival­sin tai muis­tin kau­pas­sa vii­me vii­kol­la sat­tu­neen tapauk­sen jäl­keen jotain, mikä ei oikein sovel­tu­nut skee­ma­päi­vä­kir­jan pre­mis­sei­hin: yhden var­hai­sim­pia elä­män­kat­so­muk­sel­li­sia kehi­tel­miä­ni. #

Se meni jota­kuin­kin näin: ihmi­sil­lä, siis kel­lään, ei todel­li­suu­des­sa ole oikeut­ta pitää puo­li­aan, siis aja­tel­la omaa etu­aan, kos­ka se on itsek­kyyt­tä, joka on kai­kis­ta paheis­ta pahin. Itsek­kyyt­tä ja siis omak­si par­haak­si toi­mi­mis­ta esiin­tyy kui­ten­kin, kos­ka lähes­kään kaik­ki eivät tie­dä, että näin on. He toi­mi­vat omak­si par­haak­seen, kos­ka eivät tie­dä, että niin teh­des­sään ovat itsek­käi­tä. #

Yhdis­tin siis var­sin näp­pä­räs­ti itsek­kyy­den tie­tä­mät­tö­myy­teen, eli seli­tin maa­il­man par­hain päin; voi­han nimit­täin ihmi­set tie­tä­mät­tö­myy­des­tä paran­taa toi­sin kuin tuos­ta (pie­nen lap­sen käsi­tys­ky­vyl­lä) hyvin hämä­räs­tä (ja paheel­li­ses­ta) itsek­kyy­des­tä. #

Teo­ria­ni antoi perus­te­lun sil­le että, tai pikem­min­kin kuva­si sitä tapaa jol­la, kas­va­tuk­sen tulok­se­na miel­sin itse­ni mui­ta, eli näi­tä “itsek­käi­tä” parem­mak­si. Tämä perus­te­lu teki samal­la mui­den itsek­kyy­des­tä minul­le aiheu­tu­nees­ta mie­li­pa­has­ta kes­tä­mi­sen arvois­ta. “Jään täs­sä tilan­tees­sa häviöl­le, mut­ta mie­luum­min niin, kuin että voi­tan täs­sä, ja olen sen seu­rauk­se­na itse­käs.” #

Se ei siis pois­ta mie­li­pa­haa koko­naan, ja toi­si­naan tämä ase­tel­ma, sen jäl­keen kun olin sen täl­lä taval­la hah­mot­ta­nut, aiheut­ti seli­tys­voi­mas­taan huo­li­mat­ta kat­ke­ruut­ta. Epäi­len, että tämä kat­ke­ruu­den­tun­ne reso­noi vah­vas­ti aina­kin kris­tit­ty­jen, ehkä mui­den­kin uskon­sa takia häviöl­le jää­vien tun­te­man tus­kan kans­sa: “Mik­si minä oikea­mie­li­se­nä jou­dun kär­si­mään täs­sä maa­il­mas­sa sii­nä, mis­sä paheel­li­set (itsek­käät) saa­vat tun­tea ole­van­sa voi­tol­la?” #

Tämä ei tie­ten­kään ole sat­tu­maa. Vaik­ka minua ei kas­va­tet­tu nimel­li­ses­ti kris­ti­tyk­si, ei uskon­nol­li­suut­ta suku­puus­ta­ni löy­tääk­seen tar­vit­se men­nä iso- ja isoi­so­van­hem­pia­ni kau­em­mak­si. Vaik­ka omas­sa kas­va­tuk­ses­sa­ni uskon­toa yleen­sä ja kris­ti­nus­koa eri­tyi­ses­ti nimel­li­ses­ti vähek­syt­tiin ja jopa hal­vek­sut­tiin­kin, sen käy­tän­nön sisäl­tö ja raken­ne hei­jas­te­li edel­leen tuon samai­sen hölyn­pö­lyn sisäl­töä ja raken­net­ta. Itsek­kyys oli syn­tiä, itsen­sä alen­ta­mi­nen tie tai­vaa­seen. “Jokai­nen, joka itsen­sä korot­taa, alen­ne­taan, mut­ta joka itsen­sä alen­taa, se koro­te­taan.” #

Minua ei siis tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti kas­va­tet­tu ego­paa­tik­si, vaan se oli kas­va­tuk­sen käy­tän­nön sisäl­lön ja tuon sisäl­lön poh­jal­ta teke­mä­ni päät­te­lyn sum­ma. Kyky­ni yleis­tää eri­tyi­ses­tä, mitä yleen­sä pide­tään ihmi­sel­le hyö­dyl­li­se­nä, toi­mi sii­nä koh­taa mel­ko pahas­ti etua­ni vas­taan. #

Tosin voi tie­tys­ti hyväl­lä syyl­lä kysyä, mik­sen alu­nal­ku­jaan­kaan kyen­nyt kapi­noi­maan saa­ma­ni kas­va­tuk­sen vies­tit­tä­mää sig­naa­lia vas­taan. Sii­nä mie­les­sä olen luul­ta­vas­ti vain hei­ve­röi­se­nä syn­ty­nyt. #

Voight-Kampff

#15407. Maanantai, 11. lokakuuta 2010 klo 17.38.15, kirjoittanut Jani.

Alus­ta­via suun­ni­tel­mia teh­tiin tänään psy­ko­lo­gil­la. Perim­mäi­nen epä­luu­loi­suu­te­ni ihmi­siä koh­taan pitäi­si voit­taa ja pitäi­si oppia ole­maan oma­na itse­nä­ni. Psy­ko­lo­gi arve­li, että näi­den har­joit­te­luun päi­vä­osas­to oli­si sopi­va paik­ka. Täy­tyy kuu­lem­ma men­nä sin­ne ja vän­gä­tä vas­taan joka asias­sa niin saan har­joi­tus­ta. #

Toi­sin sanoen röl­lä­tä niin kuin vain tääl­lä netis­sä olen tähän asti. #

Trollface #

Mut­ta se suun­ni­tel­ma riip­puu vie­lä lää­kä­ris­tä. #

Olen kyl­lä mel­ko hyvin saa­nut psyy­ke­ni pii­rus­tuk­set psy­ko­lo­gil­le esi­tel­tyä, ja samal­la tie­tys­ti myös sel­kiy­tet­tyä itsel­le­ni. Hämä­rän pei­tos­sa ovat oikeas­taan vain ne var­si­nai­set tapah­tu­mat ja tilan­teet, jois­sa nykyi­nen kie­rou­tu­nut per­soo­na­ni on saa­nut alkun­sa, sil­lä ne ovat jos­sain syväl­lä var­hais­lap­suu­des­sa. #

Mut­ta ei niil­lä yksi­tyis­koh­dil­la toi­saal­ta sinän­sä ole juu­ri mer­ki­tys­tä­kään. Pää­piir­teet on help­po joh­taa sii­tä miten suh­tau­dun aikui­suu­teen ja lap­suu­teen. Olen jou­tu­nut pie­ne­nä teke­mään valin­to­ja ja rat­kai­su­ja sii­tä mil­lai­nen minä olen, kun ihmi­set nor­maa­lis­ti miet­ti­vät näi­tä asioi­ta kai vas­ta toi­sel­la kym­me­nel­lä. Sil­loin mus­tan ja val­koi­sen välis­sä on jo vähän eri sävy­jä­kin toi­sin kuin taa­pe­roi­käi­sel­lä. #

Pär­jä­täk­se­ni nykyis­tä parem­min minun pitäi­si kas­vaa aikui­sek­si ilman, että petän pik­ku-Janin muut­tu­mal­la aikui­sek­si. Sii­hen para­dok­siin ehkä kitey­tyy ongel­mie­ni ydin. #

Vahvuuksiani

#15046. Maanantai, 13. syyskuuta 2010 klo 16.33.26, kirjoittanut Jani.

Skeematerapia.fi:ssä tes­tit on sijoi­tet­tu has­sun­ni­mi­seen tie­dos­toon Page404.htm. Täl­lä ker­taa tein näi­tä koti­teh­tä­vä­nä psy­ko­lo­gil­le. YSQ:n mukai­set tun­ne­luk­ko­ni ovat alla. Liha­voin erit­täin vah­vat. #

  • Alis­tu­mi­nen: erit­täin vahva
    • Minul­la on vai­keuk­sia pitää puo­le­ni ja sik­si minus­ta tun­tuu usein, että tois­ten vaa­ti­muk­set ohjaa­vat elämääni.
    • Olen kilt­ti ja jous­ta­va ja väl­tän ristiriitoja.
  • Vaa­ti­vuus: vahva
    • Minun on hoi­det­ta­va kaik­ki vel­vol­li­suu­te­ni ennen kuin voin levätä.
    • Minun täy­tyy teh­dä par­haa­ni, toi­sek­si paras ei kel­paa. Aina on varaa parantaa.
  • Riip­pu­vuus: keskivahva
    • Minun on vai­kea luot­taa kykyy­ni teh­dä oikei­ta pää­tök­siä yksin­ker­tai­sis­sa­kin asioissa.
    • Vält­te­len vas­tuu­ta, aloit­teel­li­suut­ta ja haas­teel­li­sia tilan­tei­ta, kos­ka en luo­ta kykyihini.
  • Ulko­puo­li­suus: erit­täin vahva
    • En oikein sovi jouk­koon vaan koen usein itse­ni ryh­mäs­sä ulkopuoliseksi.
    • Olen jol­lain perus­ta­vaa laa­tua ole­val­la taval­la eri­lai­nen kuin muut.
    • Vält­te­len sosi­aa­li­sia tilan­tei­ta, kos­ka jou­dun ole­maan niis­sä varuillani.
  • Vaja­vuus: keskivahva
    • Ihmi­set saa­vat minut toi­si­naan tun­te­maan itse­ni arvot­to­mak­si tai häpeälliseksi.
    • Esi­tän ihmi­sil­le muu­ta kuin olen ja pel­kään, että pal­jas­tun ja huo­nom­muu­te­ni tulee ilmi.
  • Kal­toin koh­te­lu: erit­täin vahva
    • En luo­ta toi­siin ihmi­siin kovin hel­pos­ti vaan uskon, että minut ennen pit­kää pete­tään tai minua loukataan.
    • Lähei­set ovat käyt­tä­neet minua hyväk­seen tai koh­del­leet minua kaltoin.
    • Suo­je­len itseä­ni ja pidän ihmi­set etääl­lä ettei­vät he voi lou­ka­ta minua.
  • Oikeu­tus: erit­täin vahva
    • Minun ei tar­vit­se toi­mia samo­jen sään­tö­jen tai sosi­aa­lis­ten nor­mien mukaan kuin muiden.
    • Minun tapa­ni teh­dä asiat on oikea tapa. Suu­tun tai tur­hau­dun, jos asiat eivät mene mie­le­ni mukaan.
  • Ran­kai­se­vuus: vahva
    • Olen anka­ra itsel­le­ni jos teen vir­heen tai tuna­roin, ja saa­tan ran­gais­ta itseä­ni siitä.
    • Olen vihai­nen itsel­le­ni kos­ka olen niin heik­ko, tun­teel­li­nen tai tarvitseva.
  • Emo­tio­naa­li­nen esty­nei­syys: erit­täin vah­va
    • Minun on vai­kea ilmais­ta tun­tei­ta­ni spontaanisti.
    • Sisäl­le­ni ker­tyy vihaa ja mie­li­pa­haa, joi­ta en juu­ri­kaan ilmaise.
  • Pes­si­mis­mi: erit­täin vahva
    • Kiin­ni­tän pal­jon huo­mio­ta elä­män nega­tii­vi­siin asioihin.
    • Pyrin ole­maan huo­lel­li­nen etten teki­si vää­riä asioi­ta, jot­ka voi­vat joh­taa katastrofiin.
  • Hyväk­syn­nän haku: erit­täin vahva
    • Minul­le on tär­ke­ää, että kaik­ki ihmi­set pitä­vät minus­ta, myös sel­lai­set, jois­ta minä en pidä.
    • Kun teen pää­tök­siä, jou­dun miet­ti­mään hyväk­sy­vät­kö muut valin­ta­ni ja miten he rea­goi­vat päätöksiini.
  • Uhrau­tu­mi­nen: erit­täin vahva
    • Minun on vai­ke­aa pyy­tää mui­ta huo­leh­ti­maan minus­ta. Tois­ten tar­peet mene­vät vii­me kädes­sä omie­ni edelle.
    • Tun­nen syyl­li­syyt­tä, jos en toi­mi tois­ten odo­tus­ten mukaan.
    • Löy­dän aina aikaa muil­le ja huo­leh­din lähei­sis­tä­ni. Olen tot­tu­nut kuun­te­le­maan tois­ten ongelmia.

Tämä poik­ke­aa parin vuo­den takai­ses­ta tulok­ses­ta­ni jon­kin ver­ran, mut­ta koko­nais­ku­va on edel­leen sama vai­keas­ti moni­vam­mai­nen. #

Oikeu­tuk­sen voi nois­ta pudot­taa pois ohjeis­tuk­sen sil­lä kri­tee­ril­lä, että jos “kuvaus ei pidä lain­kaan paik­kaan­sa, sinul­la ei ole kyseis­tä tun­ne­luk­koa”. Nuo tuos­sa yllä (kie­lia­sun osal­ta hie­man sovel­taen) sitee­raa­ma­ni pät­kät eivät siis ole näi­tä kuvauk­sia vaan vas­tauk­sia­ni, jot­ka kyl­lä pitä­vät oikeu­tuk­sen­kin koh­dal­la paik­kan­sa. Var­si­nai­nen kuvaus oikeu­tuk­ses­ta hah­mot­te­li tois­ten tun­teis­ta enim­mäk­seen piit­taa­mat­to­man ihmi­sen, ja sen lisäk­si, etten koe itseä­ni sel­lai­sek­si, se oli­si aika räi­keäs­ti ris­ti­rii­das­sa noi­den joi­den­kin mui­den kans­sa. #

Tulok­sen “pes­si­mis­mi­hän” on tie­tys­ti vain rea­lis­mia­ni opti­mis­ti­sen tes­tin­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta. #

Tämän poh­jal­ta minun pitäi­si jat­kos­sa sit­ten yrit­tää tun­nis­taa toi­min­taa­ni eri tilan­teis­sa, eli havain­noi­da sitä miten nämä mal­lit akti­voi­tu­vat käy­tän­nös­sä ja mitä vai­ku­tuk­sia niil­lä on toi­min­taa­ni. Havain­noin­tiin itseä­ni moti­voi­dak­se­ni ostin oikein muis­ti­kir­ja­sen­kin. #

Pieni mies päästään

#14273. Tiistai, 31. elokuuta 2010 klo 15.03.40, kirjoittanut Jani.

Commodore 64 -grafiikka: joutsen Kävin psy­ko­lo­gil­la ja psy­kiat­ril­la, sain taas entis­tä tujum­mat lääk­keet. Psy­ko­lo­gin kans­sa oli puhet­ta lää­kä­ria­jan varaa­mi­ses­ta tätä var­ten, mut­ta kun oma psy­kiat­ri­ni sat­tui ole­maan resep­ti­nuusi­mis­vuo­ros­sa, sain­kin asian sii­nä sit­ten esil­le ja uuden resep­tin. Olin luul­lut, että ven­la­fak­sii­nian­nok­se­ni, joka siis tun­tuu puu­pah­ta­neen, oli jo hui­pus­saan, mut­ta sii­nä oli­kin kuu­lem­ma peri­aat­tees­sa vie­lä vaik­ka 150 mg nos­to­va­raa. Näin ensi­hä­tään sitä kui­ten­kin nos­tet­tiin vain 75 (eli yhteen­sä 300 mg:aan). Mui­ta lääk­kei­tä ei muu­tel­tu. #

Selos­tin taas psy­ko­lo­gil­le pit­kät pät­kät neu­roo­se­ja­ni ja nii­den syi­tä, aina­kin epäi­le­miä­ni. Vaik­ka olen­kin luot­ta­vai­ses­sa ilma­pii­ris­sä, minus­ta tun­tuu kyl­lä välil­lä, että pitäi­si vähän sään­nös­tel­lä tätä pään­si­säl­tö­ni ulos­kaa­ta­mis­ta siel­lä. Se tun­tuu hukut­ta­van alleen kaik­ki jo esil­le tul­leen tart­tu­mis­pin­nat. Siis ettei psy­ko­lo­gi­rie­pu ennä­tä pro­ses­soi­da edel­lis­tä asi­aa­ni ennen kuin jo vyö­ry­tän pääl­le uut­ta. #

Tämä täl­lai­nen aut­ta­ja­ni jak­sa­mi­ses­ta huo­leh­ti­mi­nen on tie­tys­ti sekin yksi vinou­tu­mia­ni, pro­ji­soin­tia par­haim­mil­laan. #

Jou­duin pitä­mään salei­lus­ta tänään väli­päi­vän, vaik­ka jak­sa­mis­ta oli­si riit­tä­nyt, sil­lä suo­lis­to temp­pui­li taas. Se oli niin pit­kään jo niin hyvä­nä, että olin mel­kein val­mis julis­ta­maan itse­ni paran­tu­neek­si, mut­ta nyt sit­ten yhtäk­kiä siis taas. Toi­von oikeas­taan, että tämä on joku ihan muu, joku oikea rapa­tau­ti eikä sen enti­sen mys­tee­ri­vai­van paluu. Tai jos se jäl­kim­mäis­tä onkin niin oli­si mie­luum­min edes pikai­nen enco­re kuin var­si­nai­nen come­back. Mut­ta oli mitä oli, suo­sio­no­soi­tuk­sia se ei minul­ta saa. #

Psy­koa­na­lyyt­ti­sin lasein varus­te­tut luki­ja­ni hok­si­vat täs­tä tie­tys­ti heti psy­ko­so­maat­ti­sen yhtey­den fysio­lo­gi­sen ja sie­lul­li­sen ripu­li­ni välil­lä. #

(Ajat­te­lin ruve­ta käyt­tä­mään kuvi­tus­ku­vis­sa­ni pseu­do­ne­pa­gra­fiik­kaa.) #

Hallintakäsitys

#14152. Keskiviikko, 25. elokuuta 2010 klo 15.29.48, kirjoittanut Jani.

Hal­lin­ta­kä­si­tys on englan­nik­si locus of cont­rol. Suo­men­nok­sen poi­min Hel­sin­gin avoi­men yli­opis­ton sivuil­ta löy­ty­nees­tä psy­ko­lo­gian sanas­tos­ta. #

Hal­lin­ta­kä­si­tys viit­taa hen­ki­lön käsi­tyk­seen elä­män­ta­pah­tu­mien syis­tä. Sisäi­sel­lä hal­lin­ta­kä­si­tyk­sel­lä varus­tet­tu hen­ki­lö uskoo yleen­sä itse ole­van­sa vas­tuus­sa tie­tyis­tä tapah­tu­mis­ta (eli hänen toi­mil­laan on mer­ki­tys­tä lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta). Sen sijaan ulkoi­sel­la hal­lin­ta­kä­si­tyk­sel­lä varus­tet­tu hen­ki­lö syyt­tää (tai kiit­tää) yleen­sä koh­ta­loa, ennal­ta­mää­rät­tyyt­tä, onnea, yhteis­kun­taa tai jotain muu­ta oman hal­lin­tan­sa ulko­puo­lis­ta teki­jää. #

Menes­tys­suun­tau­tu­nei­suus: 14 / 100 #

Sinul­la vai­kut­tai­si ole­van ulkoi­nen hal­lin­ta­kä­si­tys. Se mer­kit­see sitä, ettet usko voi­va­si vai­kut­taa sii­hen menes­tyt­kö teke­mi­sis­sä­si vai et. Kun pär­jäät hyvin, uskot sen toden­nä­köi­ses­ti joh­tu­van onnes­ta, oike­aan paik­kaan oike­aan aikaan sat­tu­mi­ses­ta tai teh­tä­vän help­pou­des­ta. Sen seu­rauk­se­na et myös­kään luul­ta­vas­ti las­ke hyvyy­dek­se­si sel­lais­ta­kaan, min­kä ansait­set. Itse­tun­to­si, moti­vaa­tio­si ja ylei­nen hyvin­voin­ti­si toden­nä­köi­ses­ti para­ni­si, jos huo­mai­sit kyke­ne­vä­si vai­kut­ta­maan elä­mä­si posi­tii­vi­siin tapah­tu­miin. #

Queen­dom: Are you in char­ge of your life? (suo­men­nos oma­ni) #

Vii­mei­sen virk­keen sana­va­lin­ta (“huo­mai­sit kyke­ne­vä­si”) pal­jas­taa nolol­la taval­la tes­tin­te­ki­jän oman hal­lin­ta­kä­si­tyk­sen. #

Mie­les­tä­ni olen itse­kin aiem­min ollut yhtä vah­vas­ti sisäi­sen hal­lin­ta­kä­si­tyk­sen ihmi­nen kuin mitä nykyi­sin totuu­den, eli ulkoi­sen. Täs­sä pitää kui­ten­kin mie­les­tä­ni ottaa huo­mioon myös se, mitä ihmi­nen pitää mer­ki­tyk­sel­li­se­nä. Uskon kyl­lä, että ihmi­nen pys­tyy vai­kut­ta­maan elä­män­sä kul­kuun asiois­sa, jot­ka ovat täy­sin mer­ki­tyk­set­tö­miä. Suu­ret lin­jat sen sijaan ovat silk­kaa sat­tu­maa. #