Sääli pukunaista
#7360. Torstai, 2. huhtikuuta 2009 klo 13.37.08, kirjoittanut Jani. 8
Tunnepaletiltani löytyy naisille varattu sääli ihmisyydestä. Se saattaa aktivoitua varsinkin jakkupukuisen naisen näkemisestä. #
Sitä tunnetta on vähän hankala kuvata, mutta kyse on jostain sentyyppisestä ajatusradasta, että tämä nainen on tehnyt parhaansa kätkeäkseen sukupuolensa ja ihmisyytensä jonkin roolin, tyypillisesti ammatillisen roolin taakse, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tunnen siis jotenkin omituisen korostuneesti sen, että se nainen on roolistaan poiketen oikeasti nahasta, karvoista ja hiestä tehty ihminen. On ikään kuin se ihmisyys, raadollisuus paistaisi kiusallisella tavalla läpi siitä hänen yllensä vetämästä roolista riippumatta siitä, paistaako se konkreettisesti läpi roolin välittömimmästä ilmentymästä (se jakkupuku) millään tavalla. #
Ei sen tunteen aktivoitumiseen jakkupukua vaadita, vaan se voi kyllä laueta vaikka meikkauksen takia, tai ihan minkä tahansa naisen näkemisestä. Sellainen korostunut tunne siitä, että se nainen on ihmisapina, eläin niin kuin me muutkin, vaikka naisten pitäisi oman yleisen ihannemaailmansa mukaan olla jotain eteeristä, kaiken tällaisen raadollisen yläpuolella niin kuin heidän aikakauslehtiensä photoshopatuissa valokuvissa. #
Se tunne ei siis pyöri minun itseni ympärillä sillä tavalla, että tämä ajatus naisesta eläimenä jotenkin inhottaisi minua, vaan se on tosiaankin sääliä: säälin ihmistä, jonka täytyy yrittää tekeytyä joksikin aivan muuksi kuin mitä on, ja joka on kenties yrittänytkin sitä parhaan kykynsä mukaan, eikä kuitenkaan ole siinä onnistunut, koska se on lopultakin mahdotonta olla niin perinpohjaisesti jotain muuta kuin mitä oikeasti on. #
Noin kirjoitettuna se ehkä valaisee ilmiön syntymekanismia: haiskahtaa projisoinnilta. Epäonnistunut yritys piilottaa oma todellinen minuus tuntuu minusta niin lohduttoman surulliselta, että siitä täytyy minulla olla jokin omakohtainen kokemus. Mutta miksi projisoin sen naisiin? En muista koskaan tunteneeni näin miesten suhteen. Vaikka pukumies olisi kuinka naurettava, se ei herätä minussa sääliä todellisen minuuden kätkemisen epäonnistumisesta. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2.4.2009 13:40[/klo] “, joka” → “. Se”
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
