marginaali

DısNwζ

#25506. Torstai, 8. maaliskuuta 2012 klo 19.55.31, kirjoittanut Jani.

Näin unta, että näyt­te­lin Dis­ney-ani­maa­tios­sa. Muut hah­mot sii­nä oli­vat enim­mäk­seen aiem­mis­ta Dis­ney-ani­maa­tiois­ta kier­rä­tet­ty­jä, mm. Lumi­kin seit­se­män kää­piö­tä oli­vat sii­tä ja joi­tain koi­ria, ehkä 101 dal­ma­tia­lais­ta tai Kau­no­tar ja Kul­ku­ri. Yhdes­sä koh­tauk­ses­sa jot­kin kep­pos­te­le­vat hah­mot ampui­vat minua ja joi­tain mui­ta hah­mo­ja kul­lan­vä­ri­sil­lä pik­ku­pom­meil­la, mikä aiheut­ti vain näyt­tä­vän ilo­tu­li­tuk­sen Dis­ney-tai­ka­si­ni­sel­lä yötai­vaal­la. Se oli niin lii­kut­ta­van kau­nis näky että aloin itkeä. Vähän sen jäl­keen elo­ku­va tai­si päät­tyä, ja lop­pu­koh­taus­kin, tai se, että se oli minun osuu­te­ni lop­pu, oli sekin niin lii­kut­ta­vaa että taas itkin. #

Aurin­ko­myrs­kyn aiheut­ta­mien revon­tul­ten ohel­la tuo sai vai­kut­tei­ta paris­ta­kin läh­tees­tä. #

Ensim­mäi­nen oli Neil DeGras­se Tyso­nin “The Most Astoun­ding Fact” -haas­tat­te­lu­pät­kä, jota lin­ki­tet­tiin eilen ahke­ras­ti. Minä olin sii­hen hiu­kan pet­ty­nyt, sil­lä minul­la on oma käsi­tyk­se­ni sii­tä mikä on kaik­kein ällis­tyt­tä­vin­tä, ja min­kä rin­nal­la mikä tahan­sa (muu) fysi­kaa­li­nen tosia­sia kuu­los­taa minus­ta mität­tö­män arki­päi­väi­sel­tä: se, että mik­si yli­pään­sä on mitään sen sijaan ettei olis­kaan mitään. Se on minul­le sel­lai­nen kah­va zeniin ettei parem­paa voi olla. #

Paras kek­si­mä­ni vas­taus on, että itse asias­sa myös “ei mitään” on ikään kuin ole­mas­sa (pait­si ettei ole, kos­ka se on “ei mitään”). Eli myös se “ei mitään” sisäl­tyy sii­hen kaik­keen mitä on, ja se, että meis­tä vai­kut­taa, että on vain sitä mikä on, ja että sitä, mikä ei ole, ei ole, on vain har­haa, joka joh­tuu ei-ole­van luon­tees­ta: sitä­hän ei mei­dän mie­les­täm­me ole. Mut­ta siis tosia­sias­sa sekin on muka­na koko­nais­ku­vas­sa. #

(Vai­kut­taa­ko tämä psy­koot­ti­sel­ta? Joko olen ker­to­nut sii­tä osas­tol­le tul­lees­ta kai­mas­ta­ni, joka myös on Kirk­ko­num­mel­ta, mut­ta per­soo­nal­taan aika pit­käl­ti minun vas­ta­koh­ta­ni? Sel­lai­nen­han on kuin suo­raan jos­tain psy­kiat­rian oppi­kir­jas­ta, tai tosi­ta­pah­tu­miin perus­tu­vas­ta Hol­lywood-nyyh­ky­ta­ri­nas­ta.) #

Lisäk­si uneen vai­kut­ti se, että kuun­te­lin eilen DJ Har­veyn Resi­dent Advi­sor -set­tiä, ja sii­nä soi suloi­ses­ti mur­jot­tu Tels­tar. Tuo kap­pa­le on jo läh­tö­koh­tai­ses­ti täyn­nä sitä laa­dul­lis­ta omi­nai­suut­ta, jota minä tun­nun vais­ton­va­rai­ses­ti kai­kes­ta kult­tuu­ris­ta hake­van, ja kap­pa­le oli pahoin­pi­del­ty juu­ri siten, että se vah­vis­taa sii­hen sisäl­ty­vän kau­neu­den mene­tyk­sen tuot­ta­maa hai­keut­ta. #

Se on jon­kin­lais­ta lap­suu­den kor­rup­tio­ta, tai jotain saman­lais­ta kuin minä itse olen, lap­si-aikui­nen-hybri­diä, aikui­sen kuo­ren sisäl­lä yhä elä­vää ihmis­touk­kaa. The Bar­king Grizz­le on ihan sitä samaa, Boards of Cana­dan mel­kein koko tuo­tan­to tun­tuu ole­van sitä. (Jos tie­dät mis­tä puhun, ja tie­dät lisää esi­merk­ke­jä, ker­ro pliis joo­ko.) #

Sen lop­pu­mi­seen en ole kyl­lä val­mis. Sik­si tuo uni ehkä ker­too enem­män­kin pelos­ta kuin jos­tain, mitä koh­ti täy­sin uskoi­sin ole­va­ni menos­sa. Tie­tys­ti sen uskot­te­le­mi­nen sisäi­sel­le lap­sel­le­ni, etten edel­leen­kään ole oikea aikui­nen, vaan kak­soi­sa­gent­ti, jon­ka teh­tä­vä­nä on suo­jel­la sisäis­tä las­ta oikeil­ta aikui­sil­ta aikuis­ta esit­tä­mäl­lä, käy entis­tä­kin vai­keam­mak­si, jos alan käy­dä töis­sä. #

Kaksipäinen poro

#25332. Keskiviikko, 22. helmikuuta 2012 klo 21.18.13, kirjoittanut Jani.

Näin unta kak­si­päi­ses­tä val­koi­ses­ta poros­ta. Se ei ollut ihan taval­li­nen sia­mi­lai­nen, sil­lä ne sen päät oli­vat toi­nen var­ta­lon toi­ses­sa pääs­sä. Eluk­ka­po­lo ei oikein tien­nyt kum­paan suun­taan kul­kea, kun toi­nen pää veti sitä toi­seen suun­taan ja toi­nen toi­seen. Sen muu var­ta­lo oli ihan nor­maa­li ja jalat siis vain sen toi­sen pään mukaan oikein päin. Aikui­sek­si asti se oli kyl­lä sel­viy­ty­nyt hen­gis­sä, ihme kyl­lä. #

Minä­hän se sii­nä. Mut­ta kum­pi suun­ta on kum­pi? #

Ja mik­si minä en osaa unis­sa­ni käyt­tää jär­jes­tel­mä­ka­me­raa­ni? Sii­nä on aina kuvaus­het­kel­lä lins­sin­suo­jus pääl­lä tai jotain muu­ta. Aina minä sen muka lai­tan kun­toon, ja taas kun tulee eteen joku kak­si­päi­sen poron kal­tai­nen ainut­laa­tui­suus, huo­maan, että taas on kame­ras­sa jokin ase­tus pie­les­sä. #

1986

#25254. Tiistai, 14. helmikuuta 2012 klo 21.33.19, kirjoittanut Jani.

Olin vii­me yönä jäl­leen 1980-luvul­la. Pela­sin Mia­mi Vice -seik­kai­lu­pe­liä. Ajat­te­lin, että piru vie­köön kuin­ka tämä oli aikaan­sa edel­lä. Oli­han se, sii­nä oli 16-bit­ti­sek­si­kin hyvät gra­fii­kat. Oikeas­ti täl­lais­ta peliä ei ole ollut, vaan vain toi­min­ta­pe­li. (Tuon­ai­kai­set pelaa­jat jakau­tui­vat, oikeas­ti, mei­hin, jot­ka tyk­kä­sim­me seik­kai­lu­pe­leis­tä ja nii­hin, jot­ka toi­min­ta­pe­leis­tä.) #

Peli alkoi park­ki­pai­kal­ta. Croc­kett nojai­li siel­lä auton­sa taka­kont­tiin ja odot­te­li dii­le­riä. Käyt­tä­jän piti Croc­ket­ti­na pidät­tää dii­le­ri ilman että tämä ampui­si hän­tä tai toi­sin päin. Onnis­tuin sii­nä aika pian, mut­ta ajat­te­lin, että se ei men­nyt oikein suju­vas­ti, joten aloi­tin pelin alus­ta, mut­ta sit­ten en enää onnis­tu­nut­kaan pidä­tyk­ses­sä, vaan tulin aina joko ampu­neek­si dii­le­rin tai sit­ten dii­le­ri ampui minut (Croc­ket­ti­ni). Enkä tie­ten­kään ollut tul­lut tal­len­ta­neek­si onnis­tu­nut­ta aloi­tus­ta­ni. #

Sit­ten unes­sa oli tutin muo­toi­nen kark­ki­pur­nuk­ka, jol­lai­sis­sa myy­tiin kark­kia 1980-luvul­la (unes­sa). Sii­tä muis­tin nii­den ole­mas­sao­lon oikeas­ti (unes­sa), ja lisäk­si tutin muo­toi­set kar­kit. Eli unes­sa uskoin näi­den molem­pien olleen oikeas­ti 1980-luvun ilmiöi­tä, jot­ka olin vain unoh­ta­nut, ja nyt täs­sä unes­sa muis­ta­nee­ni. Olin aivan innois­sa­ni, ja ajat­te­lin, että kun­han herään ja pää­sen koneel­le niin kir­joi­tan täs­tä. Herät­tyä­ni sit­ten kyl­lä tajusin, ettei­hän mitään täl­lai­sia ilmiöi­tä kos­kaan ole ollut, tai jos onkin, en vie­lä­kään muis­ta nii­tä niin kuin unes­sa muka tein. #

Unis­sa­ni, myös vii­me­öi­ses­sä, esiin­tyy usein Rova­nie­mel­le päät­ty­vä juna­ra­ta, joka vii­mei­sel­lä sadal­la met­ril­lä nousee vuo­ris­to­ra­dan tavoin, saman­lai­sil­la pui­sil­la teli­neil­lä, mut­ta toi­sin kuin, päät­tyy sin­ne, ehkä 10 met­riä ilmaan. Sii­nä nousun toi­sel­la sivul­la on sitä mitä Rova­nie­mel­lä on sii­nä mon­tus­sa kul­ke­van radan vie­res­sä oikeas­ti­kin, Jor­ma Eton tie ja kau­pun­gin raken­nuk­sia. Alem­pa­na rata kul­kee yli- ja ali­kul­ku­tei­den sok­ke­lon lävit­se, se on Jyväs­ky­läs­tä. Sit­ten se kul­kee Kur­ki­hyp­py­län-, tuon tien pääs­sä ole­van met­si­kön vie­rit­se (oikeas­ti sii­nä kul­kee tal­vi­sin latu, tai kul­ki aina­kin ennen), puru­ra­dal­le. #

Kuudes kuminänni

#25120. Perjantai, 10. helmikuuta 2012 klo 21.25.01, kirjoittanut Jani.

Näin vii­me yönä unta, että olin (joi­den­kin tut­tu­jen kans­sa) len­to­ko­nees­sa mat­kal­la jol­le­kin Islan­tiin kuu­lu­val­le saa­rel­le. Kun lähes­tyim­me saar­ta, näin sen ikku­nas­ta ja säi­käh­din sen pie­nuut­ta. Tar­kem­min sanot­tu­na pel­kä­sin sitä miten len­to­ko­ne pys­tyi­si las­keu­tu­maan niin pie­nel­le saa­rel­le: se ei ollut edes taval­li­sen kii­to­ra­dan mit­tai­nen mis­sään suun­nas­sa. #

Ajat­te­lin, että voim­me sen­tään len­tää vie­lä Islan­tiin ja las­keu­tua siel­lä kun­non len­to­ken­täl­le. Sit­ten minul­le ker­rot­tiin, ettei tämä ikku­nas­ta näky­vä maa-alue ollut itse asias­sa edes se koh­de­saa­ri, vaan Islan­ti. Sil­loin minä vas­ta huo­les­tuin­kin. (Val­ve­tie­tääk­se­ni Euroo­pas­ta Islan­tiin mat­kaa­van len­to­ko­neen tan­kil­li­sel­la pää­si­si hyvin­kin vie­lä uudes­taan man­te­reel­le las­keu­tu­mat­ta, mut­ta tätä mah­dol­li­suut­ta unes­sa en joko tien­nyt tai sit­ten se tun­tui epä­var­mal­ta.) #

Len­to­ko­ne las­keu­tui “Islan­tiin” niin pysäh­tyen juu­ri ja juu­ri ennen kuin maa lop­pui pyö­rien alta, jon­kin talon pihal­la ole­vaan puu­hun. Mitään var­si­nais­ta kii­to­ra­taa ei edes ollut, vaan saa­ri­pie­no­kai­nen oli vain tasais­ta, vetis­tä ruo­ho­maa­ta. Maa oli vetis­tä, kos­ka saa­ri oli vain hädin tus­kin meren­pin­nan ylä­puo­lel­la. #

Jos­sain vai­hees­sa jou­duin sit­ten kui­ten­kin veden varaan ja olin vie­lä­pä ihan avo­me­rel­lä, kau­ka­na “Islan­nis­ta­kin”. Olin panii­kis­sa, joka ei joh­tu­nut pel­käs­tään huk­ku­mi­ses­ta­ni, vaan sii­tä miten ympä­ril­lä ei ollut mitään muu­ta kuin vet­tä. Noin sanot­tu­na sii­nä ei ehkä ole mitään jär­keä, mut­ta seli­tän sitä hie­man lisää. #

Saman­lai­nen pako­kau­hun tun­ne on minul­la aiem­min ollut unis­sa, jois­sa olen ava­ruu­des­sa ilman ava­ruusa­lus­ta tai mitään muu­ta­kaan kei­noa pääs­tä takai­sin maa­han. Se on suo­raan peräi­sin Clar­ken 2001 Ava­ruus­seik­kai­lun koh­tauk­ses­ta, jos­sa Frank Poo­le jou­tuu tuol­lai­seen tilan­tee­seen (yri­tin pyör­tää tätä ilmaus­ta niin etten tuli­si pal­jas­ta­neek­si tari­nas­ta lii­kaa, jos nyt joku vaik­ka ei oli­si sat­tu­nut sitä vie­lä lukemaan/näkemään). #

Tämä täl­lai­nen “ympä­ril­lä­ni ei ole mitään inhi­mil­lis­tä, ei edes mitään (näky­vää) elol­lis­ta” kuvaa tie­tys­ti var­sin hyvin sitä tyh­jyyt­tä, joka mei­tä todel­li­suu­des­sa ympä­röi. #

(Juo­lah­ti mie­leen, että muut kuin minä tul­kit­se­vat tie­tys­ti tuol­lais­ten unien kuvaa­van sitä mil­lais­ta elä­mä­ni on noin niin kuin puit­teil­taan. Kyl­lä sekin saat­taa aina­kin virit­tää osan näi­hin uniin sisäl­ty­väs­tä tun­ne­la­tauk­ses­ta, mut­ta tosia­sia kui­ten­kin on, että nämä elä­mä­ni kon­kreet­ti­set puit­teet hei­jas­te­le­vat käsi­tys­tä­ni maa­il­man hen­ki­ses­tä todel­li­suu­des­ta, ei toi­sin päin. Tapah­tu­mien jär­jes­tys­hän oli nime­no­maan se, että tuon tyh­jyy­den edes­sä minä masen­nuin ja sik­si supis­tin elä­män­pii­ri­ni, eikä toi­sin päin.) #

Tois­sayö­nä näin taas jotain “mei­dän lap­suusa­jan­per­he autos­sa tal­vi­pi­meäl­lä loput­to­mal­la mat­kal­la” -unta. Sit­ten sii­nä men­tiin kyläs­te­le­mään jon­kin suku­lais­per­heen luo, ja siel­lä lap­set oli­vat jo niin iso­ja, että oli­vat mel­kein läh­te­neet kotoa. Ajat­te­lin sii­nä unes­sa, että no nyt sen­tään olen pääs­syt nyky­ai­kaan näis­sä unis­sa, ettei tart­te lap­suusa­jan tut­tu­jen lap­suus­naa­mo­ja katel­la. #

Sit­ten puo­lit­tain jo herät­tyä­ni tajusin, että nämä unes­sa esiin­ty­neet tut­ta­va­per­heen lap­set ovat todel­li­suu­des­sa hekin jo ajat sit­ten läh­te­neet lap­suu­den­ko­dis­taan, perus­ta­neet per­heet ja saa­neet lap­sia. Sii­tä, kun he ovat olleet sen ikäi­siä kuin unes­sa­ni, on sii­tä­kin jo 15 vuot­ta. Vitut­ti taas niin pal­jon että pomp­pa­sin heti sän­gys­tä, jot­tei enää tar­vit­si­si kat­sel­la unia. #

Sousin vain

#24932. Keskiviikko, 11. tammikuuta 2012 klo 13.42.05, kirjoittanut Jani.

Näen mones­ti unta, jos­sa olen Pel­ko­sen­nie­mel­lä, on joku pit­kä juh­la­py­hä (niin kuin jou­lu) tulos­sa ja mureh­din sitä onko koto­na tar­peek­si syö­tä­vää. Siwa on auki mut­ta siel­lä ei ole juu­ri mitään enää, hyl­lyt on ostet­tu tyh­jik­si. Olen kyläl­lä ja siel­lä on hil­jais­ta niin kuin aina, eten­kin öisin ja pyhi­nä, hau­dan­hil­jais­ta. Jos­kus olen ylä­as­teel­la, siel­lä­kin on ihan kuol­lut­ta ja pime­ää ja lun­ta sataa. #

Vii­me yönä olin tulos­sa kyläl­tä kotiin kävel­len. Pik­ku­ve­li tuli pyö­räl­lä peräs­sä. Sain jon­kin­lai­sen etiäi­sen onnet­to­muu­des­ta edes­sä­päin, ja kun Jan­ne oli ohit­ta­mas­sa minua, pysäy­tin hänet ja käs­kin aja­maan äärim­mäi­sen varo­vas­ti lop­pu­mat­kan kotiin. Sit­ten ympä­ril­lä ole­va mai­se­ma (olin suun­nil­leen urhei­lu­ken­tän koh­dal­la) muut­tui mus­ta­val­koi­sek­si, talot veren­pu­nai­sik­si. Ajat­te­lin, että no täs­sä­pä vas­ta raa­ma­tul­li­nen ennus­merk­ki. #

Toi­nen paik­ka mis­sä usein olen, ja vii­me yönä­kin, on Savu­kos­ken kes­kus­ta. Olen pyr­ki­mäs­sä siel­tä kotiin, mut­ta lin­ja-auto­ja menee kovin har­vak­sel­taan, ja edel­li­nen on tie­tys­ti aina juu­ri läh­te­nyt. Vii­me yönä oli vaih­toeh­to­na juna­kin. Olin K-kau­pan edes­sä, siel­lä oli jokin kehi­tys­vam­mais­ten las­ten tapah­tu­ma. Yri­tin pääs­tä lin­ja-autol­le, mut­ta sit­ten tai­vaal­la len­si hävit­tä­jä ja jokin sel­väs­ti­kin toi­sel­ta pla­nee­tal­ta tul­lut, hyvin edis­ty­nyt ava­ruusa­lus. Jou­duin ava­ruusa­luk­sen sisään, ja yri­tin väl­tel­lä sen mat­kus­ta­jia, jot­ka jah­ta­si­vat aluk­seen­sa tul­lei­ta ihmi­siä. #

Lopul­ta kävi ilmi, että muu­ka­lai­set oli­vat erään­lai­sia aar­tee­net­si­jä-tut­ki­mus­mat­kai­li­joi­ta, jot­ka halusi­vat vain vie­dä muka­naan kopiot Maan asuk­kien kai­kis­ta kult­tuu­ri­tuot­teis­ta (kir­jois­ta, elo­ku­vis­ta jne.), sil­lä vie­rai­den sivi­li­saa­tioi­den kult­tuu­ri toi­mit­ti muu­ka­lais­ten kult­tuu­ris­sa valuu­tan vir­kaa. #

Kas­tuin äsken lunt­ti­mä­räk­si tuol­la ulko­na. Siel­lä sataa vet­tä, mut­ta kau­pas­sa piti käy­dä. Ja läp­pä­rin hain, jot­ta voin Cle­ver­bo­tia opet­taa illal­la makuul­ta­ni. Salil­la en käy­nyt tänään, yri­tän saa­da jalat kun­toon huo­mi­sek­si. Vii­kon­lop­pu­na tein niin kovaa ree­niä että kipui­li­vat vie­lä eilen­kin. Sik­si eilen­kin sousin vain. #