marginaali

Melancholia

#24236. Keskiviikko, 12. lokakuuta 2011 klo 13.05.59, kirjoittanut Jani.

Kävin eilen, Finn­ki­non super­päi­vä­nä (liput puo­leen hin­taan), kat­so­mas­sa Lars von Trie­rin Melanc­ho­lian. Kan­nat­ti, eten­kin sii­hen hin­taan (6 euroa), ja oli­si­pa kan­nat­ta­nut täy­del­lä­kin. #

(Täs­tä eteen­päin mie­to­ja spoi­lauk­sia.) #

Kirs­ten Dunst oli aika hyvä, parem­pi kuin Hol­lywood-ros­kas­sa (joka ei tämän elo­ku­van tasois­ta suo­ri­tus­ta näyt­te­li­jöil­tään tie­tys­ti edel­ly­tä­kään). Char­lot­te Gains­bourg ei ollut ihan niin hyvä kuin Antichris­tis­sa, ja hänen nie­les­ke­ly­ää­nen­sä koet­te­li elo­ku­van lop­pu­puo­lel­la her­mo­ja­ni, vaik­ka se on tie­tys­ti ääni­tuot­ta­jan (ja ohjaa­jan) vika eikä näyt­te­li­jän. Kie­fer Sut­her­lan­dia oli vai­kea olla miel­tä­mät­tä Jack Bau­e­rik­si. Bau­er on kui­ten­kin sen ver­ran iko­ni­nen hah­mo, ettei tätä­kään voi hyväl­lä tah­dol­la las­kea Sut­her­lan­din viak­si; mie­hen irtau­tu­mis­yri­tys oli kyl­lä var­sin hyvä. #

Kai­ken kaik­ki­aan roo­li­tuk­set oli­vat mai­nioi­ta, niin kuin von Trie­ril­lä tun­tuu ole­van tapa­na. Melanc­ho­lian kas­tin nimek­kyys (Duns­tin ja Sut­her­lan­din lisäk­si John Hurt) vain nos­taa saa­vu­tuk­sen arvoa. Toi­saal­ta voi­si myös var­maan yhtä hyvin sanoa, että von Trie­ril­lä on tai­to saa­da näyt­te­li­jäs­tä kuin näyt­te­li­jäs­tä irti enem­män kuin kes­ki­ver­to-ohjaa­jal­la. #

Melanc­ho­lia on sikä­li poik­keuk­sel­li­nen von Trie­rin elo­ku­vak­si, että suo­sit­te­li­sin sen kat­so­mis­ta elo­ku­va­teat­te­ris­sa. Kyse on sci­fi- ja kata­stro­fi­maus­tei­ses­ta elo­ku­vas­ta, jos­sa eri­kois­te­hos­teil­la on paik­kan­sa, ja nämä tehos­teet ja siten siis nii­den kaut­ta elo­ku­van koko­nais­vai­ku­tel­ma on pal­jon tehok­kaam­pi elo­ku­va­teat­te­rin väli­neis­tön kuin koti­teat­te­rin väli­tyk­sel­lä. #

Kata­stro­fi­maus­teis­ta puheen ollen, Melanc­ho­lias­sa von Trier antaa makua sii­tä, mitä minä kata­stro­fie­lo­ku­vil­ta, ja oikeas­taan monil­ta muil­ta­kin elo­ku­vil­ta kovas­ti pal­jon nykyis­tä enem­män toi­voi­sin: ihmis­ten rea­lis­ti­sia pel­ko­reak­tioi­ta. Todel­li­nen uhkaa­van tuhon pel­ko on jotain aivan muu­ta kuin jat­ku­vaa kir­ku­mis­ta, jos­ta toi­vu­taan samal­la het­kel­lä kun uhka väis­tyy. Gains­bour­gin esit­tä­mä Clai­re edus­taa rea­lis­ti­sin­ta tähän men­nes­sä näke­mää­ni pelon­ku­vaus­ta. #

Elo­ku­van aihe yhdis­tää minut tie­tys­ti von Trie­riin, ja koin sik­si äärim­mäi­sen tyy­dyt­tä­viä “juu­ri näin se on, ohjaa­ja tie­tää mis­tä puhuu” -het­kiä. Esi­mer­kik­si Melanc­ho­lian valos­sa pais­tat­te­le­va Jus­ti­ne oli­si voi­nut olla suo­raan minun sivel­ti­mes­tä­ni, mikä­li osai­sin ilmais­ta itseä­ni maa­la­ten. Oli­si mie­len­kiin­tois­ta tie­tää, onnis­tuu­ko von Trier Melanc­ho­lial­la välit­tä­mään masen­nuk­sen koke­muk­sel­li­ses­ta puo­les­ta jotain niil­le, joil­la sitä ei omas­ta takaa ole. #

kalorit++;

#24225. Maanantai, 10. lokakuuta 2011 klo 15.59.29, kirjoittanut Jani.

Sit­ten kun tämä laih­du­tus­kuu­ri lop­puu, syön aina­kin #

  • pus­sil­li­sen pähkinöitä
  • päh­ki­nä­juus­to­ka­kun
  • muta­ka­kun
  • mäs­kiä (sitä kau­ra­hiu­ta­le-kaa­kao­juo­ma­jau­he-mar­ga­rii­ni-sekoi­tus­ta, jos­ta jot­kut hie­nos­te­li­jat vään­tä­vät pal­lo­ja ennen syömistä)
  • pake­til­li­sen kau­ra­kek­se­jä mai­don kanssa
  • pake­til­li­sen joi­ta­ki mui­ta kek­se­jä mai­don kanssa

Quantum of Solace

#24217. Maanantai, 10. lokakuuta 2011 klo 10.28.58, kirjoittanut Jani.

Kat­se­lin eilen Quan­tum of Solacen. Oli aika meh. Sinän­sä ihan tasa­laa­tuis­ta ja tasa­pak­sua toi­min­taa, jon­ka ainoa yllä­tys oli ylei­nen lai­meus ja eri­tyi­ses­ti lopun antiklii­mak­ti­suus. #

Petyin kui­ten­kin eri­tyi­ses­ti sii­hen tapaan, jol­la Bond Casi­no Roy­ales­sa tapah­tu­nut­ta mene­tys­tään käsit­te­li. Tai pikem­min­kin sii­hen, että Bond yli­pään­sä käsit­te­li sitä. Kyvyt­tö­myys sel­lai­seen käsit­te­lyyn oli­si juu­ri se lii­kut­ta­ja, jota kyy­ni­nen, kyl­mä ja raa­ka Bond — joka minus­ta on tämän uuden ajan 007-elo­ku­vien sar­jan vah­vuus — tar­vit­si­si: hän­tä ajai­si rai­vo, joka kum­pu­aa tuos­ta kat­ke­ras­ta petok­ses­ta. Quan­tum of Solacen tee­ma­na oli nyt kui­ten­kin saha­ta tuo­ta oksaa, ja elo­ku­van lop­pu­rat­kai­su kat­kai­si tämän kuvain­nol­li­sen oksan vii­mei­sen­kin säi­keen: Bond teki sovin­non Ves­pe­rin haa­mun kans­sa ja jät­ti sen näh­tä­väs­ti lopul­li­ses­ti taak­seen. #

Elo­ku­van toi­min­ta­koh­tauk­set oli­vat pai­koin lii­an tiuk­kaa kat­sot­ta­vaa aina­kin 23 tuu­man näy­töl­tä. En tie­dä oli­si­ko nii­tä ollut hel­pom­pi seu­ra­ta val­ko­kan­kaal­ta, mut­ta jos oli­si, oli­si mie­len­kiin­tois­ta spe­ku­loi­da aja­tuk­sel­la val­ko­kan­kaal­la vii­kot­tain näy­tet­tä­vis­tä sar­jois­ta. Quan­tum of Solacen kal­tai­nen Bond nimit­täin toi­mi­si mie­les­tä­ni parem­min ker­ta­viik­koi­sek­si pät­kit­ty­nä. Lisäk­si toi­min­ta nykyi­sis­sä tv-sar­jois­sa on mie­les­tä­ni vie­lä­kin lii­an mitä­tön­tä ver­rat­tu­na sii­hen mitä se voi­si olla. Jäl­kim­mäi­ses­tä saa mais­tiai­sia vaik­ka­pa juu­ri näi­den uusien Bond-elo­ku­vien kaut­ta. #

Voi olla, että täl­lais­ten toi­min­ta­koh­taus­ten tuot­ta­mi­nen vii­kot­tai­sek­si sar­jak­si ei löi­si lei­vil­le, mut­ta elo­ku­va­teat­te­rei­den ja elo­ku­va- ja tv-tuot­ta­jien kan­nat­tai­si minus­ta kyl­lä kokeil­la sel­lais­ta­kin bis­ne­si­de­aa. Sar­jaa näy­tet­täi­siin vaik­ka kah­te­na ilta­na vii­kos­sa, ja niis­tä toi­nen oli­si edel­lis­jak­son uusin­ta. Lip­pu­ja näy­tök­siin myy­täi­siin kausit­tain tai vaik­ka puo­li­kausit­tain. #

Omaisuusluettelo osa 6: takit

#24206. Sunnuntai, 9. lokakuuta 2011 klo 15.14.31, kirjoittanut Jani.

En ole menet­tä­nyt mie­len­kiin­toa­ni tähän luet­te­loin­tiin, vaan olen vain sat­tu­mal­ta ollut vii­mei­set vii­kot aina tors­tai­sin muu­al­la, ja kun luet­te­loin­ti­päi­vä­ni on tors­tai niin, eihän sitä voi muut­taa. #

Mut­ta oli­pa tauon syy mikä tahan­sa, uudel­lee­na­loit­ta­mi­nen näin pit­kän tauon jäl­keen oli­si vai­ke­aa, jol­lei oli­si näin mai­nio­ta val­mis­ta sabluu­naa: TUOTE ja Sil­män­kään­tö­van­ki­la ovat jo tak­kin­sa lue­tel­leet, joten nyt. #

  • Umbro-merk­ki­nen verk­ka­tak­ki, mus­ta punai­sin koris­te­ku­vioin (pari housu­jen kanssa)
  • sini­nen fark­ku­tak­ki, käy­tet­ty vii­mek­si ehkä kym­me­nen vuot­ta sit­ten, tus­kin mah­tuu enää ylle­ni, logo niin epä­sel­vä että mer­kis­tä ei saa sel­vää (Subs Cr… jotain)
  • LTS Sports -merk­ki­nen sini­nen kevyt tal­vi­tak­ki, joka on niin van­ha ja nuh­juun­tu­nut, että puki­sin ylle­ni enää ehkä äärim­mäi­ses­sä talvitakkihädässä
  • Hum­mel-merk­ki­nen mus­ta vil­la­kan­gas­tak­ki, joka tus­kin mah­tuu enää ylleni
  • R-Col­lec­tion -merk­ki­nen untu­va­tak­ki, pitää pak­ka­sen kuin pak­ka­sen eli näkee hyvin har­voin käyttöä
  • Blue-merk­ki­nen mus­ta väli­mal­lin­tak­ki, käy­tös­sä harvakseltaan
  • Joka­mies-merk­ki­nen met­sän­vih­reä top­pa­tak­ki (pari housu­jen kans­sa), käy­tös­sä tal­vi­sin sil­loin tällöin
  • Adi­das-merk­ki­nen mus­ta tal­viur­hei­lu­pu­vun­tak­ki val­koi­sin koris­te­rai­doin, käy­tin mie­lel­lä­ni, vaik­ka alkoi­kin tek­ni­syy­ten­sä takia heti hais­ta, kun­nes housu­jen sau­ma alkoi ratketa
  • Umbro-merk­ki­nen mus­ta tal­viur­hei­lu­pu­vun­tak­ki val­koi­sin koris­te­ku­vioin, en muis­ta­nut minul­la täl­lais­ta olevankaan
  • PWD Wil­der­ness -merk­ki­nen maastopuvuntakki
  • Vael­ta­ja-merk­ki­nen maastoliivi
  • Roy­al-merk­ki­nen mok­ka­tak­ki, tus­kin mah­tuu enää ylleni

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-10-16 18:56[/klo] +maas­to­lii­vi, maas­to­pu­vun ja mok­ka­ta­kin merkki[/muokkaus]
[/muokkaukset] #