marginaali

Kurssipäivä 8

#23235. Keskiviikko, 10. elokuuta 2011 klo 18.01.15, kirjoittanut Jani.

Aamu­päi­vä oli siis vie­lä sitä itse­näis­tä työs­ken­te­lyä. Kos­ka vie­lä ei ole kovin pal­jon val­miuk­sia var­si­nai­seen työn­ha­kuun, se oli käy­tän­nös­sä netis­sä sur­faa­mis­ta aiheen tii­moil­ta. Kävin ensin Pris­mas­sa, ja menin sit­ten tun­tia ennen lou­na­sai­kaa Avi­reen haa­hui­le­maan. Atk-luok­ka oli lukos­sa, joten jou­duin pyy­tä­mään sen avaa­mi­seen rat­kai­sua vah­ti­mes­ta­ril­ta. Kes­kus­te­lu++. #

Eilis­ten sur­fai­lu­jen jäl­keen olin aika masen­tu­nut. Työ­voi­ma­toi­mis­ton ilmoi­tuk­sia sela­tes­sa tun­tui, että olen aset­ta­nut itse­ni taas ihan lii­an ison ura­kan eteen, eikä täs­tä tule mitään. Tänään etsis­ke­lin sit­ten paik­ko­ja ihan yri­tys­ten omien sivu­jen kaut­ta, ja se näyt­ti jo pal­jon toi­voa-anta­vam­mal­ta.  #

Haas­te­lin vähän kurs­si­ka­ve­rei­den­kin kans­sa, oma-aloit­tei­ses­ti ja kes­kus­te­lu­teh­tä­vää sil­mäl­lä­pi­täen. Sar­jas­sam­me oli­si ilman muu­ta jää­nyt teke­mät­tä, jos ei teh­tä­vää oli­si. Kes­kus­te­lu++. #

Ilta­päi­vän oppiai­ne oli atk. Opet­ta­ja kysyi kun­kin taus­tat ja ansio­luet­te­lo­ti­lan­teen, ja sit­ten tutus­tut­tiin yhtei­sel­tä tal­tiol­ta löy­ty­viin CV:nluomisohjeisiin. Alkoi pik­kui­sen ahdis­taa, kun mie­tin, että mah­taa­ko minul­la olla työ­to­dis­tuk­sia enää mis­sään tal­les­sa. #

Kotiin tul­tua­ni kai­voin sit­ten todis­tus­kan­sio­ni esiin, ja siel­lä­hän ne kaik­ki oli­vat siis­tis­ti kir­je­kuo­res­sa, met­sä­nis­tu­tuk­sia ja armei­jan pal­ve­lus­to­dis­tuk­sia myö­ten. Huo­men­na nii­den poh­jal­ta on hyvä läh­teä luo­maan ansio­luet­te­loa ja ehkä hake­mus­hah­mo­tel­mia­kin. #

Huo­mi­saa­mu­na on myös ensim­mäi­nen tapaa­mi­nen oman ohjaa­jan kans­sa. Sii­tä­kin pitäi­si saa­da vähän eväi­tä näi­hin haku­hom­miin. Met­säs­tin ohjaa­jaa­ni käsii­ni jo tänään, ilmoit­taak­se­ni että myö­häs­tyn (junien takia) sen vii­si minuut­tia. Sii­tä­kin kes­kus­te­lu++. #

Kurssipäivä 6

#23166. Maanantai, 8. elokuuta 2011 klo 17.18.58, kirjoittanut Jani.

Meno­mat­kal­la muis­tin unoh­ta­nee­ni urhei­lu­vaat­teet. #

Aamu­päi­vä päh­käil­tiin omia kiin­nos­tuk­sen­koh­tei­ta ja osaa­mi­sia. #

Ruo­ka­na oli kaa­li­kää­ry­lei­tä, tosi hyviä! #

Ruu­an jäl­keen Avi­ren psy­ko­lo­gi tuli hake­maan, kun en ollut ilmaan­tu­nut sovit­tuun aikaan. Tar­kis­tin jäl­ki­kä­teen, ja olin kyl­lä kir­jan­nut tapaa­mi­sen kän­nyk­kään, mut­ten ollut virit­tä­nyt sii­hen häly­tys­tä. Ja oli­si­ko se kuu­lu­nut­kaan kun puhe­lin on äänet­tö­mäl­lä. #

Tapaa­mi­ses­sa käy­tiin vähän läpi taus­to­ja­ni psyyk­kis­ten ongel­mien osal­ta, ja tavoit­tei­ta­ni. Sat­tui onnek­si sel­lai­nen päi­vä, että sain asia­ni sano­tuk­si ihan suju­vas­ti, eikä niin kuin tuol­la tähän asti, että on tun­tu­nut, että mon­ger­ran ihan käsit­tä­mät­tö­miä. #

Sit­ten oli sitä lii­kun­taa, syviä vat­sa­li­hak­sia ja lopuk­si ren­tou­tus. #

Pää­tä sär­ki koko päi­vän, vis­siin las­kin vii­kon­lop­pu­na kofeii­nit vää­rin. #

Kurssipäivä 5

#23154. Perjantai, 5. elokuuta 2011 klo 18.13.49, kirjoittanut Jani.

Herä­sin kel­lon­soit­toon, mut­ta olin nuk­ku­nut ihan tar­peek­si ja men­nes­sä ihan hyvil­lä mie­lin. #

Askar­rel­tiin­pas­kar­rel­tiin aamus­ta vähä­sen, ja sit­ten ruo­kaa. Seu­raa­vak­si minul­la oli se lää­kä­rin tapaa­mi­nen. Jän­nä­sin etu­kä­teen vähän sitä, että kuin­ka ker­kiän läh­te­mään lää­kä­ril­tä ajois­sa, sil­lä minul­la oli psy­ko­lo­gil­le­me­no sen jäl­keen, mut­ta kävi­kin sel­lai­nen epä­to­den­nä­köi­nen sat­tu­ma, että lää­kä­ri oli etua­jas­sa: pää­sin sisään jo 11.40 vaik­ka aika oli vas­ta 12:lta. #

Lää­kä­rin kans­sa käy­tiin ylei­ses­ti läpi ter­vey­den­ti­laa­ni (tähän men­nes­sä täyt­te­le­mie­ni lomak­keit­ten poh­jal­ta), ja sen vai­ku­tus­ta työ­har­joit­te­luun ja mui­hin tule­vai­suu­den­suun­ni­tel­miin. Ihan muka­va mies oli se lää­kä­ri, jos­kin huo­ma­sin miel­lyt­tä­mi­sen­ha­lu­ni ja “ei minus­sa mitään vikaa ole” -esit­tä­mi­sen­ha­lu­ni nouse­van taas vah­vas­ti pin­taan. Ehkä se(kin) on suku­puo­li­si­don­nais­ta. #

Sii­hen päät­tyi tämä päi­vä ja viik­ko­ni Avi­res­sa. Jat­kuu ensi vii­kol­la. #

Kurssipäivä 1

#23088. Maanantai, 1. elokuuta 2011 klo 18.20.30, kirjoittanut Jani.

Herä­sin ajois­sa ja olin reip­paa­na Avi­res­sa yhdek­säl­tä, ja sit­ten tajusin, että aloi­tus oli vas­ta kym­me­nel­tä. Aargh! Piti tap­paa tun­ti. Kat­se­lin puhe­li­mel­la Hämä­häk­ki­mies­tä. #

Olin reip­paa­na aulas­sa odot­te­le­mas­sa kym­me­nel­tä, ja sit­ten tajusin, että aloi­tus oli toi­ses­sa ker­rok­ses­sa. Aargh! No onnek­si ker­ke­sin vie­lä mukaan ennen kuin tilan­ne oli ennät­tä­nyt käy­dä lii­an kiusal­li­sek­si. #

Tämä on siis pit­kä­kes­toi­nen aikuis­ten amma­til­li­nen kun­tou­tus­kurs­si. (Link­ki sär­kyy kui­ten­kin, mut­ta kor­vaan sen sit­ten Inter­net Arc­hi­ven kopiol­la.) #

Ryh­mä­ti­la (jota kuu­lem­ma enim­mäk­seen tul­laan käyt­tä­mään) oli minus­ta muka­van viih­tyi­sä ja intii­mi. Siis sel­lai­nen epä­kou­lu­mai­nen, meis­tä tuli enem­män­kin mie­leen päi­vä­ko­din ruo­ka­pöy­dän ympä­ril­le kerään­ty­nyt lap­si­lau­ma kuin luen­noin­tia seu­raa­vat opis­ke­li­jat. Ja siis minus­ta se oli vain hyvä niin, koen päi­vä­ko­di­lap­si-iden­ti­tee­tin itsel­le­ni opis­ke­li­jai­den­ti­teet­tiä lähei­sem­mäk­si. #

Ainut huo­no puo­li oli, että talon ilmas­toin­ti ei kesäl­lä ollut ollut pääl­lä, eikä se vie­lä nyt­kään hoi­ta­nut teh­tä­vään­sä ihan täy­sil­lä, vaan huo­neil­ma oli läm­min ja tunk­kai­nen. Toi­von mukaan se ilmas­toin­ti alkaa sii­tä ottaa kier­rok­sia vähi­tel­len. Kurs­sin­ve­tä­jät­kin kyl­lä tie­dos­ti­vat tämän ongel­man, eli kyse ei ollut edes omas­ta läm­pöy­li­herk­kyy­des­tä­ni. #

Pakol­li­nen tutus­tu­mis­leik­ki (jol­lai­sia vihaan) oli tie­tys­ti alus­sa, mut­ta sii­nä ei edel­ly­tet­ty kovin pal­joa, enkä minä mitään järin jär­ke­vää sanot­ta­vaa tie­ten­kään kek­si­nyt­kään. Kah­den vetä­jän joh­dol­la käy­tiin läpi aloi­tus­asioi­ta, ja sit­ten men­tiin syö­mään. Ruo­ka­na oli uuni­loh­ta. Kas­vis­va­li­koi­ma oli kii­tet­tä­vän moni­puo­li­nen: ensim­mäis­tä ker­taa lautasmallin[alaviite]Miksei lau­tas­mal­lis­ta ole Wikipedia-artikkelia?[/alaviite] mukai­nen annos koos­tui ihan kuin itses­tään. #

Ruu­an jäl­keen täy­tel­tiin muu­ta­ma loma­ke. Sit­ten käy­tiin vie­lä talon­kier­rok­sel­la, ja jo lop­pui. #

Junia Me… Per­ke­le, en iki­nä muis­ta sen pai­kan nimeä. Man­ke­lin­mä­ki? Maja­kan­torp­pa? Mäy­rä­ho­vi? Muu­mio­ta­lo? Kar­ta­no! Joku -kar­ta­no se oli.… Mal­min­kar­ta­no! #

Siis: junia Mal­min­kar­ta­noon ja siel­tä pois kul­kee suju­vas­ti kym­me­nen minuu­tin välein. Kirk­ko­num­men-yhtey­det ovat isom­pi hait­ta: aamu­puo­lel­la päi­vää on men­tä­vä Hel­sin­kiin asti (Pasi­las­ta eteen­päin­kin vain ajan tap­pa­mi­sek­si), ja sit­ten odo­tel­ta­va yhteen­sä 18 minuut­tia. Näin pian sitä ete­län lii­ken­neyh­teyk­siin on tot­tu­nut, että parin­kym­me­nen minuu­tin odot­te­lu lii­ken­ne­vä­li­nei­siin tun­tuu rikok­sel­ta ihmi­syyt­tä vas­taan. #

Kau­pas­ta ostin kuut­ta eri mai­to­tuo­tet­ta. Freu­dil­la oli­si sii­tä var­maan jotain sanot­ta­vaa. #

Väsyt­tää ja pää­tä sär­kee. Juon­pa siis kah­via, jot­ta huo­men­na­kin. #

Möykky

#19012. Maanantai, 27. kesäkuuta 2011 klo 15.34.29, kirjoittanut Jani.

Näin unta että olin Möyk­ky ja tap­pe­lin ensin jotain pahis­ta vas­taan voi­tok­kaas­ti. Sit­ten talon kul­man taka­na odot­ti jotain val­tai­san suur­ta ja pelot­ta­vaa (tyy­liin Galak­tus). En oikeas­taan keren­nyt edes kun­nol­la näke­mään mitä siel­lä oli ennen kuin uni lop­pui. Kes­kei­sin­tä sii­nä oli vain se tun­ne sii­tä kul­man taka­na odot­ta­van val­ta­vuu­des­ta ja yli­voi­mai­suu­des­ta. #

Super­san­ka­ria­se­tel­ma joh­tuu tie­tys­ti sii­tä, että olen vii­me aikoi­na kat­sel­lut Mar­ve­lin piir­ret­ty­jä oikein ura­kal­la, eri­to­ten Ihme­ne­lo­sia (suo­sit­te­len!). Vas­tus­ta­ja­ni puo­les­taan ovat yli­opis­to­kurs­si, jon­ka päi­hi­tin mel­ko kevyes­ti, ja nur­kan taka­na vaa­ni­va kun­tou­tus­kurs­si, joka työ­har­joit­te­lui­neen kaik­ki­neen tun­tuu tähä­nas­ti­siin suo­ri­tuk­sii­ni ver­ra­ten kolos­saa­li­sel­ta. #

Se tun­tuu val­ve­to­del­li­suu­des­sa kui­ten­kin aina­kin vie­lä hyvin abstrak­til­ta, kos­ka se on ajal­li­ses­ti niin kau­ka­na. En siis pel­kää sitä niin kuin unes­sa pel­kä­sin sitä nur­kan taka­na ollut­ta jota­kin. Yhteys on sil­ti sel­vä, sil­lä eilen ava­sin Kelan ja Avi­ren lähet­tä­mät kir­jeet, jois­sa ker­rot­tiin kurs­sin alka­mi­ses­ta. Kon­kreet­ti­sem­mak­si siis koko ajan muut­tuu, kul­man takaa pal­jas­tuu. #