marginaali

Jokerilinja

#24700. Torstai, 1. joulukuuta 2011 klo 16.16.31, kirjoittanut Jani.

Tänään oli rek­ry­oh­jel­man ryh­mä­haas­tat­te­lu. Hätäy’yin eilen Pris­maan osta­maan pai­taa, kun kau­lus­pai­dat tun­tui­vat lii­an hie­noil­ta, ja kaa­pis­sa ollut fla­nel­li­pai­ta oli kit­sah­ta­nut nis­kas­ta niin ettei ylin nap­pi men­nyt kiin­ni. Onnek­si Pris­mas­sa oli yksi kel­vol­li­nen ja hal­pa pai­ta, etten tör­sän­nyt tur­haan, kun tänään tyy­peil­lä siel­lä tilai­suu­des­sa oli­kin tee­pai­to­ja ja nah­ka­tak­ke­ja. #

Se oli muu­ten­kin lep­poi­sam­pi tilai­suus kuin etu­kä­teen pel­kä­sin: meil­le vain esi­tel­tiin ohjel­ma noin pää­piir­teit­täin, ja lopuk­si oli esit­te­ly­kier­ros. Ei mitään tiuk­ko­ja kysy­myk­siä, jos nyt ei sitä ote­ta lukuun, että oman esit­te­lyn run­ko­na olleel­la kal­vol­la oli kyl­lä taus­ta­kar­toi­tus­ta ja lopuk­si paha­mai­nen “mik­si juu­ri sinut pitäi­si vali­ta”. #

Vie­lä täs­sä vai­hees­sa ollaan enem­män­kin rek­ry­toin­tia välit­tä­vän Sara­sen hoteis­sa, rek­ry­toi­va yri­tys pitää sit­ten jos­kus oman haas­tat­te­lun­sa kun­han kiin­nos­tu­nut sel­lai­nen jos­tain löy­tyy. Mut­ta sii­hen men­nes­sä ehkä olen jo pro­ses­sin pakos­ta pääs­syt pahim­mis­ta pelois­ta­ni sen suh­teen, että minut nau­re­taan ulos koko ohjel­mas­ta suht’ vaa­ti­mat­to­mien meriit­tie­ni takia. Jos minus­ta joku paik­ka kiin­nos­tuu, niin ei se tapah­du sat­tu­mal­ta vaan sik­si, että minus­sa näh­dään poten­ti­aa­lia aina­kin sen ver­ran, että kan­nat­taa haas­ta­tel­la. Ts. tus­kin sel­lai­seen haas­tat­te­luun tar­vit­see men­nä, jon­ka jär­jes­tä­jä ei sitä poten­ti­aa­lia näe. #

Merii­teis­tä puheen ollen, olin aina­kin oman arvio­ni mukaan kyl­lä nii­den puo­les­ta hei­koin ehdo­kas siel­lä olleis­ta, mut­ten kui­ten­kaan niin sur­keas­ti kuin mihin olin hen­ki­ses­ti varau­tu­nut. Oli niil­lä toi­sil­la sit­ten ker­to­man­sa perus­teel­la vähän kovem­mat odo­tuk­set­kin kuin minul­la, minä­hän oli­sin ihan tyy­ty­väi­nen koo­dia­pi­nan orja­töi­hin­kin. #

Inno­po­lil­ta läh­ties­sä­ni iski­vät lipun­tar­kas­ta­jat lin­ja-autoon. Lin­ja-autoon! Onko nau­ret­ta­vam­paa kuul­tu? Se oli sikä­li­kin has­sua, että olen mat­kus­ta­nut vii­mei­set nel­jä kuu­kaut­ta aina­kin ker­ran vii­kos­sa junal­la Mal­min­kar­ta­noon ja takai­sin Kirk­ko­num­mel­le, sii­tä kak­si kuu­kaut­ta vii­te­nä päi­vä­nä vii­kos­sa, enkä tätä ennen ole näh­nyt tar­kas­ta­jia kuin aloi­tus­päi­vä­nä. Sil­loin­kaan ne eivät ehti­neet minun vau­nuu­ni ennen kuin jäin pois. (Kyl­lä minul­la lip­pu on aina ollut, ei sil­lä.) #

Junas­sa olles­sa­ni soit­ti Eli­san myy­jä. Sil­lä oli­si ollut joku laa­ja­kais­ta­tar­jous, mut­ta Eli­san ver­kos­sa ollut puhe­li­me­ni puto­si lin­joil­ta juu­ri pahim­moil­li­set­si (“nopeus nousi­si tssssshhhhhklik”). #

Aioin ostaa täs­tä päi­väs­tä sel­viä­mi­ses­tä palk­kiok­si itsel­le­ni uuden Ryhmä-X:n, mut­tei City­mar­ke­tis­sa ollut. Lie­kö ilmes­ty­nyt­kään vie­lä tämän kuun nume­ro. #

Blogsome-blogin siirtäminen WordPress.comiin

#24676. Keskiviikko, 30. marraskuuta 2011 klo 17.14.40, kirjoittanut Jani.

Jo pit­kään mel­ko jämäh­tä­nees­sä tilas­sa ollut Blog­so­me sul­kee oven­sa. Blo­gien pelas­ta­mi­sek­si siel­tä yllä­pi­to on hil­jat­tain lisän­nyt vien­ti­vaih­toeh­toi­hin WordPres­sin WXR-muo­don. Siir­ron suo­rit­ta­mi­nen on kui­ten­kin jätet­ty käyt­tä­jien har­teil­le, eli blo­ge­ja ei yllä­pi­don puo­les­ta näh­tä­väs­ti aio­ta siir­tää mil­le­kään toi­sel­le pal­ve­lun­tar­joa­jal­le toi­sin kuin esi­mer­kik­si Mic­ro­soft teki Win­dows Live Spaces -pal­ve­lun­sa kans­sa. #

Siir­sin tuos­sa het­ki sit­ten yhden vie­lä Blog­so­mes­sa olleen blo­gi­ni WordPress.comiin. WordPress.com on WordPress-ohjel­mis­ton kehit­tä­jien yllä­pi­tä­mä kau­pal­li­nen pal­ve­lu, jon­ka perus­ver­sio on käyt­tä­jäl­le ilmai­nen. Blo­gin ulkoa­sun muok­kaus on pal­ve­lus­sa rajoi­tet­tu tar­jol­la ole­vien tee­mo­jen valin­taan ja yksit­täis­ten tee­mo­jen sal­li­miin sää­töi­hin, joten Blog­so­me-blo­gin ulkoa­sua ei sel­lai­se­naan voi WordPress.comiin siir­tää. WordPress.comin val­mii­den tee­mo­jen kir­jo on kui­ten­kin pal­jon Blog­so­men tar­joa­maa suu­rem­pi. #

Resep­ti­ni siir­ron suo­rit­ta­mi­seen oli täl­lai­nen: #

  1. Rekis­te­röi itsel­le­si WordPress.com-tunnukset, jol­lei sinul­la sel­lai­sia vie­lä ole.
  2. Rekis­te­röi WordPress.com-käyttäjätunnuksellasi osoi­te johon haluat Blog­so­me-blo­gi­si siir­tää.

    (Mikä­li Blog­so­me-osoit­tee­si on ollut esi­mer­kik­si minunomablogini.blogsome.com, haluat ehkä WordPres­siin siir­ryt­tyä­si käyt­tää osoi­tet­ta minunomablogini.wordpress.com. WordPress.com on kui­ten­kin sen ver­ran suo­sit­tu pal­ve­lu, että lähes­kään kaik­ki ilmei­sim­mät osoit­teet eivät enää ole vapai­na. Voit kat­soa onko halua­ma­si osoi­te val­lat­ta­vis­sa kir­joit­ta­mal­la sen selai­men osoi­te­palk­kiin; mikä­li osoi­te on vapaa ja olet kir­jau­tu­nut sisään, WordPress.com tar­jo­aa osoi­tet­ta sinul­le. #

    Osoit­tei­den yhte­ne­vyy­del­lä ei siir­ron onnis­tu­mi­sen kan­nal­ta ole mitään mer­ki­tys­tä. Pää­asia on, että sinul­la on tämän vai­heen jäl­keen jokin .wordpress.com-päätteinen blogiosoite.)

  3. Sii­voa uudes­ta WordPress.com-blogistasi sin­ne alka­jai­sik­si luo­dut ter­ve­tu­liais­pos­tauk­set, -kom­men­tit ja sivut ros­kiin (jol­let halua säi­lyt­tää nii­tä muutossa).
  4. Jäl­jen­nä Blog­so­men WordPress-ase­tuk­set WordPress.com-blogisi ase­tuk­siin. Tämä vai­he on teh­tä­vä käsi­työ­nä, mut­ta ase­tuk­sia ei onnek­si ole kovin pal­jon, ja nii­tä voi kor­jail­la myö­hem­min­kin, mikä­li jokin jää täs­sä vai­hees­sa huo­maa­mat­ta. Blog­so­men WordPress on todel­la van­ha, joten sen hal­lin­ta­pa­nee­li poik­ke­aa jon­kin ver­ran WordPress.comin uudem­mas­ta panee­lis­ta, mut­ta molem­mis­sa on ase­tuk­set (options), jois­ta kes­kei­sim­piä ovat ylei­set ase­tuk­set (gene­ral options), luke­mi­sen (rea­ding), kir­joit­ta­mi­sen (wri­ting) ja kes­kus­te­lun (discus­sion) ase­tuk­set. Lisäk­si WordPress.comin tie­to­suo­ja-ase­tuk­set kan­nat­taa käy­dä läpi, sil­lä siel­lä voi halu­tes­saan pii­lot­taa blo­gin­sa hakukoneilta.
  5. Nimeä WordPress.comin ole­tus­ka­te­go­ria saman­ni­mi­sek­si kuin Blog­so­me-blo­gi­si oletuskategoria.
  6. Vie Blog­so­me-blo­gi­si sisäl­tö WXR-tie­dos­toon. Valit­se Blog­so­me-blo­gi­si vali­kois­ta Mana­ge ja sen ali­va­li­kos­ta Bac­kup. “A bac­kup” -link­kiä nap­saut­ta­mal­la saat zip-pake­tin, jon­ka pitäi­si sisäl­tää blo­gi­si koko­nai­suu­des­saan. “This bac­kup” -lin­kis­tä puo­les­taan saat blo­gi­si teks­ti­si­säl­lön ja luo­kit­te­lun WordPress.comin tar­vit­se­mas­sa WXR-muo­dos­sa (tie­dos­ton pää­te on .xml). Tätä siir­toa var­ten tar­vit­set peri­aat­tees­sa vain jäl­kim­mäi­sen, mut­ta ota var­muu­den vuok­si molemmat.
  7. Tuo blo­gi­si sisäl­tö WordPress.comiin. Valit­se WordPress.com-blogisi Työ­ka­lut-vali­kos­ta Tuo, ja eri tuon­ti­vaih­toeh­dois­ta WordPress. Valit­se äsken lataa­ma­si WXR-tie­dos­to (jon­ka pää­te on .xml) ja sit­ten “Tuo tie­dos­to”. WordPress kysyy toden­nä­köi­ses­ti seu­raa­vak­si haluat­ko yhdis­tää tuo­dus­sa tie­dos­tos­sa esiin­ty­vät kir­joit­ta­jat WordPress.com-identiteettiisi. Mikä­li olet blo­gi­si ainoa kir­joit­ta­ja, haluat luul­ta­vas­ti, että uusi WordPress.com-identiteettisi esi­te­tään myös van­ho­jen pos­tauk­sie­si kirjoittajana.
  8. Odo­ta tuon­nin val­mis­tu­mis­ta. WordPress jää rous­kut­ta­maan tuon­ti­tie­dos­toa. Se lähet­tää säh­kö­pos­ti­vies­tin kun tuon­ti val­mis­tuu. Sii­hen saak­ka WordPress.comin hal­lin­ta­pa­nee­li kan­nat­taa jät­tää rauhaan.
  9. Kun saat siir­ron val­mis­tu­mi­ses­ta ker­to­van vies­tin, voit jo vil­kais­ta blo­gia­si uudes­sa osoit­tees­sa. Tar­kis­ta, että sisäl­lön puo­les­ta kaik­ki on kunnossa.
  10. On aika vali­ta uuden osoit­teen ulkoa­su WordPress.comin tee­ma­va­li­koi­mas­ta. Osa tee­mois­ta on mak­sut­to­mia, osan saa käyt­töön­sä mak­sus­ta. Vii­meis­te­le uuden osoit­tee­si ulkoa­su vim­pai­mi­neen sel­lai­sek­si, että olet sii­hen tyytyväinen.
  11. (Valin­nai­nen) Ase­ta van­ha Blog­so­me-blo­gi­si ohjaa­maan kävi­jät uuteen osoit­tee­seen. Osoit­teen­muu­tok­ses­ta ker­to­va pos­taus­kin voi van­has­sa osoit­tees­sa olla pai­kal­laan, mut­ta ohjauk­sen voi aset­taa tapah­tu­maan myös auto­maat­ti­ses­ti. Ota Mana­ge-vali­kon Files-sivul­la muo­kat­ta­vak­se­si index.html-tiedosto (“Main Page”), ja lisää </head>-sul­ku­koo­din eteen täl­lai­nen rivi (kor­vaa minu­no­ma­blo­gi­ni blo­gi­si oikean osoit­teen alkuo­sal­la):

    <meta HTTP-EQUIV="REFRESH" content="0; url=https://minunomablogini.wordpress.com/{get_permalink}"> #

    (Koo­di voi yllä jakau­tua rivi­tyk­sen takia kah­del­le rivil­le, mut­ta kyse on yhdes­tä rivis­tä. Kor­vaa mah­dol­li­nen kah­den rivin väliin jää­vä rivin­vaih­to koo­dia syöt­täes­sä­si väli­lyön­nil­lä.) #

    Tämän tar­kem­paan ohjauk­seen Blog­so­men sal­li­ma koo­dis­to tus­kin pys­tyy (mut­ta jos tie­dät että pys­tyy, ker­ro sii­tä minul­le!): yksit­täis­ten pos­taus­ten iki­link­kien pitäi­si tämän jäl­keen yhä toi­mia, mut­ta niin, että ne ohjaa­vat kävi­jän uuteen osoit­tee­seen. Blo­gin van­ha etusi­vuo­soi­te ja luul­ta­vas­ti muut­kin arkis­to­si­vuo­soit­teet saat­ta­vat ohja­ta kävi­jän van­him­paan etusi­vul­la näky­nee­seen pos­tauk­seen tai toi­mia muu­toin has­sus­ti, mut­ta joka tapauk­ses­sa kävi­jän pitäi­si pää­tyä jol­le­kin uuden osoit­teen alla ole­val­le sivul­le. #

    Huo­maa, että tämän jäl­keen blo­gin van­has­sa osoit­tees­sa ole­vaan sisäl­töön ei enää oikein pää­se käsik­si. Blog­so­men hal­lin­ta­pa­nee­li toi­mii kui­ten­kin edel­leen van­han osoit­teen /wp-admin/-polun alla.

Kiinnitä huomiota Googlen ikärajaan!

#24652. Maanantai, 28. marraskuuta 2011 klo 18.56.04, kirjoittanut Jani.

Kuten Sil­män­kään­tö­van­ki­la jo ehät­ti rapor­toi­maan, TUOTE kato­si ver­kos­ta Googlen alet­tua tiu­ken­taa Yhdys­val­tain las­ten­suo­je­lu­lain­sää­dän­nön nou­dat­ta­mis­taan. Sen myö­tä Google edel­lyt­tää pal­ve­lui­den­sa käyt­tä­jil­tä jat­kos­sa vähin­tään 13 vuo­den ikää. #

Käy­tän­nös­sä tämä tar­koit­taa sitä, että käyt­tä­jil­tä tul­laan jos­sain vai­hees­sa kysy­mään hei­dän ikän­sä. Mikä­li käyt­tä­jä (vaik­ka­pa vain vahin­gos­sa) vas­taa ole­van­sa alle 13-vuo­tias, hänen käyt­tä­jä­ti­lil­tään evä­tään pää­sy kaik­kiin Googlen pal­ve­lui­hin. Itse asias­sa tilan­ne on sitä­kin pahem­pi: Googlen tul­kin­nan mukaan las­ten yksi­tyi­syyt­tä suo­je­le­va laki edel­lyt­tää, että he lopul­ta pois­ta­vat kai­ken alai­käi­sen käyt­tä­jän tiliin liit­ty­vän tie­don. Näin ollen esi­mer­kik­si Gmail-tilin säh­kö­pos­ti ja Blog­ger-tilil­lä luo­dut blo­git ilmei­ses­ti tuho­taan. #

Vir­hei­den varal­ta Google tar­jo­aa sen­tään kuu­kau­den armon­ai­kaa, jon­ka sisäl­lä alle 13-vuo­ti­aak­si ilmoit­tau­tu­nut käyt­tä­jä voi osoit­taa ole­van­sa riit­tä­vän van­ha. Täy­si-ikäi­syy­den osoit­ta­mi­seen on kol­me tapaa: #

  1. Syn­ty­mä­päi­vän sisäl­tä­vän, viral­li­sen hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tuk­sen valo­ko­pion lähet­tä­mi­nen Googlel­le alle­kir­joi­te­tun lomak­keen kera
  2. Syn­ty­mä­päi­vän sisäl­tä­vän, viral­li­sen hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tuk­sen skan­na­tun kopion lähet­tä­mi­nen Googlel­le sähköisesti
  3. 0,30 dol­la­rin suu­rui­sen tili­siir­ron suo­rit­ta­mi­nen luottokortilla

Alai­käis­ten yli 13-vuo­tiai­den koh­dal­la nämä kei­not ovat vain van­hem­man tai edun­val­vo­jan käy­tet­tä­vis­sä. #

On sano­mat­ta­kin sel­vää, että tämä kei­no­va­li­koi­ma voi joi­den­kin käyt­tä­jien koh­dal­la muo­dos­tua ylit­se­pää­se­mät­tö­mäk­si esteek­si. Vaik­ka tar­vit­ta­vien todis­tei­den puo­les­ta edel­ly­tyk­set täyt­tyi­si­vät­kin, voi­sin kuvi­tel­la, että tuol­lai­seen tilan­tee­seen jou­tu­mi­nen tun­tuu kiris­tyk­sel­tä: Google vaa­tii kopio­ta hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tuk­ses­ta käyt­tä­jä­ti­liin liit­ty­vien tie­to­jen tuhoa­mi­sen uhal­la, ja rea­goin­tiai­kaa on var­sin rajal­li­ses­ti. #

Täs­tä syys­tä keho­tan kaik­kia tämän luke­via Googlen käyt­tä­jiä nou­dat­ta­maan eri­tyis­tä huo­lel­li­suut­ta, kun teil­tä kysy­tään ikää jos­sain Googlen pal­ve­lus­sa. Yksin­ker­tai­nen ikäe­del­ly­tyk­sen täyt­tä­vä vas­taus voi sääs­tää pal­jol­ta mur­heel­ta. #

Kan­nat­taa myös huo­ma­ta, että aina­kaan vie­lä tämän kir­joi­tus­het­kel­lä Google ei vaa­di min­kään­lai­sia todis­tuk­sia, mikä­li sen edel­lyt­tä­mä ikä täyt­tyy anta­mas­sa­si vas­tauk­ses­sa. Toi­sin sanoen alle 13-vuo­tias­kin käyt­tä­jä voi kysyt­täes­sä ilmoit­taa Googlel­le ole­van­sa täy­si-ikäi­nen, ja jat­kaa sen jäl­keen Googlen pal­ve­lui­den käyt­töä kuten ennen­kin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-11-28 19:14[/klo] -tautologiaa[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

LSP

#24642. Sunnuntai, 27. marraskuuta 2011 klo 23.45.36, kirjoittanut Jani.

Ali­ta­jun­ta on roo­lit­ta­nut usko­vai­sen ser­kun näyt­te­le­mään yli­mi­nän osaa. Tois­sayö­nä näin unta, että hän/se oli otta­nut minut luk­ko-ottee­seen, ilmei­ses­ti ilman mitään yli­voi­mai­suu­ten­sa osoit­ta­mis­ta kum­mem­paa syy­tä. Minä en kui­ten­kaan halun­nut­kaan men­nä min­ne­kään, joten en yrit­tä­nyt­kään vas­tus­tel­la yhtään, vaan ren­tou­tin päin­vas­toin kaik­ki lihak­se­ni. Sel­lai­seen vas­ta­tek­niik­kaan luk­ko-ote oli ilmei­ses­ti huo­noh­kos­ti suun­ni­tel­tu, eikä serk­ku oikein hal­lin­nut liha­häk­ky­räm­me liik­kei­tä sen jäl­keen, vaan vyö­ryim­me lat­tial­la sin­ne tän­ne. #

Toi­ses­sa unes­sa katsoin/olin itse muka­na kau­hue­lo­ku­vas­sa tai jos­sain Salais­ten kan­sioi­den tyyp­pi­ses­sä sar­jas­sa. Sii­nä pää­hen­ki­löt oli van­git­tu kei­no­te­koi­seen rin­nak­kai­su­lot­tu­vuu­teen, joka oli pal­lon muo­toi­nen kopio todel­li­suu­des­ta. Siis ikään kuin jää­te­lö­kau­hal­la oli­si kau­hais­tu todel­li­suu­des­ta pal­lo, pait­si että se oli siis vain kopio. Vähän niin kuin jät­ti­mäi­nen lumi­sa­de­pal­lo, jon­ka sisäl­lä ole­va mai­se­ma­jäl­jen­nös oli­si aidon mai­se­man mit­ta­kaa­vas­sa. #

Pal­lou­lot­tu­vuus oli raken­net­tu siten, että vaik­ka sil­lä ulkoa­päin kat­sel­tu­na oli reu­na, reu­naa ei voi­nut sisäl­tä­päin lähes­tyä, vaan reu­naa koh­ti kul­ki­ja kier­tyi aina takai­sin ulot­tu­vuu­den sisään. Poik­keuk­se­na oli täy­del­li­sen koh­ti­suo­raan ulos­päin (pal­lon sädet­tä pit­kin) kul­ke­vat radat, joi­ta pit­kin ulko­reu­na oli mah­dol­lis­ta läpäis­tä sisäl­tä­päin. Seu­ra­sin tapah­tu­mia pää­hen­ki­löi­den muka­na, kun nämä ensin sai­vat tämän nik­sin sel­vil­le (mis­sä itse tai­sin olla osal­li­se­na, sil­lä saa­toin välit­tää tätä kor­keam­paa tie­toa telk­ka­rin­kat­so­ja­mi­näl­tä­ni, joka tun­si juo­nen hah­mo­ja parem­min) ja pyr­ki­vät sit­ten hank­kiu­tu­maan pal­lon sädet­tä pit­kin kul­ke­val­le radal­le eri­lai­sin len­to­lait­tein. #

Vii­me yönä näin taas huu­me­se­koi­lu­ja. Täl­lä ker­taa olin (taas ker­ran tie­tä­mät­tä­ni) tul­lut otta­neek­si jotain vai­ku­tuk­sil­taan LSD:n ja eks­taa­sin väli­muo­toa muis­tut­ta­nut­ta ainet­ta. (Todel­li­suu­des­sa näi­tä kah­ta käy­te­tään Wiki­pe­dian mukaan toi­si­naan sekai­sin, ja toi­saal­ta eks­taa­sin­kin sub­jek­tii­vi­siin vai­ku­tuk­siin kuu­luu lie­vä psy­ke­de­lia.) Ihmi­set ympä­ril­lä­ni alkoi­vat kimal­lel­la. Jos­sain vai­hees­sa sain pää­hä­ni, että voi­sin pii­lou­tua polii­sil­ta (jon­ka pel­kä­sin nap­paa­van minut käy­tös­tä) mene­mäl­lä tien lai­das­sa loju­nee­seen ruu­mi­sark­kuun ja makaa­mal­la siel­lä liik­ku­mat­ta kuin ruu­mis. #

Avainsanat:

En halua

#24634. Perjantai, 25. marraskuuta 2011 klo 12.14.47, kirjoittanut Jani.

Kamp­pai­lin taas ylös­nouse­muk­sen kans­sa aamul­la. Kuten aina, yri­tin taas kek­siä syi­tä läh­teä liik­keel­le, mut­ta kokei­lin sitä täl­lä ker­taa tie­tys­tä näkö­kul­mas­ta: kuvit­te­lin sisäi­sen “lap­se­ni” kon­kreet­ti­ses­ti sisäl­lä­ni ole­vak­si hah­mok­si ja koe­tin tie­dus­tel­la sil­tä mah­dol­li­sim­man lem­peäs­ti ja kai­ken sal­li­vas­ti (“aikui­se­na”), oli­si­ko yhtään mitään mikä sai­si sen halua­maan liik­keel­le­läh­töä. #

Tein ehdo­tuk­sia: “haluai­sit­ko sitä-ja-sitä”, “haluai­sit­ko tätä-taik­ka-tätä”. Kuun­te­lin vas­tauk­sia, jois­ta enin osa oli: “en enem­män kuin haluai­sin vain jää­dä tähän pei­ton alle”. Ehdo­tuk­se­ni oli­vat kai­ken­lais­ta lai­das­ta lai­taan, enim­mäk­seen sel­lais­ta mitä kuvit­te­li­sin pie­nen pojan saat­ta­van halu­ta.  #

Löy­sin kak­si asi­aa jois­ta huo­ma­sin pik­kui­sen innos­tu­van enem­män kuin mis­tään muis­ta ehdo­tuk­sis­ta­ni: tie­to­ko­neet ja lätyt. Jäl­kim­mäis­tä itsel­le­ni välit­tö­mäs­ti lupaa­mal­la oli­sin pääs­syt ylös heti. En luvan­nut, mut­ta kehuin kui­ten­kin itseä­ni oikein vuo­laas­ti sii­tä, että olin kek­si­nyt jotain, mis­tä pidän. #

Sil­ti­kin tämä on niin kovin vai­kea tilan­ne: että lap­si­mi­nä ei ker­ta kaik­ki­aan osaa halu­ta mitään muu­ta kuin tuo­ta yhtä asi­aa, ja sekin on sel­lai­nen, että jou­dun sen itsel­tä­ni kiel­tä­mään, kos­ka se ei ole ter­vey­del­le hyväk­si. Eikä sen sal­li­mi­ses­ta­kaan oli­si apua uusien halua­mi­sen koh­tei­den löy­tä­mi­ses­sä; minä­hän kokei­lin sitä vuo­si­kau­det, enkä näkö­jään sil­ti vie­lä­kään osaa halu­ta mitään muu­ta. #

Ei siis ole kyse sii­tä, etten­kö uskal­tai­si halu­ta asioi­ta, tai että aras­te­li­sin nii­den esiin tuo­mis­ta. Ehdo­tuk­se­ni oli­vat tosi­aan ihan mitä tahan­sa, ja kyke­nen sal­li­maan itsel­le­ni min­kä tahan­sa halua­mi­sen (tai aina­kaan en osaa kuvi­tel­la mitään mitä en sal­li­si itse­ni halua­van). Saan vain tois­tu­vas­ti vas­tauk­sek­si: “en halua, haluan vain jää­dä tähän makaa­maan”. #