marginaali


  Uudempia postauksia »

Herpes finlex ja kuinka se ehkäistään

#5898. Maanantai, 2. helmikuuta 2009 klo 19.58.56, kirjoittanut Jani. 1 kommentti.

“Verk­ko­pal­ve­lu­jen epäi­lyt­tä­väs­tä aineis­tos­ta voi pian antaa aiem­paa hel­pom­min säh­köi­sen vih­jeen polii­sil­le. Sisä­mi­nis­te­riön Suo­meen kaa­vai­le­ma vih­je­link­ki kes­kei­sis­tä verk­ko­pal­ve­luis­ta polii­sin sivuil­le on Hel­sin­gin Sano­mien tie­to­jen mukaan toteu­tu­mas­sa. Lin­kin lisää­mi­nen pal­ve­lui­hin oli­si vapaa­eh­tois­ta. […] Uudis­tus­ta on val­mis­tel­tu yhdes­sä muun muas­sa verk­ko­pal­ve­lu­jen tuot­ta­jien ja teleo­pe­raat­to­rei­den kans­sa.” #

HS ((via Tie­to­ko­ne): “Polii­sil­le tulos­sa uusi vih­je­jär­jes­tel­mä verk­koon”) #

Uuti­nen on, kuten näis­sä tämän aihe­pii­rin van­han median uuti­sis­sa taval­lis­ta, lihois­sa hyvin epä­mää­räi­nen. #

“Pal­ve­lun­tar­joa­ja sai­si itse päät­tää, lai­te­taan­ko esi­mer­kik­si kes­kus­te­lua­lueil­le niin [kut­sut­tua] punais­ta nap­pia, jol­la epäi­lyt­tä­vis­tä vies­teis­tä voi­si hel­pos­ti ker­toa polii­sil­le. Toi­nen puo­li koko­nai­suu­des­ta perus­tuu myös pal­ve­lun­tar­joa­jien kans­sa teh­tä­vään yhteis­työ­hön: nämä voi­vat halu­tes­saan ilmoit­taa polii­sil­le pois­ta­mis­taan aineis­tois­ta.” #

Tie­to­ko­ne (via Lar­kon havain­to­ja): “Polii­sin puna­na­pit tule­vat pian net­tiin” #

Myös­kään tuos­ta Tie­to­ko­neen uuti­ses­ta ei sel­viä se, mikä tuos­sa HS:n uuti­ses­sa on ainut minua edes etäi­ses­ti huo­les­tut­ta­va seik­ka: se, että teleo­pe­raat­to­rit ovat olleet val­mis­te­lus­sa muka­na. Niil­lä kun on käsit­tääk­se­ni peri­aat­tees­sa tek­ni­nen mah­dol­li­suus upot­taa mitä tahan­sa, esi­mer­kik­si punai­sia nap­pe­ja, mihin tahan­sa sisäl­töön, jota nii­den put­kia pit­kin liik­kuu. Niin­pä, jos nap­pien vapaa­eh­toi­suu­del­la vii­ta­taan teleo­pe­raat­to­rei­den vapaa­eh­toi­suu­teen, ei enää puhu­ta­kaan vapaa­eh­toi­suu­des­ta sisäl­lön­tuot­ta­jan kan­nal­ta. #

Mikä oli­si jo niin jär­kyt­tä­vän härs­kiä hom­maa, että luu­len, että joku neu­vot­te­luis­sa muka­na olleis­ta tahois­ta oli­si täs­sä yhtey­des­sä nos­ta­nut sii­tä melun. Niin­pä roh­ke­nen toi­voa, että vapaa­eh­toi­suus on ihan aidos­ti sisäl­lön­tuot­ta­jien vapaa­eh­toi­suut­ta, ja että teleo­pe­raat­to­rit oli­vat kes­kus­te­luis­sa muka­na ihan muu­ten vaan. #

Ja sil­loin­han hom­ma menee juu­ri niin kuin sen pitää­kin men­nä: kuk­ka­ha­tut saa­vat punai­sia läis­kiä hipe­löi­tä­vik­seen, sisäl­lön­tuot­ta­jat saa­vat halu­tes­saan tar­jo­ta nii­tä läis­kiä kuk­ka­hat­tu­ja miel­lyt­tääk­seen, ja jepa­rit saat­ta­vat jopa vie­lä jos­kus saa­da jon­kun ihan oikean hätä­huu­don lähet­tä­jän ohja­tuk­si ajois­sa hoi­toon. Eikä pako­tet­tu oo ken­kään ihmi­nen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2.2.2009[/klo] 22:32 “ken­kään oo pak­ko mitään, jos ei halua” → “pako­tet­tu oo ken­kään ihminen”.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

Digitaalinen testamentti (ensimmäinen, karkea luonnos)

#5883. Maanantai, 2. helmikuuta 2009 klo 19.00.32, kirjoittanut Jani. 15 kommenttia.

“DN kir­joit­taa asias­ta, jota itse­kin olen useas­ti poh­ti­nut: mitä tapah­tuu Inter­ne­tis­sä ole­vil­le tuo­tok­sil­le­ni sit­ten, kun minua ei enää ole? Artik­ke­lin läh­tö­koh­ta­na on se, että jäl­keen­jää­vil­lä omai­sil­la on vai­keuk­sia saa­da esi­mer­kik­si Face­book-sivu­ja sul­je­tuk­si. Haas­ta­tel­lut tie­to­suo­jan ja hau­tausa­lan ammat­ti­lai­set kiin­nit­tä­vät huo­mio­ta myös sii­hen, että vain­ajan­kin tah­to tuli­si huo­mioi­da.” #

Lar­kon havain­to­ja: Mitä minus­ta jää? (vaih­doin DN-link­ki­teks­tin oman käy­tän­tö­ni mukai­sek­si) #

Hah! Ensim­mäi­sen ker­ran, tai aina­kin ensim­mäi­sen ker­ran pit­kään aikaan kävi näin, että kau­an sumpli­ma­ni aihe tulee käsit­te­lyyn muu­al­la, jon­ka jäl­keen täl­lai­set vakuut­te­lut sii­tä, että minä kek­sin tämän ensin, ovat hyö­dyt­tö­miä. #

“Oli­si ehkä hyvä teh­dä jon­kun­lai­nen digi­taa­li­nen tes­ta­ment­ti, jos­ta ilme­ni­si, mitä haluan eri puo­lil­la ole­val­le aineis­tol­le teh­tä­vän.” #

ed. #

Lar­kon tuon virk­keen sisäl­tö on tis­mal­leen se, jon­ka ympä­ril­le olin tätä aihet­ta käsit­te­le­vän mer­kin­tä­ni aiko­nut raken­taa. Siis että pitäi­si teh­dä tes­ta­ment­ti, joka mää­räi­si, että mitä mil­le­kin digi­taa­li­sen jää­mis­tö­ni osal­le tuli­si teh­dä. Sitä, että minä näi­tä olen aja­tel­lut, ei nyt pidä yhdis­tää vää­räl­lä taval­la muu­hun, mitä olen kir­joit­ta­nut (esi­mer­kik­si edel­li­seen mer­kin­tään): se, mis­tä minä näi­tä joh­duin alku­jaan ajat­te­le­maan, ei ollut mitään tuhoi­saa, vaan päin­vas­toin posi­tii­vi­nen asia, aina­kin taval­laan. #

Nimit­täin juo­lah­ti tuos­sa taan­noin mie­lee­ni, että kaik­ki mummila.net-domainin alle ajan saa­tos­sa suol­ta­ma­ni teks­ti tulee hyvin­kin suu­rel­la toden­nä­köi­syy­del­lä ole­maan mer­kit­tä­vin jäl­ki­pol­vil­le jät­tä­mä­ni perin­tö. Eten­kin, kun olen jo kau­an sit­ten päät­tä­nyt teh­dä ne pol­vet omas­ta puo­les­ta­ni geneet­ti­ses­ti perin­nöt­tö­mik­si. Ja täl­lais­ta hen­kis­tä perin­töä jos mita­taan, niin voi olla, että sen välit­tä­mi­seen valit­se­ma­ni median takia se tulee leviä­mään pal­jon laa­jem­mal­le kuin hen­ki­sen peri­män­sä geneet­ti­sen kans­sa samaan paket­tiin niput­ta­vil­la. #

Voin tie­tys­ti luul­la lii­ko­ja­kin, mut­ta jos yliar­vioin­kin omien aja­tuk­sie­ni mer­ki­tys­tä, niin se ker­too vain elä­mä­ni koko­nais­mer­ki­tyk­sen pie­nuu­des­ta; tääl­lä ole­vien aja­tuk­sie­ni osuu­des­ta sii­nä olen pal­jon var­mem­pi. Ja joka tapauk­ses­sa oli­si sää­li, jos tämä aja­tus- ja ajan­ku­va­ko­koel­ma maal­li­sen tomu­ma­ja­ni petet­tyä koki­si lopul­ta sekin saman koh­ta­lon. Inter­net Arc­hi­ven arkis­to­ko­piot ovat jo hyvä läh­tö­koh­ta, mut­ta mikä­li vain suin­kin mah­dol­lis­ta, haluai­sin myös tämän sai­tin säi­ly­vän Inter­ne­tin hamaan hämä­rään saak­ka kuta­kuin­kin täl­lai­se­naan. #

Tai siis tie­tys­ti sel­lai­se­na, mil­lai­sek­si se kuo­le­ma­ni het­kel­lä jäi­si. En minä täs­sä nyt vie­lä ole sisäl­lön­tuo­tan­toa lak­kaut­ta­mas­sa, heh heh. #

 

Viha

#5835. Maanantai, 2. helmikuuta 2009 klo 18.28.06, kirjoittanut Jani. 8 kommenttia.

XX-34 BADGERin räjäytys Nevadassa 18. 4. 1953 Olen kas­va­nut perin­tei­ses­sä suo­ma­lai­ses­sa ympä­ris­tös­sä, eli olen saa­nut kokea tun­tei­den, var­sin­kin nega­tii­vis­ten tun­tei­den hal­lin­nan ja kät­ke­mi­sen ole­van ensiar­voi­sen tär­kei­tä tai­to­ja mat­kal­la koh­ti “aikui­suut­ta”. Tun­teis­ta kaik­kein kiel­le­tyin on luon­nol­li­ses­ti ollut viha, ja juu­ri viha oli se mikä lopul­ta sai visus­ti sul­je­tun pul­lo­ni räjäh­tä­mään. #

Vaik­ka ihmi­sen tun­tei­ta kah­lit­se­van psyyk­ki­sen raken­nel­man räjäh­dys ihmi­sen koko elä­män­kaa­ren mit­ta­kaa­vas­sa voi tapah­tua hyvin­kin äkil­li­ses­ti, se on kui­ten­kin toi­saal­ta myös suh­teel­li­sen hidas tapah­tu­ma. Se on esi­mer­kik­si tar­peek­si hidas antaak­seen suo­ja­kei­no­jen­sa luhis­tu­mis­pis­tee­seen jou­tu­neen ihmi­sen ympä­ril­lä ole­vil­le tilai­suu­den puut­tua sii­hen, ja näin vai­kut­taa krii­sin seu­rauk­se­na syn­ty­vän tuhon laa­tuun ja mää­rään. Minun onnek­se­ni omas­sa tapauk­ses­sa­ni kävi niin. #

Kos­ka kui­ten­kin kai­kis­ta sisää­ni patoa­mis­ta­ni tun­teis­ta juu­ri viha oli se, jon­ka voi­man edes­sä sisäl­le­ni kasaa­ma­ni muu­rit mur­tui­vat, sii­tä tuli tuos­ta pis­tees­tä alka­neen uuden elä­mä­ni rak­kain kiin­ne­koh­ta, oma pie­no­kai­se­ni. Jol­le­kul­le jo pel­käs­tään vihan aset­ta­mi­nen täl­lä taval­la elä­män kiin­to­täh­dek­si saat­tai­si sinän­sä tuot­taa vai­kei­ta­kin moraa­li­sia ongel­mia, mut­ta minul­le sii­hen liit­tyy oikeas­taan vain yksi. Se on väki­val­ta vihan ilmai­se­mi­sen kei­no­na. #

[#] Kos­ka viha on aina ollut minul­ta kiel­let­tyä, en ole saa­nut ope­tel­la sen ilmai­se­mi­sek­si kei­no­ja, joi­ta yleen­sä pide­tään, tai aina­kin omas­ta mie­les­tä­ni oli­si syy­tä pitää, fyy­sis­tä väki­val­taa toi­vot­ta­vam­pi­na. Hai­rah­dun täs­sä koh­taa kap­pa­leen ver­ran aihees­ta, mut­ta olkoon men­neek­si: täs­sä on se syy, min­kä takia minä vie­rok­sun yhteis­kun­nal­li­sia yri­tyk­siä tor­jua vihapuhet­ta. Minä en usko, että vihan sanal­li­sen ilmai­se­mi­sen kiel­tä­mi­nen vähen­tää sen fyy­sis­tä ilmai­sua, vaan lisää sitä. Sano­jen taka­na ole­va viha on tosia­sia, eikä se suin­kaan haih­du ilmaan jos sen ilmai­su­muo­dois­ta vähem­män hai­tal­li­set­kin kiel­le­tään. Se tekee vain muis­ta, jo entuu­des­taan kiel­le­tyis­tä kei­nois­ta (so. fyy­si­ses­tä väki­val­las­ta) suh­teel­li­ses­ti aiem­paa hou­kut­te­le­vam­pia, kun sanal­li­nen ilmai­su menet­tää aiem­man sal­lit­tuu­den etun­sa nii­hin näh­den. #

Pala­tak­se­ni nyt takai­sin alku­pe­räi­seen aihee­seen, tämän­het­ki­nen umpi­ku­ja­ni on seu­raus­ta motii­vi­ris­ti­rii­das­ta. Ris­ti­rii­dan ensim­mäi­nen osa­puo­li on viha­ni, joka ei herä­täk­seen tar­vit­se kovin­kaan kum­moi­sia vas­toin­käy­mi­siä, ja joka herät­tää minus­sa mur­han­hi­moi­sia mie­li­ha­lu­ja. Tämä ei minun sano­ma­na­ni ole pelk­kä lii­oi­tel­tu kie­li­ku­va, sil­lä olen myös omal­la lap­sel­li­sel­la taval­la­ni sanal­lis­ta­nut näi­tä aja­tuk­sia­ni tääl­lä, kuten hyvin tie­de­tään. Tapa­ni on ollut lap­sel­li­nen vain sen takia, että parem­pia­kaan kei­no­ja minul­la ei ole, vaik­ka kovas­ti muu­ta toi­voi­sin — mikään ei ole minus­ta yhtä kadeh­dit­ta­vaa kuin kyky kään­tää pala­va rai­vo pis­te­li­ääk­si kri­tii­kik­si vail­la minul­le omi­nais­ta, luul­ta­vas­ti jopa ala­tyy­lik­si vain nolon köm­pe­löä höy­ryä­mis­tä. #

Näin siis teo­rias­sa. Ris­ti­rii­ta­ni toi­nen puo­li haas­taa kui­ten­kin heit­tä­mään juu­ri edel­lä ilmai­se­ma­ni ihai­lun mäkeen. Se on perua alus­sa kuvaa­mas­ta­ni ase­tel­mas­ta, jos­sa kaik­ki tun­teet ovat kiel­let­ty­jä. Sen takia koen kaik­ki aja­tuk­set oman viha­ni kana­voi­mi­ses­ta väki­val­taa vähem­män vahin­gol­li­siin tekoi­hin (so. virk­kei­den muo­toi­luun) vain uute­na lenk­ki­nä tun­teit­te­ni patoa­mi­seen aikoi­naan täh­dän­nees­sä ket­jus­sa: täs­sä­kin­hän poh­jim­mil­taan ote­taan se, mitä minä todel­li­suu­des­sa, raa­im­mil­ta­ni tun­nen (halua kat­koa lui­ta ja vuo­dat­taa ver­ta) ja teh­dään sii­tä jotain mikä on pal­jon hel­pom­pi pro­ses­soi­da pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä, pois mie­lis­tä. Jotain, mikä tekee sii­tä muil­le hel­pom­paa sulat­taa. #

Lie­nee sano­mat­ta­kin sel­vää, että täs­sä vai­hees­sa, kun olen jo ker­ran sel­lai­sen toi­min­nan seu­rauk­se­na syn­ty­neen hen­ki­sen krii­sin läpi­käy­nyt, kaik­ki tämän suun­tai­set­kin aja­tuk­set kuu­los­ta­vat minus­ta rehel­li­sim­mil­lä­ni olles­sa­ni lasin­si­ru­jen syö­mi­sel­tä. Vaik­ka siis toi­saal­ta kadeh­din ihmi­siä, joil­le tuol­lai­nen kyky on kehit­ty­nyt, sel­lai­sen kehit­tä­mi­nen itsel­le­ni tun­tuu vää­ryy­del­tä. En voi olla ajat­te­le­mat­ta tähän tyy­liin: “Mik­si aina minun täy­tyy teh­dä jotain omil­le tun­teil­le­ni, jot­ta muut oli­si­vat niil­tä tur­vas­sa?” sekä var­sin­kin: “Jos minä täl­le tun­teel­le­ni antau­tui­sin, niin näki­sit­te vih­doin­kin, miten suu­ren pal­ve­luk­sen teil­le teen pidel­les­sä­ni kaik­kea sisäl­lä­ni.” #

En var­maan­kaan ole ihan yksin näi­ne aja­tuk­si­ne­ni, sil­lä olen mel­ko var­ma, että tari­nat salai­sen hen­ki­löl­li­syy­den aiheut­ta­mien ongel­mien kans­sa pai­nis­ke­le­vis­ta super­san­ka­reis­ta ovat suo­sit­tu­ja sik­si, että ne hei­jas­te­le­vat juu­ri täl­lais­ta sisäis­tä kamp­pai­lua. Super­san­ka­rin suu­rin lah­ja on aina tämän yli-inhi­mil­li­nen kyky suo­jel­la lähei­si­ään todel­li­sen minuu­ten­sa, tuhoa­van sisäi­sen voi­man­sa pal­jas­tu­mi­sel­ta. #

Sel­lai­ses­ta taas, joka ei ole kos­kaan tun­te­nut vetoa moi­siin tari­noi­hin, ja joka ei ole raken­ta­nut elä­mään­sä tuol­lai­sen mui­den tun­teil­taan suo­je­le­mi­sen ympä­ril­le, tämä kaik­ki kuu­los­taa var­mas­ti täy­sin käsit­tä­mät­tö­mäl­tä. Tämän parem­min en sitä kui­ten­kaan tai­da sanoa. #

Avainsanat: viha

Voi Suomi-parkaa

#5817. Perjantai, 30. tammikuuta 2009 klo 12.02.44, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

On ihan hyvä että Suo­men yhä vain jat­ku­viin ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­siin kiin­ni­te­tään van­han­kin median tahol­ta huo­mio­ta. Minua kui­ten­kin rasit­taa se, että Ylen jutus­sa koros­te­taan asian häpeäl­li­syyt­tä lähin­nä Suo­men kan­sain­vä­li­sen mai­neen kan­nal­ta. #

“Pit­kit­ty­neis­tä oikeu­den­käyn­neis­tä on tul­lut häpeä­tah­ra jopa Suo­men kan­sain­vä­li­sel­le mai­neel­le.” #

Yle: “Pit­kit­ty­neet oikeu­den­käyn­nit ryvet­tä­vät Suo­men mai­net­ta” #

Tämä tar­jo­aa var­sin päte­vän käsi­tyk­sen sii­tä mitä käsi­te val­lan vah­ti­koi­ra Suo­mes­sa mer­kit­see: vah­ti­koi­ra tun­tuu pyr­ki­vän pikem­min­kin val­tio­val­lan suo­je­le­mi­seen kuin sen teke­mis­tä vir­heis­tä räk­syt­tä­mi­seen. Täs­sä­kään tapauk­ses­sa se ei näkö­jään osaa tai uskal­la pur­ra siel­tä mis­sä se tun­tuu: traa­gis­ta­han pit­kit­ty­neis­sä oikeu­den­käyn­neis­sä ovat nii­den ham­pai­siin juut­tu­nei­den ihmis­ten koh­ta­lot. #

Ihmis­koh­ta­loi­den takia­han ne pit­kit­ty­neet oikeu­den­käyn­nit ovat ongel­ma, mitä vitun väliä jol­lain val­tion kan­sain­vä­li­sel­lä mai­neel­la ihmis­ten rin­nal­la on? Mel­kein yhtä vas­ten­mie­lis­tä sen koros­ta­mi­nen täl­lai­ses­sa yhtey­des­sä on kuin vaik­ka­pa lain­suo­jat­to­mien van­kien pitä­mi­ses­tä ker­to­mi­sen yhtey­des­sä. Ihmi­set elä­vät, hen­git­tä­vät ja tun­te­vat. Val­tiot, oikeus­lai­tok­set ja val­ta­ko­neis­tot eivät. #

Avainsanat: oikeus, Suomi, vanha media

Viisi vuotta sitten: Vainoahdistusta ryhmässä

#5779. Perjantai, 30. tammikuuta 2009 klo 11.11.08, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Kos­ka psy­ko­te­ra­pi­aa ja var­sin­kin ryh­mä­te­ra­pi­aaRyh­mä­te­ra­pias­ta ei vie­lä tämän kir­joi­tus­het­kel­lä­kään ole esi­mer­kik­si suo­men­kie­lis­tä Wiki­pe­dia-artik­ke­lia lain­kaan. tun­tui sitä aloi­tel­les­sa­ni ympä­röi­vän sala­pe­räi­syy­den ver­ho, ajat­te­lin käyt­tää saa­maa­ni tilai­suut­ta hyväk­se­ni ja kir­ja­ta tera­pias­ta ylös sel­lai­sia ver­tais­ko­ke­muk­sia, joi­ta oli­sin kovas­ti halun­nut itse­kin lukea ennen sen alka­mis­ta. Sala­pe­räi­syys herät­tää aina­kin minus­sa yleen­sä aina epäi­lyk­siä myös hämä­rä­pe­räi­syy­des­tä, vaik­ka psy­ko­te­ra­pian koh­dal­la ver­tais­ko­ke­muk­sien vähäi­nen tar­jon­ta joh­tuu­kin var­mas­ti tosia­sias­sa pikem­min­kin sii­nä käsi­tel­ty­jen asioi­den arka­luon­toi­suu­des­ta kuin taus­tal­la vai­kut­ta­vas­ta, mani­pu­loi­vas­ta kul­tis­ta, joka pyr­kii visus­ti var­je­le­maan salais­ta psy­ko­te­ra­piak­si nimi­tet­tyä oppi­aan. #

Mikä­li edel­li­nen kuu­los­ti koo­mi­sel­ta lii­oit­te­lul­ta, niin seu­raa­va kat­kel­ma voi osoit­taa, että aina­kin minul­le tämä psy­ko­te­ra­pian epäi­lyt­tä­vyys oli tuol­loin var­sin todel­li­sen tun­tui­nen huo­le­nai­he. #

Eilen oli puhet­ta uskon­nois­ta ja sii­nä yhtey­des­sä tera­peut­ti yrit­ti tapan­sa mukaan kään­tää kes­kus­te­lun ylei­sel­tä tasol­ta kos­ke­maan ryh­mää ja aiheen hei­jas­tu­mis­ta sii­hen; pal­jas­tin oman ennak­ko­luu­lo­ni ole­van mel­kein­pä juu­ri täs­mäl­leen sen mitä tera­peut­ti ehdot­ti eli että tera­pian tar­koi­tus on yrit­tää jol­la­kin tapaa saa­da mei­dät “kään­ny­tet­tyä” pois keret­ti­läi­ses­tä pahoin­voin­nis­tam­me. #

31. maa­lis­kuu­ta 2004: “Uskon päi­vän ilta­seu­rat” #

Huo­mat­ta­vaa­han tuos­sa on se, että tera­peut­ti tosi­aan­kin sanal­lis­ti aja­tuk­se­ni puo­les­ta­ni. En näin ollen var­maan­kaan ollut ensim­mäi­nen hänen tera­pias­saan käy­nyt, jon­ka pääs­sä tuon­kal­tai­sia aja­tuk­sia liik­kui. Luu­len, että edel­lä kuvas­tu­va ajat­te­lu­ni on sitä, mis­tä alan ammat­ti­lai­set käyt­täi­si­vät las­tenp­sy­ko­lo­gian pio­nee­rin, Mela­nie Kleinin kehit­tä­mää käsi­tet­tä vai­noah­dis­tus. Jos­tain syys­tä ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pias­sa läh­de­tään ole­tuk­ses­ta, että Kleinin alku­jaan var­hais­lap­suu­den psyyk­kis­tä kehi­tys­tä kuvaa­maan tar­koit­ta­ma mal­li on sovel­let­ta­vis­sa ryh­mään, jota pide­tään vuo­roin vau­va­na, vuo­roin äiti­nä tera­peu­tin näy­tel­les­sä isää. #

Vai­noah­dis­tus on kes­kim­mäi­nen osa Kleinin var­si­nais­ta psy­ko­jar­go­nin kruu­nun­ja­lo­ki­veä, skit­so­pa­ra­noi­dis­ta posi­tio­ta (para­noid-schizoid posi­tion). Alun skit­so viit­taa vau­van suh­tees­saan äitiin käyt­tä­mään loh­ko­mi­seen: äidin hel­li­vän rin­nan lisäk­si vau­val­le on ole­mas­sa paha ja vai­noa­va rin­ta, vaik­ka todel­li­suu­des­sa on kyse yhdes­tä ja samas­ta objek­tis­ta. Voin sanoa ihan suo­raan, ettei tämä Kleinin teo­ria eikä var­sin­kaan sen sovel­ta­mi­nen ryh­mään ollut omi­aan häl­ven­tä­mään psy­ko­te­ra­pi­aa koh­taan tun­te­maa­ni hämä­rä­pe­räi­syy­se­päi­lyä. Tosin, mikä­li se oli kuin oli­kin vai­noah­dis­tuk­sen ilmen­ty­mää, niin se ahdis­tus-osa sii­tä alkoi kyl­lä sit­tem­min vähi­tel­len häl­ve­tä ja kor­vau­tua kiusaan­tu­nei­suu­del­la, kun koin minua vai­non­nen rin­nan aseis­tau­tu­neen kovin epä­us­kot­ta­val­ta tun­tu­val­la psy­ko­hömp­pä­teo­rial­la. #

Vau­van loh­kai­se­mis­ta äidin­puo­lis­kois­ta toi­sel­le, eli aja­tuk­sel­le hyväs­tä ja hel­li­väs­tä rin­nas­ta, on kui­ten­kin sil­le­kin halut­taes­sa help­po löy­tää ilmen­ty­mä saman istun­to­ker­ran muis­tiin­pa­nois­ta­ni. Aina­kin jos vähän siris­tää sil­miä. #

Toi­nen mie­len­kiin­toi­nen asia mikä eilen sel­vi­si, on asia, joka minua on kiin­nos­ta­nut jo kau­an ennen kuin oma tera­pia tuli ajan­koh­tai­sek­si: mitä tapah­tuu poti­lail­le, kun tera­peu­til­le sat­tuu jota­kin, joka estää tera­pian jat­ku­mi­sen. Kuu­lem­ma näi­tä tapauk­sia var­ten pitää/pitäisi olla jär­jes­te­lyt ole­mas­sa, ja aina­kin mei­dän ryh­män osal­ta sel­lai­nen on ole­mas­sa. Vaik­ka en aktii­vi­ses­ti tätä asi­aa mie­ti­kään enkä sitä kos­kaan ole mureh­ti­nut (se vain on sil­loin täl­löin käy­nyt mie­les­sä kos­ka kysy­mys on mie­len­kiin­toi­nen), niin tuon kuu­le­mi­nen tun­tui suun­nat­to­man hyväl­tä - sitä tun­si itsen­sä kovin tär­keäk­si; “meis­tä väli­te­tään”. #

ed. #

Avainsanat: Melanie Klein, psykologia, terapia
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 7.0 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö