marginaali

Jääkarhu

#25741. Perjantai, 13. huhtikuuta 2012 klo 18.45.01, kirjoittanut Jani.

Näin­pä pit­käs­tä aikaa kar­hu-unta. Oli perä­ti jää­kar­hu. Mui­ta­kin vil­lie­läi­miä oli. Olin poh­joi­sen­ko­to­na kor­jai­le­mas­sa jotain Wiki­pe­dia-artik­ke­lia, kun avoi­mes­ta ulko-oves­ta len­näh­ti sisäl­le riek­ko­ja tms., ja täs­tä aiheu­tu­neen seka­sor­ron takia teke­miä­ni muok­kauk­sia ei hyväk­syt­ty, vaan ne kumot­tiin (eli kumo­tet­tiin, niin kuin Face­book sanoi­si). #

Sen jäl­keen oves­ta har­hai­li sisään jää­kar­hun­pen­tu, ja pian sen peräs­sä pen­nus­taan huo­les­tu­nut emo. (Hah­mot tuli­vat Lapin Kan­san jutus­ta, jos­sa anto­po­mor­fi­sel­ta tul­kin­nal­ta hais­kah­ta­vaa neu­vok­kuut­ta osoit­ta­nut jää­kar­hue­mo aut­toi pal­lo­päi­sen poi­ka­sen­sa pulas­ta.) #

Unen kar­hue­mo oli oikean jää­kar­hun tavoin val­ta­van kokoi­nen, mut­ta se ei vai­kut­ta­nut lain­kaan aggres­sii­vi­sel­ta vaan vain sel­lai­sel­ta lup­pa­nal­ta kuin Venus Ranuan eläin­puis­ton You­Tu­be-kana­val­la[ala­vii­te]Eläin­puis­tol­la on näem­mä jos­tain syys­tä nyt toi­nen­kin kana­va.[/alaviite] (jol­la se toki seik­kai­lee ihmi­sis­tä eril­lään). Olin sil­ti kau­huis­sa­ni, kun pel­kä­sin jät­ti­läi­sen het­ke­nä minä hyvän­sä saa­van pää­hän­sä, että olen­kin uhka. Mie­tin kuu­mei­ses­ti, pitäi­si­kö näy­tel­lä kuol­lut­ta vai päin­vas­toin yrit­tää säi­kyt­tää eläin tie­hen­sä tekey­ty­mäl­lä uhkaa­vak­si. #

(Hyök­kää­vän jää­kar­hun pel­ko puo­les­taan tuli jää­kar­huai­hei­ses­ta Red­dit-ket­jus­ta, jos­sa lin­kat­tiin Darwi­nin-pal­kin­toai­nes­ta sisäl­tä­vään videoon, jos­sa Alas­kan eläin­tar­han Bin­ky näyt­tää mitä teh­dään suo­ja-aidan ylit­tä­neil­le.) #

Tämä une­ni jää­kar­hue­mo ei kui­ten­kaan hyö­kän­nyt, vaan tas­sut­te­li poi­ka­sen­sa löy­det­ty­ään tämän kans­sa nätis­ti taas oves­ta ulos. Mie­tin, että seu­raa­vak­si pitäi­si kai soit­taa hätä­kes­kuk­seen, jot­ta siel­tä voi­tai­siin edel­leen varoit­taa ihmi­siä taa­ja­mas­sa kul­ke­vas­ta jää­kar­hus­ta. Isä­kin suun­nit­te­li nyt taka­pi­hal­la käp­päil­leen kar­hun ampu­mis­ta, mut­ta se vai­kut­ti epä­var­mal­ta hank­keel­ta, kos­ka kivää­ri, luo­dit ja met­säs­tä­jä ovat hir­ven­kaa­toon opti­moi­dut. (Ali­ta­jun­ta­ni ei tie­dä aseis­ta pal­joa­kaan, ja voi hyvin­kin olla, että hir­ven­kaa­toon pys­ty­vä ase tap­pai­si jää­kar­hun­kin yhtä tehok­kaas­ti.) #

Minua suret­ti aja­tus sii­tä, että jää­kar­hue­mon kävi­si toden­nä­köi­ses­ti kal­pa­ten. Eten­kin, kun se ei äskei­sen käyt­täy­ty­mi­sen­sä perus­teel­la vai­kut­ta­nut lain­kaan ihmis­syö­jäl­tä, ja pyr­ki koko ajan pikem­min­kin vält­te­le­mään ihmi­siä. #

(Tämä­kin on nii­tä unia, joi­den mer­ki­tys tun­tuu minus­ta niin itses­tään­sel­väl­tä, että tun­tui­si aivan pöh­köl­tä kir­joit­taa sitä tähän perään. Se on niin kuin kir­joit­tai­si tähän saman jutun toi­seen ker­taan, mut­ta vään­täen vähän enem­män rau­ta­lan­gas­ta.) #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2017-11-29 18:17[/klo] Lisä­sin tämän muok­kaus­his­to­rian tes­tai­lua varten.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Jokeri

#25722. Keskiviikko, 11. huhtikuuta 2012 klo 20.02.50, kirjoittanut Jani.

Mie­tis­ke­lin aamul­la lini­kas­sa Bat­ma­nia ja Joke­ria. Nämä tyy­pit esiin­ty­vät unis­sa­ni aika usein, jäl­kim­mäi­nen eten­kin, Yön rita­rin näke­mi­ses­tä läh­tien on teh­nyt. Hah­mo­jen väli­ses­sä konflik­tis­sa on tie­tys­ti kyse kir­joit­ta­jan itsen­sä pään­si­säi­sis­tä ris­ti­rii­dois­ta. Mut­ta mil­lai­sis­ta, sitä poh­din. #

Kyse­hän ei tämän kak­si­kon kes­ken suin­kaan ole tavan­omai­ses­ta hyvä vas­taan paha -ase­tel­mas­ta. Joke­ri ei ole klas­si­nen oma­ne­dun­ta­voit­te­li­ja-super­rois­to, vaan hänen pää­mää­rän­sä vai­kut­ta­vat pikem­min­kin mie­li­puo­li­sil­ta, seka­sor­ron aiheut­ta­mi­seen täh­tää­vil­tä. #

Ihmet­te­lin, että mitä kum­maa tämä miek­ko­nen minun pääs­sä­ni oikein tekee. Olen miel­tä­nyt itse­ni enem­män Bat­ma­nin kal­tai­sek­si; Bat­ma­nin, joka täh­tää jär­jes­tyk­sen palaut­ta­mi­seen tais­te­le­mal­la epä­jär­jes­tys­tä aiheut­ta­via voi­mia (kuten Joke­ria) vas­taan. #

Yri­tin aluk­si sovi­tel­la hah­mo­ja Dun­geons & Dra­gons -pelien neli­kent­tään. Kek­sin kui­ten­kin, että ongel­maan puree täs­sä tapauk­ses­sa parem­min täl­lai­nen sovel­let­tu neli­kent­tä: #

Kaksiulotteinen koordinaatisto: Y-akselilla metodin entropia, X-akselilla tavoitteen entropia #

Kun pil­kon oman orga­ni­soi­tu­nei­suu­te­ni näil­le kah­del­le akse­lil­le, käy ilmi, että vaik­ka meto­din jär­jes­tel­mäl­li­syys (joka vas­tan­nee kuta­kuin­kin D&D:n “laillisuus”-akselia) onkin minul­le ehdot­to­man tär­ke­ää, tavoit­teen koh­dal­la tilan­ne onkin pal­jon epä­mää­räi­sem­pi. Itse asias­sa aina­kin pikai­sel­la poh­dis­ke­lul­la tulin sii­hen tulok­seen, että tavoit­tee­na epä­jär­jes­tys on minul­le pal­jon mie­lui­sam­pi kuin jär­jes­tys. #

Tämä selit­tää unis­sa­ni kum­mit­te­le­van Joke­rin. Bat­man­han on jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti jär­jes­tys­tä tavoit­te­le­va hah­mo, kun taas Joke­ri tavoit­te­lee epä­jär­jes­tys­tä. Miel­län lisäk­si Joke­rin meto­dis­saan jär­jes­tel­mäl­li­sek­si. Mikä­li Joke­ri menet­te­li­si epä­jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti, hän sohi­si koh­ti tavoi­tet­taan saman­lai­sel­la sat­tu­man­va­rai­suu­del­la kuin mil­lai­nen tuo tavoi­te itse on. #

Yön rita­ris­sa Joke­ri kyl­lä väit­tää ole­van­sa “auto­ja jah­taa­va koi­ra”, mut­ta vas­toin puhei­taan hän on pyr­ki­myk­sis­sään sel­väs­ti joh­don­mu­kai­nen ja jopa juo­ni­kas (“a guy with a plan”). Päin­vas­tais­ta vakuu­tel­les­saan hän käyt­tää hyväk­seen sitä, että hänen pää­mää­rän­sä on epä­jär­jes­tys. Se on ilmei­sen teho­kas hämäys: tavoi­te ja meto­di mene­vät meil­tä hel­pos­ti sekai­sin, vaik­ka ne ovat tosia­sias­sa eri akse­leil­la. #

Esi­merk­ki meto­dis­saan epä­jär­jes­tyk­sel­li­ses­tä hah­mos­ta voi­si olla vaik­ka­pa Bat­man – paluun Ping­vii­ni, joka päät­tää het­ken mie­li­joh­tees­ta mm. ryh­tyä por­mes­ta­rieh­dok­kaak­si. Ping­vii­nin tapauk­ses­sa hämär­rys­suh­de menee­kin mie­len­kiin­toi­ses­ti toi­sin päin: Ping­vii­nin meto­di­sen epä­jär­jes­tyk­sen takia mei­dän on vai­kea näh­dä min­kä­laa­tui­nen hänen tavoit­teen­sa on (jos mie­le­käs­tä sel­lais­ta onkaan). #

Tämä jär­jes­tyk­sen ja epä­jär­jes­tyk­sen (Bat­ma­nin ja Joke­rin) väli­nen sisäi­nen konflik­ti­ni on vai­van­nut minua toi­si­naan kovas­ti­kin. Olin aja­tel­lut, että olen huo­no, type­rä ja heik­ko, kun en pys­ty pääs­tä­mään irti jär­jes­tyk­ses­tä, vaik­ka kui­ten­kaan toi­saal­ta en enää usko­kaan sii­hen niin kuin vie­lä nuo­rem­pa­na (kun sisäl­lä­ni asui vain Bat­man) uskoin. Tuo yllä kuvaa­ma­ni akse­li­ja­ko ker­too nyt kui­ten­kin, että se, mis­tä haluan pitää kiin­ni, ja se, mis­tä en enää kyke­ne pitä­mään kiin­ni, ovat­kin kak­si eri asi­aa. Voin pitää meto­di­ni, eikä se ei ole ris­ti­rii­das­sa eri akse­lil­le aset­tu­van tavoit­teen kans­sa. Kog­ni­tii­vi­nen dis­so­nans­si rau­ke­aa. #

Epä­jär­jes­tys­ta­voit­te­le­muk­se­ni takia olen jo pit­kään flirt­tail­lut anar­kis­min kans­sa. Mut­ta akse­li­ja­ko­ni pal­jas­taa täs­sä­kin suh­tees­sa jotain uut­ta: anar­kis­mi — aina­kin useim­mat sen muo­dot — tavoit­te­lee jär­jes­tys­tä, kun taas kei­nois­sa se ottaa vapauk­sia, joi­ta meto­dis­saan jär­jes­tel­mäl­li­nen ei voi itsel­leen sal­lia. Minul­le siis anar­kis­min kei­not edus­ta­vat pää­mää­rää, kun taas sen pää­mää­rä kuvaa kei­no­ja­ni. #

Second Coming

#25640. Lauantai, 24. maaliskuuta 2012 klo 16.22.20, kirjoittanut Jani.

Näin unta, että halai­lim­me Uguk­sen kans­sa sän­gys­sä pei­ton alla niin kuin nuo­ret rakas­ta­vai­set. Vaat­teet meil­lä tie­tys­ti oli, luu­let­te­ko että tämä on jotain homos­te­lua ken­ties! #

Sit­ten menin syö­mään isän val­mis­ta­maa käris­tys­tä. Uguk­sel­le­kin oli­si tar­jot­tu, mut­ta minä ajat­te­lin, ettei Ugus tai­da tykä­tä käris­tyk­ses­tä. #

Sit­ten olin­kin yhtäk­kiä vas­ta menos­sa Uguk­sen luok­se, nou­ta­maan vii­mein­kin sitä minul­le kau­an sit­ten luvat­tua Ryhmä-X:n nume­roa, mut­ten tien­nyt osoi­tet­ta, ja Ugus oli muut­ta­mas­sa takai­sin Tur­kuun mil­lä het­kel­lä tahan­sa, ja sekoi­lin ympä­riin­sä Hel­sin­gin los­kai­sil­la kaduil­la. #

Löy­sin kuin löy­sin­kin peril­le. Yllät­täen tuo Toi­sen tule­mi­sen (X-Men: Second Coming) ensim­mäi­nen osa oli­kin pok­ka­ri­ko­koi­nen (pie­nem­pi kuin A5, mut­ta pak­sum­pi kuin taval­li­nen sään­nöl­li­ses­ti ilmes­ty­vä Mar­ve­lin sar­ja­ku­va­leh­ti). Tar­jo­sin Uguk­sel­le vas­ti­neek­si lai­naan omia jäl­kim­mäi­siä osia­ni (sar­ja­ku­va­leh­tiä siis), mut­ta har­mik­se­ni huo­ma­sin, että nii­den sivut irtoi­li­vat nidon­nas­ta, ja minul­la oli vai­keuk­sia pidel­lä kaik­kia irto­si­vu­ja, ne oli­vat putoa­mai­sil­laan los­kaan huk­kaan. #

Avaruushulluus

#25610. Maanantai, 19. maaliskuuta 2012 klo 10.02.15, kirjoittanut Jani.

Näin­pä taas pit­käs­tä aikaa har­hau­nia. Täl­lä ker­taa en ollut syö­nyt mitään epäi­lyt­tä­vää, vaan olin muka vain sil­lä tapaa kehi­tys­vam­mai­nen, että näin ole­mat­to­mia. Minul­la oli koko ajan joku hol­hoo­ja pai­kal­la, kos­ka har­ho­jen takia olin aika avu­ton kun en tien­nyt mihin asioi­hin pitäi­si rea­goi­da ja mit­kä kan­nat­tai­si jät­tää huo­miot­ta. #

Mut­ta sit­ten yhtäk­kiä tajusin, että enhän minä nyt voi miten­kään tie­tää, että onko se minun hol­hoo­ja­ni­kaan oikeas­ti ole­mas­sa tai enää pai­kal­la, vai pelk­kä har­ha. Yri­tin sit­ten jär­keil­lä logii­kan avul­la mikä näke­mäs­tä­ni on tot­ta ja mikä vain har­haa. Se oli kui­ten­kin aika toi­vo­ton­ta, niin kuin pel­kän logii­kan varas­sa kai­ken havain­to­ma­te­ri­aa­lin luo­kit­te­lu todel­li­siin ja epä­to­del­li­siin asioi­hin tie­tys­ti on. #

Tämä hei­jas­te­lee var­maan­kin suh­det­ta­ni psy­ko­lo­giin, joka on osas­ton ajan ollut kat­kol­la. (Tai siis suh­de on ollut, ei psy­ko­lo­gi.) Tuo har­hai­suus kuvas­taa aika hyvin sitä miten hukas­sa ihmi­nen (minä) on, kun mitään pää­mää­rää, tar­koi­tus­ta tai mer­ki­tys­tä ei elä­mäl­lä ole: pää­mää­rä on se joka tekee toi­sis­ta asiois­ta toi­sia mer­ki­tyk­sel­li­sem­piä. Jol­lei pää­mää­rää ole, kaik­ki ärsyk­keet ovat sama­nar­voi­sia eikä mihin­kään ole syy­tä tart­tua tai olla tart­tu­mat­ta sen enem­pää kuin mihin­kään muu­hun­kaan. #

Ihan toi­sen­lai­nen vakio­ai­he, jos­ta sii­tä­kin näin täs­sä vas­ti­kään taas unia, on erään­lai­nen ava­ruus­ris­tei­ly­alusos­tos­kes­kus­ker­ros­ta­lo. Se on siis ole­vi­naan ris­tei­ly­lai­va (sel­lai­sek­si sen unes­sa miel­län), mut­ta se on ava­ruu­des­sa, ja muo­dol­taan se muis­tut­taa moni­ker­rok­sis­ta ostos­kes­kus­ta, jon­ka kes­kel­lä on pudo­tus, jos­ta näkee alem­piin ker­rok­siin, ja jon­ka kau­pat ovat kui­lun ympä­ril­lä (esi­mer­kik­si Kamp­pi, Myyr­man­ni, Blue City). #

Tämä lai­va­kin on käy­tän­nös­sä tuol­lai­nen ostos­kes­kus, eli se on pelk­kä kor­kea, neli­kul­mai­nen raken­nus ilman keu­laa, perää tai yli­pään­sä mitään muu­ta­kaan meril­lä liik­ku­mi­seen viit­taa­vaa, ja siel­lä on kaup­po­ja. Kau­pat ovat pie­niä, sil­lä niil­le varat­tu tila on aika pie­ni: sisä­pin­ta-alas­ta val­tao­san vie kes­kel­lä ole­va tyh­jä tila, ja kapeil­le sei­nä­mil­le on kaup­po­jen lisäk­si mah­du­tet­tu ker­ros­ten­vä­li­set liu­ku­por­taat. Kes­kel­lä ole­vas­sa tyh­jäs­sä tilas­sa lei­juu ava­ruus­ro­mua, siel­lä ei ole pai­no­voi­maa. Pel­kään putoa­va­ni sin­ne, ja haluai­sin sik­si mie­luus­ti johon­kin kaup­paan, mut­ta ne ovat ahdis­ta­van pie­niä (mal­lia Sier­ra Onli­ne) eikä niis­sä myy­dä mitään järin mie­len­kiin­tois­ta. #

Sii­tä, kuin­ka pai­no­voi­ma kau­pan raken­teis­sa on toteu­tet­tu, ei näy mitään vih­jet­tä. Aina­kaan ACC-tyy­lis­tä pyö­ri­mis­pai­no­voi­maa se ei ole (se ei suun­tau­du koh­ti sei­niä vaan raken­nuk­sen tyveä). #

Olen aluk­ses­sa aina ylä­as­te­ai­kais­ten luok­ka­to­ve­rei­den (poi­kien) kans­sa. #

Kol­mas taval­li­nen aihe on Kemi­joen pen­ger kylän koh­dal­la tal­vel­la tai sit­ten puo­lit­tain jo sulan aikaan los­sin koh­dal­la. (Nykyi­sin sii­nä on sil­ta.) #

Avainsanat:

IllumimullI

#25574. Perjantai, 16. maaliskuuta 2012 klo 18.29.29, kirjoittanut Jani.

Tuli­vat­han ne stres­siu­net siel­tä vii­mein. Stres­si­kes­kuk­se­ni on näkö­jään sen ver­ran sekai­sin tai tyl­sis­ty­nyt, että rea­goi vii­veel­lä. Maa­nan­tain­vas­tai­se­na yönä minä vii­meis­tään oli­sin noi­ta odot­ta­nut (haas­tat­te­lun takia), en minä tämä­naa­muis­ta har­joit­te­luso­pi­muk­sen alle­kir­joit­ta­mis­ta enää jän­nit­tä­nyt juu­ri ollen­kaan. #

Niin, kävin siis aamul­la alle­kir­joit­ta­mas­sa sopi­muk­sen. Se menee vie­lä TE-toi­mis­ton hyväk­syt­tä­väk­si, ja hom­mat aloi­tan 26. päi­vä. #

Unes­sa minul­la ei ollut sopi­via vaat­tei­ta, eivät­kä mit­kään kau­pat olleet auki, ja minun piti men­nä töi­hin, mut­ten muis­ta­nut työ­pai­kan nimeä enkä siel­lä ole­vien ihmis­ten nimiä jne. Sitä tyy­pil­lis­tä pelot­te­lu­ku­vas­toa siis jol­la ali­ta­jun­ta nykyih­mis­tä kan­nus­taa. #

En osaa päät­tää olen­ko liho­nut vai laih­tu­nut oltua­ni nyt kuu­kau­den Quar­tet­ton ruu­il­la. Koto­na omis­ta pei­leis­tä näy­tän läs­kis­ty­neel­tä, tääl­lä pyyk­ki­pai­kan pei­leis­sä näy­tän kiin­tey­ty­neel­tä. Se on jotain psy­ko­lo­gis­ta tai sit­ten valais­tuk­sel­lis­ta. #