Näin unta, että pela­sin tie­to­ko­ne­pe­liä, jos­sa olin itse peli­hah­mo­na peli­maa­il­mas­sa, joka oli visu­aa­lis­ten tehos­teit­ten­sa osal­ta ihan val­ve­to­del­li­suu­den kal­tai­nen. Vihol­li­sia oli­vat aina­kin lin­nut ja suku­lai­set, ja myös jokin ylei­nen, epä­mää­räi­nen uhka lei­jui ilmas­sa. Mene­tin jos­sain vai­hees­sa tajun­ta­ni Suvan­nos­sa mökin pihal­la ruo­hi­kol­la. #

Kun tulin tajui­hi­ni, vasen käte­ni oli peit­ty­nyt ruo­hoon niin kuin oli­sin maan­nut pai­kal­la­ni viik­ko­tol­kul­la. Lin­tu, joku ras­tas se vis­siin oli, oli teh­nyt pesän sii­hen käm­me­ne­ni seu­tu­vil­le, ja nok­ki­nut kes­ki­sor­men pään koko­naan irti. Sii­tä aukos­ta sor­men sisään oli men­nyt kas­te­ma­to­ja, ja ne oli­vat näi­ver­tä­neet koko sor­men ontok­si ja kie­mur­te­li­vat yhte­nä möyk­ky­nä sor­men­pään ympä­ril­lä. En tun­te­nut kipua, mut­ta ilje­tys­tä kyl­lä sitä­kin enem­män. Ravis­te­lin madot pois niin, että minul­le jäi vain ont­to sor­mi. #

Kävin aamul­la Kelas­sa hake­mas­sa mat­ka­kor­vaus­lo­mak­kei­ta. Ne on kum­man tiu­kas­sa tuos­sa mei­dän Kelas­sa, aina ovat lop­pu sii­tä loma­ke­rä­kis­tä. Tänään­kin löy­sin koko­nais­ta yhden kap­pa­leen suo­mek­si, loput oli­vat ruot­sin­kie­li­siä. Otin sit­ten nivas­kan nii­tä ruot­sin­kie­li­siä. Oli­sin vaa­ti­nut nii­tä suo­men­kie­li­siä taas vir­kai­li­jal­ta, mut­ta siel­lä oli jonoa ja minul­la oli lou­nas­ju­na ehdit­tä­vä­nä. #

Junas­sa tun­sin olo­ni itse­var­mak­si ja mie­tin, että jon­kun pitäi­si teh­dä tie­det­tä mie­len repeä­mi­ses­tä ja sen myö­tä ihmi­sel­le pal­jas­tu­vis­ta asiois­ta. Sii­hen sisäl­tyy uskoak­se­ni val­ta­vas­ti filo­so­fis­ta poten­ti­aa­lia, johon ei muu­toin pääs­tä miten­kään käsik­si. #

Pala­tes­sa­ni kuun­te­lin Röyk­sop­pin The Unders­tan­din­gia ja mie­tin, kuin­ka perin­poh­jai­ses­ti muusi­kon täy­tyi­si uudis­tua debyyt­tial­bu­min­sa jäl­keen kye­täk­seen tuot­ta­maan toi­sen saman­lai­sen lah­jan maa­il­mal­le kuin debyyt­ti on ollut, jos on ollut, niin kuin se vaik­ka­pa nyt Röyk­sop­pin Melo­dy A.M.:n koh­dal­la oli. Ennen Melo­dy A.M.:ää jotain ei ollut, eikä The Unders­tan­ding tuo­nut saman­lais­ta uut­ta jotain, vaan vain saman­lais­ta jotain kuin Melo­dy A.M., mikä ei tie­ten­kään näin Melo­dy A.M.:n jäl­kei­ses­sä maa­il­mas­sa ole uut­ta niin kuin se vie­lä ennen Melo­dy A.M.:ää oli. #

Mie­tin myös lem­piai­het­ta­ni, psy­ko­paat­te­ja. Nuo juna­mat­kat ovat hyvää aikaa psy­ko­paat­tien miet­ti­mi­seen. #