Taidan tulevana sunnuntaina äänestää Oskaria, josta en ollut kuullutkaan vielä tänä aamuna, ennen kuin propagandalippunen oli muljahtanut postiluukusta. Vaihdan ehdokasta vain jos jollakulla on lyödä tiskiin vieläkin kovemmat valtit kuin The Pirate Bayn linkki laitapalkissa. #
“Tuoreen tutkimuksen mukaan itä- ja länsisuomalaisten geneettiset erot ovat selkeästi suuremmat kuin monien Euroopan kansojen väliset erot.” #
Yle: “Itä- ja länsisuomalaisilla selkeät geneettiset erot” #
Genome-Wide Analysis of Single Nucleotide Polymorphisms Uncovers Population Structure in Northern Europe on sekin PLoS ONEn julkaisemia, vapaasti levitettäviä tutkimuksia. #
Mitä elokuvien arviointiin tulee, olen ilmeisesti akselin toisessa ääripäässä kuin PodKaistan Henrik. Olen nimittäin tullut siihen johtopäätökseen, että Godzilla-elokuvat viehättävät minua, koska niissä keskitytään siihen minkä elokuvat osaavat parhaiten: huikeiden ilmiöiden näyttämiseen. #
Viis juonesta! Viis henkilöhahmoista! Viis teemoista ja punaisista langoista! Niitä tulee käyttää korkeintaan tekosyinä, joiden ansiosta päästään näyttämään jotain, mitä oikeassa elämässä ei ikinä varmasti näkisi, kuten satametrisiä hirviöitä tuhoamassa kaupunkeja. Ja sitten tulee keskittyä niihin hurjan näyttäviin ilmiöihin eikä mihinkään hemmetin epäolennaisuuksiin kuten juoneen. #
Elokuvan käyttäminen tarinan kertomiseen on minusta vähintäänkin kömpelö valinta. Kirjassa niitä tarinoita voidaan kertoa niin paljon paremmin, että elokuvaa ei pidä yrittää käyttää siihen, jollei se ole perusteltua juuri äänellisesti ja kuvallisesti poikkeuksellisen olennaisten, eriskummallisten elementtien tähden. #
Tätä ei kuitenkaan pidä tulkita niin, ettäkö minusta tarina olisi elokuvalle sinänsä pahitteeksi. Kyllä tarinaa saa olla ja se on jopa suotavaa, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että on jotain poikkeuksellista näytettävää ja kuuntelutetu..te..ttavaa. Jos ei ole, niin kirja on tosiaankin parempi vaihtoehto. #
Tätä ei myöskään pidä tulkita niin, etteikö tarinoita olisi joskus kerrottu elokuvissakin onnistuneesti, vaikkei elokuva tässä esittämieni vaatimusten mukaan olisikaan ollut perusteltu valinta. Kyllä onnistuneita tarinaelokuvia on muutama, mutta ne ovat kuitenkin loppujen lopuksi poikkeuksia, enkä usko että se johtuu pelkästään Sturgeonin laista tai ohjaajien taidottomuudesta, vaan pohjimmiltaan siitä, että tarinan kertominen kuvia näyttämällä on kuin vasarointi paistinpannulla. Saattaahan se niinkin onnistua, mutta olisi niitä sopivampiakin keinoja. #
“Tulee vastaanotolle työkykyarvioon. Sanoo vointinsa ollen viime vuosina samanlainen koko ajan. Kotona voi hyvin, lähtemiset kotoa vaikeita, jännittää koko ajan. Saa kuitenkin lähdettyä. Kykenee kotityöt tekemään. Kaupassa käynnit onnistuvat tällä hetkellä. Sosiaalisia kontakteja ei juuri ole, ainoastaan tyttöystävänsä luona käy viikonloppuisin ja terapiakäynneillä aikuispsykiatrian poliklinikalla. Junassa kykenee kulkemaan. Jännittää koko ajan asioita hoitaessaan, yleensä kuitenkin saa hoidettua. Masentuneeksi kuvaa itseään. Nukkuu kohtalaisen hyvin. Aloitekykyä on jonkin verran. Muisti on normaali. Keskittymisvaikeuksia on jonkin verran. Lukion jälkeen potilas on ollut kouluavustajana ja sen jälkeen opiskellut tietotekniikkaa, opinnot ovat kuitenkin keskeytyneet. #
Vastaanotolla on hiljaisen oloinen ja jännittää. Masentuneen vaikutelman tekee. Puhe on melko niukkaa, syrjähtelemätöntä. Esille tulee surullisuutta, toivottomuutta tulevaisuudesta, syyllisyyttä. Itsetuhoajatuksiakin on päivittäin, ei kuitenkaan suunnitelmia. Ärsyyntyy herkästi. Menettänyt kaiken kiinnostuksen muihin ihmisiin. Vaikea tehdä päätöksiä ja voidakseen tehdä jotakin on suorastaan pakotettava itsensä siihen. BDI-pisteitä saa 24. […] #
Yhteenvetona totean, että kysymyksessä on 29-vuotias mies, jolla on ollut vaikeita jännittämisoireita ja masennusta vuodesta 2002 alkaen. Jännittämisoireet korostuvat tällä hetkellä, elää eristäytynyttä elämää. Todettavissa keskivaikean masennuksen oireisto.” #