Uuden suku­pol­ven masen­nus­lääk­kei­den mas­sa­mark­ki­noil­le­tu­lon jäl­keen masen­nus on opit­tu miel­tä­mään aivo­jen kemial­li­sen tasa­pai­non häi­riö­ti­la­na. Vii­mei­sim­pien tut­ki­mus­tu­los­ten perus­teel­la on kui­ten­kin alka­nut vai­kut­taa sil­tä, että käsi­tys sero­to­nii­ni­häi­riös­tä masen­nuk­sen perim­mäi­se­nä syy­nä on vää­rä. #

Sero­to­nii­ni­ta­soa kei­no­te­koi­ses­ti alen­ta­mal­la ei kye­tä aiheut­ta­maan masen­nus­ta ter­veis­sä ihmi­sis­sä, eikä se edes pahen­na jo val­miik­si masen­tu­nei­den tilaa. Sen lisäk­si, kuten hyvin tie­de­tään, selek­tii­vi­set sero­to­niin takai­sin­o­ton estä­jät (SSRI) alka­vat teho­ta sai­rau­teen vas­ta viik­ko­jen kulut­tua käy­tön aloit­ta­mi­ses­ta. Näin sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että ne nos­ta­vat aivo­jen sero­to­nii­ni­pi­toi­suuk­sia jo muu­ta­mas­sa tun­nis­sa. #

Muun muas­sa näis­tä syis­tä vii­me­ai­kai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa on kes­ki­tyt­ty etsi­mään SSRI-lääk­kei­den todel­lis­ta vai­ku­tus­me­ka­nis­mia. Täl­lä het­kel­lä vah­vim­mal­ta vai­kut­taa tut­ki­mus­lin­ja, jon­ka mukaan masen­nuk­sen taus­tal­la vai­kut­ta­va bio­lo­gi­nen syy on pelk­kää kemial­lis­ta epä­ta­sa­pai­no­ti­laa dra­maat­ti­sem­pi. Tämä tut­ki­mus kes­kit­tyy aivo­so­lu­jen kas­vu­te­ki­jöi­hin, sil­lä teo­rian mukaan masen­tu­neen aivo­so­lut ovat kir­jai­mel­li­ses­ti alka­neet näi­vet­tyä hen­gil­tä. #

On ole­mas­sa vah­vaa näyt­töä sii­tä että kroo­ni­nen stres­si vahin­goit­taa aivo­ja tukah­dut­ta­mal­la aivo­so­lu­ja ravit­se­via kas­vu­te­ki­jöi­tä. Sama ilmiö on havait­ta­vis­sa myös masen­nuk­sen yhtey­des­sä, ja kun puhu­taan mie­li­sai­rau­des­ta, puhu­taan­kin itse asias­sa sii­tä kuin­ka tämä meka­nis­mi on ajau­tu­nut hal­lit­se­mat­to­maan syök­sy­kier­tee­seen. Sil­loin aivot mene­vät luk­koon ja alka­vat tukah­dut­taa kaik­kia toi­min­to­jaan: uusia her­mo­so­lu­ja ei enää tuo­te­ta, ja jo ole­mas­sao­le­vien­kin kas­vu lak­kaa. #

Teo­rian mukaan masen­nus­lääk­kei­den teho perus­tuu sii­hen, että ne tuke­vat aivo­ja kas­vu­te­ki­jöi­den tuot­ta­mi­ses­sa. Esi­mer­kik­si fluok­se­tii­nia saa­neil­le rotil­le, joi­den aivo­jen näkö­alu­eel­la oli kehi­tys­häi­riöi­tä, kehit­tyi uusia her­mo­ra­to­ja, joi­den ansios­ta kehi­tys­häi­riös­tä joh­tu­neet viat näkö­ky­vys­sä para­ni­vat. Toi­saal­ta taas masen­tu­neet koe-eläi­met, joi­den aivo­jen kas­vu­te­ki­jöi­den toi­min­ta oli estet­ty, eivät hyö­ty­neet masen­nus­lääk­keis­tä tai vai­ku­tuk­sel­taan taval­li­ses­ti nii­tä vas­taa­vas­ta lii­kun­nas­ta miten­kään. #

Tun­tuu epäi­lyt­tä­väl­tä, että aivo­so­lu­jen näi­vet­ty­mi­sen vai­ku­tuk­set rajoit­tui­si­vat pel­käs­tään mie­lia­laan, ja tut­ki­joi­ta kiin­nos­ta­vat­kin nyt sel­lai­set masen­nuk­seen usein liit­ty­vät, mut­ta yleen­sä huo­miot­ta jäte­tyt oireet kuten ongel­mat muis­ta­mi­sen ja uuden oppi­mi­sen kans­sa. Olen itse­kin koke­nut kog­ni­tii­vis­ten kyky­je­ni alen­tu­neen, mut­ta kun aikoi­naan mai­nit­sin sii­tä erääl­le lää­kä­ril­le, tämä väit­ti ettei sel­lai­nen tiet­tä­väs­ti lii­ty masen­nuk­seen. Sil­loi­sen tie­don valos­sa ei var­maan liit­ty­nyt­kään, sil­lä edel­lä kuvat­tu teo­ria oli­si vain vii­si vuot­ta sit­ten herät­tä­nyt lähin­nä kum­mas­te­lua. #